KARON PÖRSSI Rahastosijoittamisella on suomalaisissa yksityissijoittajapiireissä hieman huono kaiku. Aktiiviset sijoittajat tapaavat pitää rahastoja lypsykoneena, jonka pankit kiinnittävät asiakkaidensa utareisiin – eivätkä ainakaan itse suostu lypsettäviksi.
Todellisuudessa rahastot kuuluvat valveutuneen sijoitusharrastajankin valikoimaan jo siitä syystä, että koko maailman kattaminen suorilla osakesijoituksilla on käytännössä mahdotonta. Jos taas pitäytyy pelkästään vaikkapa suomalaisissa tai pohjoismaisissa osakkeissa, jättää ehdottoman valtaosan maailman sijoitusuniversumista hyödyntämättä. Eikä se kuulosta fiksulta.
Vaan kuinka valita rahasto oikein, hyvin ja järkevästi? Niin, ettei joutuisi tinkimään omanarvontunnostaan pörssihaina vaan kokisi tekevänsä kaikin puolin perustellun sijoituksen?
Suomen ehdottomasti johtava riippumaton rahastotietäjä Matias Möttölä pitää konttoriaan Töölössä, joten kävimme lounaalla Trattoria Sognossa Töölöntorinkadulla. Utelin Möttölältä viisaan rahastovalinnan kuusi tärkeintä kysymystä.
1. Huomioi salkkukokonaisuus
"Muista, että ostat rahaston osaksi salkkua", Möttölä aloittaa noutopöytäsalaatin ja suolaisen italialaishenkisen pehmeän vaalean leivän äärellä.
Siinä missä ylimääräisen rahan kiroissa olevat säästäjät valitsevat ainoaksi ratkaisukseen sopivan yhdistelmärahaston, sijoittamisesta kiinnostunut henkilö oletettavasti omistaa paljon muutakin. Ei kannata kiinnostua yhdestä tuotteesta vaan harkita, kuinka se suhtautuu salkkuun kokonaisuutena.
"Jos salkussa on ennestään Nokiaa, Sampoa ja Konetta, ei ehkä kannata ostaa Suomeen sijoittavaa osakerahastoa, ei ainakaan Suomi-indeksirahastoa tai etf:ää, jossa suuret yhtiöt ovat isossa painossa."
Sitäkin sietää pohtia, mikä on rahaston salkkufilosofinen asema. Onko uusi sijoitus salkun ydintä vai taktista peliä?
2. Hinta
"Sijoittamisessa ei ole niin, että halpa tarkoittaisi huonoa. Päinvastoin. Vain erittäin perustellusta syystä voi ostaa keskimääräistä kalliimman rahaston", Möttölä sanoo.
Mikä sellainen syy voisi olla? ihmettelen ja kaadan toiset lasit vettä.
"Jos sijoittaja on tehnyt taustatyönsä ja sen perusteella päätynyt siihen, että rahastolla on poikkeuksellisen hyvä salkunhoitaja tai salkunhoitoprosessi", Möttölä vastaa.
"Halpa ei välttämättä tarkoita indeksirahastoa", hän lisää.
Rahaston hintavuutta arvioidessa on syytä ottaa huomioon myös tuottosidonnaiset palkkiot. Rahastojen kalleuden perusmittari "juoksevat kulut" ei nimittäin sisällä niitä vaan pelkästään suorat ja välilliset hallinnointipalkkiot.
3. Sopiiko tyyli?
"Kannattaa tunnustella itseään: onko valmis siihen, että rahaston arvo laskee 5–10 prosenttiyksikköä enemmän kuin toinen vertailukelpoinen rahasto laskisi. Enemmistön vastaus on: ei", Möttölä sanoo. Sijoittajan psykologiasta tiedetään hyvin, että tappio tuntuu pahemmalta pettymykseltä kuin samansuuruinen voitto. Salkunhoitajan kyvyt mitataankin silloin, kun menee huonosti.
Möttölä kehottaa katsomaan rahaston profiilia. Esimerkiksi hänen työnantajansa Morningstar laatii rahastoanalyyseja, joista se selviää.
Tyyliä on esimerkiksi painottuminen joihin toimialoihin (maantieteellisessä osakerahastossa) tai tiettyihin maantieteellisiin alueisiin (vaikkapa toimialarahastossa). Tyyliä on myös keskittyneisyys: jos salkku on keskittynyt eli sijoituskohteita on vähemmän kuin verrokkirahastoissa, heiluntaa tulee oletettavasti enemmän.
"Jos lähtee rahastoon, joka ottaa aktiivisesti näkemystä, kannattaa selvittää, onko siinä onnistuttu", Möttölä ennättää muistuttaa ennen kuin lampaanlihasta tehdyt focacciaburgerimme saapuvat.
Kumpikin päätyi tilatessa samaan annokseen. Myös sijoitusmarkkinoilla preferenssimme saattavat olla samankaltaiset.
4. Älä maksa tyhjästä
Jos maksaa aktiivisen salkunhoidon palkkiota, ei kannata ostaa rahastoa, joka peesailee indeksiä. Indeksin seuraamisen saa halvemmalla passiivisella indeksirahastolla.
Rahaston aktiivisuuden ilmaisemiseen on kehitetty erilaisia mittareita. Möttölä nostaa niistä esiin R2-luvun.
"Tutkimusten perusteella kannattavinta aktiivisuutta on hyvä osakevalinta. Osakesalkun eroa indeksin salkkuun voi yksinkertaisimmin selvittää laskemalla, kuinka suuri osa salkun sisällöstä eroaa indeksistä. Sen kertoo Active Share -luku eli aktiiviosuus. Sitä ei ole kuitenkaan ole Suomessa juuri yksityissijoittajien saatavilla."
"Aktiiviosuuden korvikkeena voi käyttää R2-lukua, joka kertoo, miten hyvin indeksi selittää rahaston tuottoa, ja se on vahvasti sidoksissa osakevalintaan. Mitä alempi R2 luku, sitä omintakeisempi rahaston salkku on indeksiin verrattuna."
Vanhastaan rahastoalalla on seurattu tracking error -tunnuslukua, mutta Möttölän mukaan se heijastaa osakevalinnan sijaan ennemminkin makrotaloudellisia herkkyyksiä.
"Makrotalouden ennustamisessa salkunhoitajat eivät ole tutkitusti erityisen hyviä, eikä korkealla tracking errorilla olekaan havaittu olevan yhteyttä hyvään tuottoon."
5. Salkunhoitajalla on väliä
Kun istuimme Sognon pöytään, vaihdoimme kuulumiset. Jos olisimme Yhdysvalloissa, olisimme saattaneet jutella myös salkunhoitajista. Yhdysvalloissa salkunhoitajat ovat finanssialan tähtiä, joiden tyylit ja toimet tunnetaan ja joiden tekemisistä puhutaan.
Osaa rahastoista, erityisesti kaiken kansan perusrahastoja, hoidetaan varainhoitoyhtiössä konemaisesti tiimityössä, mutta osassa rahastoista salkunhoitajan persoonalla on suuri merkitys.
"Ammattilaiset odottavat jopa kolme vuotta salkunhoitajan aloittamisesta ennen kuin sijoittavat rahastoon. Vasta silloin on riittävästi dataa siitä, mikä on salkunhoitajan tyyli ja kuinka se toimii."
Möttölä toivoo suomalaisilta rahastoyhtiöiltä lisää informaatiota salkunhoitajista. Millainen tausta hänellä on? Onko hän sijoittanut rahastoon omaa rahaansa?
6. Taustayhtiö
"Rahastosäästäjä on pitkäjänteinen toimija. Onko rahastoyhtiökin sitoutunut toimimaan pitkäjänteisesti?" Matias Möttölä kysyy ja yltyy kuohahtamaan yhtiöistä, jotka herkkänenäisesti rakentavat rahastoja juuri sillä hetkellä kiinnostaviin trendeihin, myyvät niitä sijoittajille, ja kun rahat on kerätty ja myyntipuhe kylmennyt, sulauttavat rahastot johonkin toiseen rahastoon.
Mieleeni tulee oranssista väristään tunnettu, Helsingin Vallilassa toimiva suuri rahastoyhtiö, mutta Möttölä ei mainitse sitä nimeltä. Eikä tällainen toiminta ole harvinaista tai vain yhden raharyhmän erikoisuus. Rahastosulautumisiin on usein hyvät perusteet, kuten alhaiseksi valahtanut rahastopääoma.
Rahastoyhtiön toimintakulttuuri näkyy myös siinä, miten yhtiö esimerkiksi kertoo epäonnistumisista ja myöntääkö se avoimesti väärät näkemykset. Avoimelta ja rehdiltä rahastoyhtiötä voisi kuvitella saavansa myös muissa suhteissa asianmukaista ja jopa asiakkaan etua ajattelevaa kohtelua.
"Sijoittajan ja rahastoyhtiön suhteessa sijoittaja on heikompi osapuoli. Siksi rahastoyhtiöiltä toivoisi huolehtivuuden kulttuuria."
Viikon trio: Sijoittaja.fi:n Suomi-suosikit
Sijoittaja.fi:n suomalaisten osakkeiden valintatyökalun kärkitrio on päivitetty kuunvaihteessa. Ykköspaikalla on puuviiluteollisuuden kone- ja tehdastoimittaja Raute, joka saa Sijoittaja.fi:ltä kympin tulosmomentista. Ykkössijan takaa se, että yhtiöllä arvioissa yhtään heikkoa kohtaa. Huonoimmat arvosanat ykkösestä kymppiin ulottuvalla asteikolla ovat Rauten todistuksessa kutoset, jotka tulevat laadukkuudesta ja tasearvostuksesta.
Hopea- ja pronssipalleilla ovat pörssijätit Nordea ja Fortum, jotka kumpikin ovat saaneet kolme kymppiä ja vieläpä samoista ulottuvuuksista: laadukkuudesta, kokonaisriskistä ja tulosmomentista. Kummankin heikko kohta Sijoittaja.fi:n rankingissä on kurssikehitys.
| Yhtiöt | Sijoittaja.fi:n kokonaispisteet |
| Raute | 72 |
| Nordea | 71 |
| Fortum | 69 |
Lähde: Sijoittaja.fi, tilanne 30.4.2015.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja.
