Kapitalisaatiosopimusten myynti on viime vuosina kasvanut kovaa vauhtia. Sopimus tarjoaa etuja verotuksessa, mutta riittävätkö ne perusteeksi sijoittaa?
Kapitalisaatiosopimus – jota voidaan myydä myös esim. sijoitussopimuksen tai säästösopimuksen nimellä – on määräaikainen sijoitussopimus. Kapitalisaatiosopimuksia myyvät usein pankit tai vakuutusmeklarit, mutta sopimus tehdään aina vakuutusyhtiön kanssa. Sillä ei silti vakuuteta ketään tai mitään.
Sopimus voi olla korkosidonnainen tai sijoitussidonnainen. Korkosidonnaisia kapitalisaatiosopimuksia ei nykyään juuri tehdä.
Sijoitussidonnaisessa sopimuksessa valitset vakuutusyhtiön tarjoamista sijoituskohteista ne, joiden arvon kehitykseen varojesi tuotto sidotaan. Et itse omista noita sijoituksia, vaan ne ovat vakuutusyhtiön omistuksessa.
Kapitalisaatiosopimuksessa riskisi sijoittajana ovat yleensä samat kuin sopimuksen kohteena olevien sijoitusten riskit. Jos sijoituksesi tuotto on sidottu esim. johonkin osakerahastoon, varojesi arvo nousee ja laskee rahaston arvonvaihtelun tahdissa.
Talletussuoja ei koske kapitalisaatiosopimuksia. Jos vakuutusyhtiö menisi konkurssiin, voisit menettää rahasi.
Kapitalisaatiosopimukseen sijoittamista on siis mietittävä samoin perustein kuin sijoittamista yleensäkin. Lisäksi sopimuksissa on muutama erikoispiirre, joihin on syytä kiinnittää huomiota:
1. Kapitalisaatiosopimukset on tarkoitettu pitkäaikaiseen sijoittamiseen. Tyypillinen sopimusaika on 10-15 vuotta. Usein voit nostaa sopimukseen sijoittamaasi pääomaa tai sille kertynyttä tuottoa kesken sopimusajan, mutta tarkista, peritäänkö nostosta ylimääräisiä kustannuksia.
Sopimukseen voi olla mahdollista myös tehdä lisäsijoituksia sopimusajan kuluessa. Varmista, mitä palkkioita sinulta silloin mahdollisesti peritään.
2. Veroa menee vasta, kun nostat tuottoa. Voit nostaa sopimuksesta ensin siihen sijoittamasi pääoman ja vasta lopuksi tuoton. Tuotosta menee pääomatulovero.
Voit vaihtaa sijoituskohteita sopimuksesi sisällä ilman, että mahdollisista myynti- eli luovutusvoitoista menisi veroa. Näin verotus siirtyy, ja voit saada tuottoa myös sille osuudelle, jonka tavallisesti maksaisit voitoista heti pääomatuloverona.
Toisaalta et voi vähentää verotuksessa kapitalisaatiosopimuksen tappioita. Sopimuksen voitoista et myöskään voi vähentää muiden sijoitustesi tappioita.
Perintöverosuunnittelussa kapitalisaatiosopimuksesta ei ole hyötyä.
Muista, että verotus voi pitkän sopimusajan kuluessa muuttua.
3. Kulujen kanssa pitää olla tarkkana. Kulut vaikuttavat aivan olennaisesti sijoitusten tuottoon, ja mitä pidempi sijoitusaika, sitä suurempi merkitys kuluilla on.
Kapitalisaatiosopimuksissa voi olla hyvin monentyyppisiä kuluja ja palkkioita. Jotkin palkkiot peritään sijoittamastasi summasta eli pääomasta yhden kerran, joitakin peritään sekä pääomasta ja tuotosta juoksevasti koko sijoitusajalta.
Sopimus on ”kuori”, jonka sisälle sijoitukset kootaan, ja siitä koituu lisäkulua esim. suoraan rahasto- tai osakesäästämiseen verrattuna. Monesti sopimusten sijoitukset rakennetaan useista tuotteista koreiksi, joista saattaa mennä oma hoitopalkkionsa. Yksityisen säästäjän on käytännössä erittäin hankala selvittää kokonaiskuluja, ellei sopimuksen myyjä sitä tee.
Finanssivalvonta (Fiva) on laatinut suositukset siitä, miten kulut tulisi esittää asiakkaalle ennen sopimuksen solmimista. ”Meillä kulut esitetään Fivan suositusten mukaisesti”, seniorikonsultti Iiro Koivikko Danske Bankin varallisuudenhoidosta sanoo. Hän uskoo, että suosituksia noudatetaan alalla jo laajasti.
Suosituksiin sisältyy ns. nollatuottolaskelma, kertoo lakimies Merja Junnonen Finanssivalvonnasta. Siinä myyjä laskee tarjoukseen, miten paljon sopimukseen sijoittamasi varat vähenisivät, jos niille ei kertyisi lainkaan tuottoa. Laskelmasta näkee kulujen määrän selvästi, ja sen avulla on helppo myös verrata eri sopimusten kulueroja.
Kenelle kannattaa?
Miten kapitalisaatiosopimuksista kannattaisi etsiä itselle sopivaa?
”Pyydä useammalta yhtiöltä tarjoukset vertailtavaksi. Sijoita vain sellaiseen, jonka ymmärrät, ja pyydä selvitys kaikesta, mikä tuntuu epäselvältä – kysy ne tyhmätkin kysymykset”, Merja Junnonen rohkaisee.
”Kannattaa vertailla myös eri yhtiöiden tarjoamia sijoituskohteita ja miettiä, millaisiin kohteisiin haluaa sijoittaa varansa”, Iiro Koivikko sanoo.
Kannattaako sopimukseen sijoittaa veroedun vuoksi?
”Sijoituspäätöstä ei kannata tehdä yksinomaan verotuksen vuoksi, sillä edun arvioiminen etukäteen on hyvin hankalaa”, Merja Junnonen sanoo.
Merkittävä osa veroetua on mahdollisuus vaihtaa sijoituskohteita ilman veroseuraamuksia. Eikö sopimus silloin sovi lähinnä aktiiviselle sijoittajalle?
”Kyllä ja ei. Kapitalisaatiosopimus sopii aktiiviselle sijoittajalle, joka seuraa markkinoita ja haluaa itse vaihdella sijoituskohteitaan. Sijoittaja voi kuitenkin myös ostaa sopimukseen varainhoitopalvelut, jolloin varainhoitaja tekee vaihdokset sopimuksen sisällä”, Iiro Koivikko sanoo.
Palvelusta menee kaiketi eri maksu?
”Kyllä, varainhoitopalvelusta maksetaan tavalliseen tapaan.”
Jos en ole aktiivisijoittaja, miksi en yhtä hyvin sijoittaisi suoraan vaikka rahastoon? Esimerkiksi yhdistelmärahastossa voin saada sijoituksilleni laajan hajautuksen enkä joudu maksamaan lisäkulua sopimuskuoresta. Rahastot eivät Suomessa maksa sijoituksistaan veroa, joten sijoittaja saa niissäkin veroetua.
”Sopimuksesta tulee tietty lisäkulu, ja onkin tärkeää miettiä, onko sopimuksen hyöty itselle suurempi kuin kulu.
Yhdistelmärahasto on erinomainen tuote, ja jos haluaa sijoittaa pikkuhiljaa, vaikka 50 euroa kuussa, kapitalisaatiosopimus ei ehkä olekaan sopivin tuote.
Jos taas on tarvetta perintöverosuunnitteluun, sijoitusvakuutus puolestaan saattaa olla järkevä vaihtoehto”, Iiro Koivikko sanoo.
Ulla Simola
Lisätietoa: Finanssiasiakas.fi