Suomalaiset saavat tällä hetkellä uuden asuntolainansa pankeistaan keskimäärin prosentin korolla. Euroopan rahaliittoon liittymisen kynnyksellä vuosina 1999–2000 uusien lainojen korko liikkui 5–6 prosentin vaiheilla. Aikamoinen muutos.
Suomen matalia asuntolainakorkoja selittää tietysti se, että Euroopan keskuspankki on toimillaan vienyt sekä lyhyet että pitkät korot ennätysmatalalle tasolle, kun se on taistellut finanssikriisin jälkeisen taantuman vaikutuksia vastaan. Laskevien korkojen jakso Suomessa ja maailmalla on kuitenkin ollut pidempi kuin finanssikriisin jälkeinen aika.
Jo 1990-luvun alkupuolelta ovat pitkät korot olleet laskutrendillä lähes joka puolella länsimaissa. Pitkäaikaisten lainojen korkoihin vaikuttaa, miten nopeaa inflaatiota ja miten vahvaa talouskasvua lainojen juoksuajalle odotetaan.
Inflaatio on hidastunut läntisessä maailmassa merkittävästi 1970- ja 80-lukujen vauhdista, mikä on vaikuttanut korkojen maailmanlaajuiseen laskuun. Silti – jopa inflaatio huomioiden – on korkojen laskutrendi ollut huomattava. Reaalikorko nyt noin 4,5 prosenttiyksikköä matalampi kuin 1980-luvulla.
Pitkälti on kysymys maailmantalouden kasvuodotuksista.
Kasvu oli ennen finanssikriisiä pitkään suhteellisen vakaata, mutta kriisin jälkeen se on pysynyt ainakin toistaiseksi selvästi hitaampana. Odotukset tulevasta kasvusta ovat muuttuneet paljon entistä maltillisemmaksi, ja siksi pitkien lainojen korot ovat laskeneet.
Myös se, miten globaalissa taloudessa säästäminen ja investoinnit muuttuvat, vaikuttaa korkotasoon, koska kansainvälisillä pääomamarkkinoilla raha liikkuu rajojen yli. Kun useat ihmiset ja yritykset haluavat säästää enemmän, on yhä vaikeampaa löytää riittävästi vastapuolia, jotka haluavat ottaa lainaa. Tämän seurauksena lainarahan hinta eli korko laskee.
Säästämishalukkuuteen vaikuttaa merkittävimmin elämänvaihe. Eniten säästämme, kun olemme työiässä, ja siksi kansantalouksien säästämistä ohjaa vahvasti väestörakenteen muutos. Työikäisen väestön määrä on maailmantaloudessa kasvanut 1980-luvulta lähtien. Se on kasvattanut säästämistä maailmantaloudessa.
Säästämistä on todennäköisesti lisännyt sekin, että korkeaa elintasoa halutaan ylläpitää myös eläkevuosina. Lisäksi kasvaneet tuloerot selittävät lisääntynyttä globaalia säästämistä, koska suurituloiset säästävät suuremman osan tuloistaan kuin pienituloiset.
Globaalit investoinnit eivät ole lisääntyneet samassa suhteessa kuin säästäminen. Investointiaste on länsimaissa itse asiassa laskenut. Laskullekin löytyy monta selitystä, mutta yleinen käsitys on, että investointihyödykkeiden valmistaminen on tullut paljon halvemmaksi ja investointiprojektin läpiviemiseen tarvitaan vähemmän rahaa kuin muutama vuosikymmen sitten.
Kun tulevaisuuteen katsoo, useat korkotasoa laskeneista tekijöistä ovat vielä pitkään pysyviä ja pitävät korkoja jatkossakin matalina.
Tiina Helenius
Kirjoittaja on Handelsbankenin Suomen pääekonomisti.
