Älä suin päin myy vanhaa puhelinosaketta. Kotiin lähetetyssä ostotarjouksessa ei välttämättä luvata parasta hintaa.
Puhelin ja puhelinosake eivät useimmissa puhelinyhtiöissä ole enää pitkään aikaan olleet kytköksissä toisiinsa. Monella suomalaisella on silti puhelinosake omistuksessaan.
Usein osake on vanhaa perua, ja se on hankittu nimenomaan puhelinliittymän vuoksi. Listaamattomien eli pörssin ulkopuolisten puhelinyhtiöiden osakkeet voivat kuitenkin olla myös sijoitus.
Forssalainen Eino Järvinen on viime vuosina kiinnostunut listaamattomista osakkeista etenkin siksi, että ne ovat osingonsaajalle verotuksellisesti edullisia. Puhelinosakkeista hän kiinnostui, kun Forssan Seudun Puhelinta ja Salon Seudun Puhelinta alettiin puuhata yhteen. Yhtiöt fuusioituivat SSP-yhtiöiksi vuonna 2010. Viime vuonna firman nimeksi tuli Lounea.
Uudessa yhtiössä salolaisia omistajia oli heti alusta pitäen enemmän kuin forssalaisia. ”Yhtiön osakkeita ostamalla halusin vaikuttaa siihen, että äänivaltaa säilyisi myös Forssassa”, Eino Järvinen kertoo.
Itselleen hän on hankkinut puhelinyhtiöistä lähinnä juuri Louneaa. Muita, esimerkiksi Aina Groupia, on vähemmän.
Järvinen hoitaa myös ”erään vakavaraisen yhdistyksen” sijoituksia, ja yhdistykselle hän on ostanut listaamattomia puhelinosakkeita enemmänkin: Louneaa, Ainaa ja Kymen Puhelinta.
Puhelinfirmoissa vanhaa varallisuutta
Eino Järvistä kiinnostaa puhelinyhtiöissä erityisesti hyvä osinkotuotto. Esimerkiksi Louneasta on saanut 5-6 prosentin osinkotuottoa – puhtaana, sillä ennen vuotta 2014 osingonsaaja ei joutunut maksamaan osingosta veroa. Nyt joutuu, mutta silti osingonsaajan verotus on listaamattomissa yhtiöissä huomattavasti kevyempää kuin pörssiyhtiöissä.
Lihavien osinkojen selitys on osin menneisyydessä: ”Kiinteä puhelintoiminta oli tuottoisaa bisnestä”, Eino Järvinen selittää. Lankapuhelinten aikaan puhelinyhtiöiden ei tarvinnut vuosikymmeniin kilpailla keskenään.
Vanhat kirstut kuitenkin tyhjenevät, jollei nykyinen toiminta ole tuottavaa, joten sijoittajan pitää tarkasti seurata yhtiönsä taloutta.
Esimerkiksi Aina Group maksoi viime vuonna osakkailleen runsaan osingon ja Telia Soneran kanssa tehdyn liiketoimintakaupan seurauksena ison pääomanpalautuksen, mutta Eino Järvinen sanoo, että enää hän ei ostaisi Ainaa. ”Aina on tehnyt tappiota jo monta vuotta, ja liiketoimintakaupan jälkeen yhtiön osake ei enää ole kiinnostava.”
Puhelinosakkeet eivät muutenkaan ole helppo sijoituskohde. ”Osalla puhelinosakkeista käydään kauppaa, osalla käytännössä ei. Jos kauppaa käydään vähän, osakkeilla ei ole selvää markkina-arvoa, ’päivän hintaa’, kuten pörssiyhtiöillä.”
”Vähäisen kaupankäynnin vuoksi puhelinosakkeista ei välttämättä myöskään pääse nopeasti eroon, vaan ostajaa voi joutua haeskelemaan”, Eino Järvinen sanoo.
Tosin osinkotuottoa arvostavaa pitkäaikaista osakkeenomistajaa kaupankäynnin tahmeus ei tavallisesti häiritse.
Hyvän tilin puhelinosakkeilla saattaa päästä tekemään yritysfuusioissa – ja niitä on alalla riittänyt 2000-luvulla. Yhdellä tai kahdella osakkeella ei vain kummoista pottia kerätä.
Liikehdintä jatkuu puhelinmarkkinoilla
Vaikka puhelinosakkeilla ei käydä tasaisesti kauppaa samaan tapaan kuin isoilla pörssiosakkeilla, jotain markkinoilla tapahtuu kaiken aikaa.
Puhelinyhtiöitä tai niiden liiketoimintoja ostetaan ja myydään. ”Etenkin nyt, kun korkotaso on matala, vähemmänkin houkuttelevat laajentumisvaihtoehdot kiinnostavat isoja toimijoita, kuten Telia Soneraa, Elisaa ja DNA:ta”, Privanet Pankkiiriliikkeen toimitusjohtaja Kimmo Lönnmark sanoo.
Privanet on erikoistunut listaamattomien arvopapereiden välittämiseen. Privanet ei osta itselleen osakkeita.
Markkinoilla on myös yksityisiä henkilöitä, jotka keräävät puhelinosakkeita itselleen sijoitukseksi. Moni puhelinosakkeen omistaja on saanut tällaisten yksityisten henkilöiden ostotarjouskirjeitä. Tarjouksen takana on usein yksityishenkilö, vaikka kirjeen lähettäjä on lakiasiaintoimisto tai muu yritys.
Eino Järvinen kehottaa miettimään tarkkaan, kannattaako ostotarjoukseen tarttua. ”Ainakaan ei kannata suostua tarjottuun hintaan ennen kuin on kysellyt hintaa muualtakin”, hän sanoo.
Hän myös kritisoi monien tarjouskirjeiden sävyä: ”Ostaja esimerkiksi kertoo tarjoutuvansa maksamaan kaupasta varainsiirtoveron. Varainsiirtoverohan kuuluu joka tapauksessa ostajan maksettavaksi!”
Puhelinosakkeiden hintoja voi tarkistella esimerkiksi Privanetin verkkosivulta. Noteeraus kertoo osakkeen viimeisimmän kauppahinnan. ”Taulukosta näkee myös kaupantekopäivän. Jos se ei ole kuukautta vanhempi, hinta on todennäköisesti lähellä osakkeen käypää hintaa”, Kimmo Lönnmark kertoo.
Privanetissa vaihdetuimpia puhelinosakkeita ovat viime kuukausina olleet Aina Group, Finda, KPY, Oulu ICT, PHP Holding ja Anvia.
Monet näistä eivät tosiasiassa ole enää mitään puhelinyhtiöitä, vaan tietotekniikka-, kiinteistö- tai sijoitusyhtiöitä, joiden toimialoissa saattaa mitä hyvänsä teollisuuden kunnossapidosta vanhustenhuoltoon. ”Jos omistaa vanhan puhelinosakkeen, kannattaakin tutustua yhtiöön ja tarkistaa, mitä oikeastaan omistaa”, Kimmo Lönnmark huomauttaa.
Ulla Simola