Tuoreet uutiset ovat hyviä: Eläkeläiset ovat vihdoin ryhtyneet kuluttamaan, kasvu 2012–2016 oli 14 prosenttia, ravintola- ja hotellipalveluiden kulutus jopa 44 prosenttia. Voinkohan minäkin lisätä omaa kulutustani? Paras ensin selvittää oma varallisuustilanne. Näin se käy!
Kuulun niihin, jotka katsovat säännöllisesti, lähes päivittäin, sijoitusten arvonkehitystä iPadiltäni, toisin kuin nuori kollegani, joka seuraa sijoituksiaan vain vuosittain. Tapani on näin pienoiskoossa seurata markkinoiden tapahtumia.
En ole leipäpappi, vaan olen tehnyt niin kuin vuosien varrella olen neuvonut: Säästänyt osakkeisiin ja rahastoihin, ostanut sekä myynyt niitä matkan varrella. Yli neljänkymmenen vuoden säästöt ovat nousseet arvossaan, huolimatta siitä, että ovat välillä käyneet matalallakin.
Olen osallistunut osakeanteihin, mutta merkintähinnat ovat jääneet kirjaamatta, ne eivät kaikki ole tulleet tavallisen kaupankäynnin kautta ja myös hallintorakenteet sekä -järjestelmät on muuttuneet matkan varrella. Näin ollen verottajan kaipaamia tarkkoja osakkeiden hankintahintoja ei myöskään pankilla, jonka raportointia muuten seuraan, ole olemassa.
Kun vihdoin lähdin etsimään puuttuvia hankintahintoja, sijoitusten todellinen arvo paljastui – jo yhden yhtiön potin arvo verovelan jälkeen oli todellisuudessa kymmeniä tuhansia pienempi, vaikka osakekurssi oli kehittynyt viime aikoina suotuisasti. Ja tämä ei ollut ainoa hankintahinta, joka minulta puuttui.
Käytin etsimisessä nyrkkisääntöä, jonka mukaan hintaa kannattaa selvittää aina, kun myynnit voivat laukaista veroja maksettavaksi (yli 1 000 euron luovutukset verovuoden aikana), ja hakemisesta myös maksaa, mikäli myytäväksi aiottujen osakesijoitusten arvo nousee yli 10 000 euroon. Myös silloin, kun arvelee aikanaan maksaneensa omistuksista enemmän kuin niiden arvo on tänään, kannattaa tieto hankintahinnasta selvittää. Yhtiötapahtumiin liittyvää lisätietoa vuosilta 1980–2016 löytyy googlaamalla Taloustaito annit.
Jos osakkeittesi hankintahinnat eivät ole pankkisi/muun säilyttäjän tiedossa, näkyy se tavallisimmin niin, ettei säilytyksessä näy osakkeiden sisältämää voittoa tai tappiota. Lähtökohta on, että hankintahinnat pitäisi löytää “omasta kirjanpidosta”. Rahastojen hankintahinnat löytyvät tavallisesti helposti.
Perittyjen osakkeiden ja rahasto-osuuksien osalta kannattaa tarkistaa voisiko perintöverotusarvot tallentaa säilyttäjän järjestelmään, jotta tuottolaskelma täsmäisi verotuksessa sovellettavaan laskutapaan.
Ellei hankintamenoa selvitetä, verottajan olettaman mukaan luovutuksesta syntyy aina verotettavaa voittoa, poikkeuksena esimerkiksi verovapaa oman asunnon myynti kahden vuoden yhtäaikaisen omistuksen ja asumisen jälkeen. Pienenä lohtuna sijoittajalle on kuitenkin se, että aina voi käyttää hankintameno-olettamaa: 20 % myyntihinnasta, tai yli kymmenen vuoden omistuksissa 40 % myyntihinnasta. Ellei sinulta löydy dokumenttia, joka osoittaisi sinun omistaneen esimerkiksi osakkeet yli 10 vuotta, saattaa tuo tieto löytyä verottajalta, joka nykyään säilyttää tietoja järjestelmässään periaatteessa ilman aikarajaa. Yli 10 vuotta omistetun omaisuuden osalta voi siis käyttää nyrkkisääntöä, että sen arvo on 80 %, sillä omaisuudessa piilee noin 20 % verovelkaa (= 60 % voitto, josta vero 30/34 % riippuen vuoden pääomatuloista).
On hyvä tarkistaa esitäytetystä veroilmoituksesta verottajan valmiiksi täyttämät luovutustiedot. Niiden arvopaperien luovutusten osalta, joista verohallinto ei ole täyttänyt voitto-/tappiotietoja valmiiksi tai joita haluat oikaista, tai joista verohallinnolla ei syystä tai toisesta ole tietoa, pitää tiedot täydentää tai korjata lomakkeella 9A. Lomakkeella on kohta sekä todelliselle hankintamenolle ja kuluille että hankintameno-olettamalle. Vaikka verotuksessa sovelletaan automaattisesti hankintameno-olettamaa, jos se on verovelvolliselle edullisempi kuin todellinen hankintameno kuluineen, on hyvä laskea lomakkeelle voitto itselle edullisemman vaihtoehdon mukaan valmiiksi.
Jos muutenkin on tarkoitus avustaa läheisiä lahjoituksilla, voi hankintahintojen puutteen ratkaista lahjoittamalla voitollisia arvopapereita.
Jos vuoden aikana olet jo myynyt omaisuutta voitolla, voi verorasitusta optimoida realisoimalla samana vuonna jonkin tappion, mikäli sellainen löytyy. Aikaisempien vuosien vahvistetut tappiot kannattaa myös mahdollisuuksien mukaan kuitata. Kun myy tappiollisen sijoituksen, on tappio vähennyskelpoinen kuluvan vuoden sekä seuraavien viiden vuoden ajan luovutusvoitoista. Vuonna 2016 ja sen jälkeen syntyneet tappiot voi vähentää myös muista pääomatuloista.
Ajantasaistettuani osakkeiden hankintahinnat innostuin keräämään koko finanssivarallisuuttani koskevat tiedot kokoon. Rahastoista löytyi verkkopankista helposti hankintahinnat. Jos lainaa olisi ollut jäljellä, olisin vähentänyt sen arvon varoistani.
Etsi eläkevakuutusten sisältötieto
Eläke-ja sijoitusvakuutukseen tai kapitalisaatiosopimuksiin ei myöskään liity hankintahinta-problematiikkaa, mutta kaikille ei ole selvää esimerkiksi, mikä on korkojen, osakkeiden ja laskuperustekoron osuus. Tiedon puute paljastui, kun tuttavani, joka toimii lääkäripalveluyrityksessä, tuli kysymään minulta työnantajan ottamasta ryhmäeläkevakuutuksesta. Paljastui, että hän ei tiennyt sijoituksen suuruutta eikä sisältöä, jotka löytyivät vakuutusyhtiöiden verkkosivuilta. Lisäksi on hyvä selvittää, että sopimus ei evännyt oikeutta sijoitukseen, mikäli lähtee yrityksestä ennenaikaisesti.
Kiinteä varallisuus - mikä on sen todellinen arvo?
Oman kodin arvosta puhuminen on herkkä asia. Kotini ei ole sijoitus, en saa siitä vuotuista tuottoa, jota voin käyttää tai sijoittaa uudelleen vaurastuakseni. Kuitenkin kodin realisointi on aikanaan yksi mahdollinen rahoituksen lähde. Kodin nettoarvoa, asuntovelan vähentämisen jälkeen, pienentää usein kaukainen sijainti ja korjausvelka. Sain välittäjältä arvion. Sen sijaan mökistä en pyytänyt arviota, koska sitä ei minun aikanani myydä. Myös osuudet jakamattomissa kuolinpesissä kannattaa ottaa huomioon.
Puolisoiden ajatuksissa omistuksen rajat joskus hämärtyvät. Varsinkin kiinteistöjen osalta puolisoilla ei aina ole selvää käsitystä omistussuhteista. On hyvä muistaa, että avio-oikeudesta huolimatta omistajana pidetään sitä, jonka nimissä on kiinteistön lainhuuto, tai jonka nimiin jokin muu omaisuus on merkitty.
Puoliso ei voi käyttää toisen puolison luovutustappiota oman luovutusvoittonsa kuittaamiseen tai vuoden 2016 alusta pääomatulonsa pienentämiseen. Myös jos omaisuus on yksin toisen puolison nimissä, voi vain hän sen lahjoittaa.
Jos huomaat, etteivät omistussuhteet vastaa tosiasiallista tilannetta, ei kuitenkaan kannata lähteä niitä suoraa päätä oikomaan kaupoilla tai lahjoilla, joista saattaa seurata yllättäviäkin veroseurauksia. Kannattaa olla yhteydessä juristiin ja ottaa selvää, mikä vaikutus omistussuhteilla on, ja onko niille tarvetta tehdä jotain.
Eläkelupaus - usein suurin osa omaisuutta
Omaisuuteni kokonaiskuva ei ole tosi, ennen kuin selvitän kuinka suuri arvo eläkelupauksellani eli vuosien aikana säästämälläni lakisääteisellä eläkkeellä on. Tein sen yksinkertaisesti arvioimalla jäljellä olevat elinvuoteni ja kertomalla ne eläkeyhtiön antamalla kuukausiarviolla, jonka kerroin 12:lla. Ottamatta kantaa eläkejärjestelmän kestävyyteen, arvioin, että eläkelupaus on vakaata tuottoa, sen arvoa ei osakkeiden nousu nosta.
Miksi nähdä vaivaa?
Olen nyt kerännyt finanssivarallisuuttani, kiinteää omaisuuttani sekä eläkelupausta koskevat tiedot yhteen. Lisättyäni eläkelupauksen arvon omaisuuteeni, selvisi, miten omaisuuteni on jakautunut eri omaisuuslajien kesken. Yksinkertaisuuden vuoksi lisäsin sen korkovarallisuuteen. Hätkähdin, kun näin, kuinka pieni osakesidonnaisten sijoitusten osuus oli kokonaisuudesta, vaikka niiden osuus finanssivarallisuudestani on yli 50 prosenttia.
Nyt tiedän, mikä on omaisuuteni todellinen arvo verovelan jälkeen ja jakauma. Sain valetuksi suunnittelulleni perustukset.
Tietojen selvittämistä puoltaa sekin, että hyvään sijoitusten hoitoon liittyy useimmiten ostoja ja myyntejä. Jos sijoitusten hankintahintoja ei ole, veroseuraamus voi yllättää. Verojen pelossa ei myy, mutta ei myöskään osta, ja sijoitukset jäävät hoitamatta.
Kunhan saan suunnitelman valmiiksi, tiedän voinko siirtyä kuluttavien eläkeläisten iloiseen joukkoon. Laskelmat varallisuuden riittävyydestä tavoitteisiin ovat kuitenkin tyhjän päällä, mikäli niiden lähtökohdat eivät ole oikeat.
Susanna Miekk-oja ja Seija Järvinen
Susanna Miekk-oja on johtaja Danske Bankin Varallisuudenhoidossa. Seija Järvinen Danske Bankin Private Bankingin lakimies.
