Anteja, splittejä, pääomanpalautuksia. Milloin ja mihin hintaan? Sijoittajan täytyy tuntea osakkeidensa historia, jotta hän pystyy laskemaan myyntivoittonsa oikein.
Välillä yhtiöillä on rahantarve, toisinaan niillä on rahaa yli tarpeen. Kun yhtiö, markkinatilanne, toimiala ja maailma muuttuvat, yrityksen rakennetta voi olla järkevää veivata uuteen asentoon.
Niin pitää ollakin. Pörssi on yrityksille joustava tapa hankkia rahoitusta ja saada yhtiölle ainakin jonkinlainen markkina-arvo.
Sijoittajalle poikkeukselliset pörssitapahtumat aiheuttavat vaivannäköä ja selvittelytyötä. Mikä onkaan osakkeeni hankintahinta, kun osakkeita näyttää olevan salkussa moninkertainen määrä siihen verrattuna, mitä olen ostanut? Kuinka rahastoanneista saadut sentit vaikuttavat myynti- eli luovutusvoiton määrään?
Keräsimme eniten omistettujen Helsingin pörssissä noteerattujen yhtiöiden poikkeukselliset yhtiötapahtumat kymmenen vuoden ajalta. Listasta käyvät ilmi merkintäoikeusannit, rahastoannit, osakkeiden jakamiset, pääoman-palautukset ja yhtiöiden jakautumiset.
Pääomanpalautukset viime vuosien hitti
Viime vuonna kuusitoista Helsingin pörssin yhtiötä jakoi pääomanpalautusta osakkeenomistajilleen. Lassila & Tikanoja palautti pääomaa peräti kahdesti: maaliskuussa 60 senttiä ja vielä marraskuussa 15 senttiä.
Syy pääomanpalautusintoon oli se, että pääomanpalautusten verokohtelu muuttui vuodenvaihteessa. Tämän vuoden ensimmäisestä päivästä alkaen saatuja pörssiyhtiöiden pääomanpalautuksia käsitellään verotuksessa samoin kuin osinkoja.
Aiemmin pääomanpalautukset ovat olleet saajalleen joissain tapauksissa hieman edullisempia verotuksessa kuin osingot, ja siksi erityisesti monet pienemmät yhtiöt ovat suosineet pääomanpalautuksia osingonjaon sijaan tai rinnalla. Viime vuoden loppuun asti pääomanpalautuksesta ei yleensä koitunut suoraa veroseurausta, vaan pääomanpalautuksen määrä alensi osakkeen hankintahintaa. Näin ollen vero lankeaa maksettavaksi vasta, kun osakkeet myy.
Jos esimerkiksi osti vuoden 2013 alkupuolella Talentumin osakkeita 1,10 euron hintaan ja sai vuoden 2013 kevään yhtiökokouksen päätöksellä kolmen sentin pääomanpalautuksen, pääomanpalautuksesta ei ole pidätetty ennakolta veroa niin kuin osingosta. Sen sijaan osakkeenomistaja vähentää omassa kirjanpidossaan osakkeen hankintahinnasta kolme senttiä; osakkeen hankintahinnaksi tuleekin 1,07 euroa.
Jos Talentumin osakkeet myy nyt 1,10 eurolla kappale, luovutusvoittoa kertyy kolme senttiä osakkeelta. Luovutusvoitto on kokonaisuudessaan pääomatuloa, joten siitä menee veroa 30 prosenttia (jos pääomatuloja vuonna 2014 on enintään 40 000 euroa). Kolmen sentin pääomanpalautuksesta jää käteen 2,1 senttiä.
Jos Talentum olisi maksanut pääomanpalautuksen sijaan kolmen sentin osingon, siitä olisi keväällä 2013 tehty ennakonpidätys. Viime vuonna pörssiyhtiöiden osingoista 70 prosenttia oli verotettavaa pääomatuloa, joten kolmen sentin osingosta veroa kertyi maksettavaksi 0,63 senttiä ja käteen jäi 2,37 senttiä.
Lyhyen aikavälin omistajalle osingot olivat siis edullisemmin verotettuja kuin pääomanpalautukset, mutta mitä pidempi on sijoitusaika, sitä hyödyllisemmäksi pääomanpalautukset kääntyivät sijoittajan kannalta.
Tänä vuonna pääomanpalautuksia ei ole nähty, vaan yhtiöt ovat palauttaneet rahaa osakkailleen osinkoina.
Joitakin vuosia sitten ruotsalainen, mutta suomalaistenkin laajalti omistama Teliasonera jakoi omistajilleen rahaa erikoisella tavalla: ostamalla omia osakkeitaan osakkeenomistajiltaan. Nuo myynnit ja niihin liittyneet myyntioikeudet on jo käsitelty ostotarjousvuoden verotuksessa.
Osakeanteja ja merkintäoikeuksia
Pörssin perustehtäviä on se, että listattujen yhtiöiden on helppo hakea markkinoilta lisää oman pääoman ehtoista rahoitusta. Se tapahtuu laskemalla liikkeelle uusia osakkeita.
Osakeanteja on erilaisia. Annin voi suunnata tietylle ryhmälle. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun yhtiö ostaa toisen yhtiön ja ostettavan yhtiön osakkeenomistajat saavat vastineeksi ostajan osakkeita. Suomalaista suuryhtiöistä Rautaruukki päätyi SSAB:n ostettavaksi ja Rautaruukin osakkeenomistajista tuli tällä tavoin SSAB:n osakkeenomistajia.
Yhtiö voi myös suunnata annin tietylle sijoittajajoukolle. Tällaiset annit ovat herättäneet närästystä, koska ne tuntuvat olevan vastoin osakkeenomistajien yhdenvertaisuutta. Esimerkiksi Talvivaara järjesti silloista pörssikurssia edullisemman suunnatun annin – tosin enää rannalle jääminen ei varmasti harmita ketään piensijoittajaa.
Tyypillisin ja tyylipuhtain osakeannin muoto on merkintäetuoikeusanti. Siinä yhtiön vanhat osakkeenomistajat saavat merkintäoikeuksia – yleensä yhden merkintäoikeuden omistamaansa osaketta kohden – ja merkintäoikeuksilla he voivat merkitä yhtiön uusia osakkeita. Merkintäoikeuksilla käydään kauppaa pörssissä, joten merkintäoikeutensa voi myydä tai niitä voi ostaa. Myös ne, jotka eivät entuudestaan omista yhtiötä, voivat ostaa "merkkareita" pörssistä ja merkitä niillä osakkeita annista.
Jos vanhan osakeomistuksen perusteella saadun merkintäoikeuden myy, luovutusvoitto lasketaan hankintameno-olettamaa käyttäen; merkintäoikeudella ei katsota olevan hankintahintaa.
Mikäli osakkeita merkitsee merkintäoikeuksien avulla, uusien osakkeiden hankintahetkeksi verotuksessa tulee sama kuin alkuperäisten osakkeiden. Tällä on euroissa mitattavaa merkitystä erityisesti silloin, kun osakkeet on omistettu pitkään ja niiden kurssi on kehittynyt suotuisasti, sillä yli kymmenen vuotta omistettujen osakkeiden hankintameno-olettama on 40 prosenttia luovutushinnasta, sitä lyhyemmän aikaa omistettujen osakkeiden vain 20 prosenttia.
Jos ostaa pörssistä merkintäoikeuden, sillä merkittyjen osakkeiden omistusaika puolestaan alkaa merkintäoikeuden ostohetkestä.
Vanhat rahastoannit kummittelevat yhä
Siinä missä viime vuosi oli pääomanpalautusten hullu vuosi, järjestettiin vuonna 2004 runsain mitoin rahastoanteja. Syy oli sama kuin nyt: muutos verotuksessa.
Vielä vuonna 2004 toteutetuissa rahastoanneissa saatujen uusien osakkeiden hankintahinta verotuksessa oli nolla, kun taas vanhojen osakkeiden hankintahinta säilyi ennallaan.
Tämä mahdollisti pienimuotoisen verokikkailun:
Jos rahastoannissa yhdellä vanhalla osakkeella sai yhden uuden eli yhtiön osakemäärä kaksinkertaistui, vanhan osakkeen hinta puolittui, esimerkiksi kymmenestä eurosta viiteen euroon. Jos osakkeen olisi ostanut hetkeä ennen rahastoantia kympillä ja myisi annin jälkeen kympillä, saisi viidenkymmenen prosentin luovutustappion eli viisi euroa.
Rahastoannissa saadun osakkeen luovutusvoittoa laskettaessa taas käytettiin hankintameno-olettamaa (20 %, viiden euron hintaisen osakkeen myynnissä siis yksi euro), joten luovutusvoittoa kertyi vähemmän kuin luovutustappiota.
Tässä esimerkissä vanhasta, 10 eurolla ostetusta ja kympillä myydystä osakkeesta tuli 5 euroa verotuksellista tappiota ja uusien, rahastoannista saatujen osakkeiden myynnistä 4 euroa voittoa, siis nettona yksi euro eli kymmenen prosenttia luovutustappiota.
Vuoden 2004 rahastoannit ovat jälleen ajankohtaisia, sillä niistä on kulunut kymmenen vuotta. Tuoreimmatkin ennen rahastoantia ostetut osakkeet ja rahastoantiosakkeet siirtyvät loppuvuoden aikana 40 prosentin hankintameno-olettaman piiriin.
Vuoden 2005 alusta rahastoannit ovat käyttäytyneet verotuksessa kuten splitit eli osakkeen jakamiset. Tällöin hankintameno jakautuu kaikkien osakkeiden kesken. Edellisen esimerkin tapauksessa kympillä ostetun osakkeen jakautuminen kahdeksi johtaisi siihen, että kummankin hankintameno olisi viisi euroa eikä ylimääräistä verohyötyä pääse syntymään.
Vuodenvaihteessa 2004-2005 tapahtunut lakimuutos vähensi yhtiöiden haluja järjestää rahastoanteja, mutta osakkeita on jaettu harvakseltaan sen jälkeenkin. Aktiivisin on ollut Kone, jolla on ollut siihen hyvä syy: osakkeen kurssi on noussut komeasti, ja osakemäärää kasvattamalla osakkeen yksikköhinta on saatu pysymään Helsingin pörssille tavanomaisessa kaksinumeroisessa euroluvussa.
Yhtiöiden jakautuminen tietää laskuharjoituksia
Osakeanteja on järjestetty niukanlaisesti, eivätkä suuret yhtiöt ole olleet järin hanakoita maksamaan pääomanpalautuksiakaan. Sen sijaan suurten yritysten jakautumisia on nähty viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana runsaasti.
Erityisesti jakautujana on kunnostautunut Kemira, joka ensin pullautti itsestään ulos lannoiteyhtiö Kemira Growhow'n, jonka norjalainen Yara osti pörssistä pian listautumisen jälkeen. Myöhemmin Kemira luopui maaliyhtiö Tikkurilasta.
Kummankin tyttären osakkeita jaettiin osinkoina Kemiran osakkeenomistajille.
Kun yhtiö jakaa toisen yhtiön osakkeita osinkoina, osinkoja käsitellään niin kuin käteisenä maksettavaa osinkoa. Kemiran osakkeenomistajat ovat siis joutuneet maksaman vaikkapa Tikkurilan osakkeista osinkoveron.
Toisaalta alkuperäisen Kemiran osakkeen hankintahinta on ennallaan ja osinkona saadun Tikkurilan osakkeen hankintahinta on osinkoverotuksessa käytetty 15,80 euroa osakkeelta. Samaa osinkomenetelmää käytettiin, kun Fortum ja Neste Oil irtosivat toisistaan ja purkivat vuosikymmenen kestäneen Imatran Voiman ja Nesteen liiton.
Sen sijaan Koneen jakautuminen Antti Herlinin Koneeksi ja muiden sisarusten Cargoteciksi tapahtui toisella tapaa. Vanhan Koneen osakkeenomistajat saivat yhdellä osakkeella yhden uuden Koneen ja yhden Cargotecin osakkeen. Samalla vanhan Koneen osakkeen hankintameno jakautui uuden Koneen osakkeen ja Cargotecin osakkeen kesken niin, että uuden Koneen hankintamenoksi tuli 64,5 prosenttia alkuperäisen Koneen osakkeen hankintamenosta ja Cargotecin osakkeen hankintamenoksi 35,5 prosenttia alkuperäisen Koneen osakkeen hankintamenosta.
Tällöin jakautumisella ei ollut osakkaille välitöntä veroseuraamusta. Salkkuun vain ilmestyi irtaantuneiden yhtiöiden osakkeita ja kurssinousut realisoituvat luovutusvoitoiksi osakkeiden myynnin yhteydessä.
Myyntivoiton laskenta vaatii historiatietoja
Lue syyskuun Taloustaidosta, digilehdestä tai tablettilehdestä esimerkki (Orion) myyntivoiton laskemisesta. Digi- ja tablettilehden lukeminen edellyttää rekisteröitymistä Veronmaksajien verkkopalvelun käyttäjäksi.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.
