KARON GRILLI ”Olen klassinen paskayhtiösijoittaja, kontrasijoittaja ja lisäksi syntiosakesijoittaja”, Aki Pyysing määrittelee itseään ja avaa osakesalkkuaan Karo Hämäläisen haastateltavana.
Kiinteistösijoitusyhtiö Cityconissa ruksi osuu useaan ruutuun. Citycon on Pyysingin suurin osakeomistus, mutta sen kurssikehityksessä ole ollut hurraamista. Paljon menee vikaan osuneen korkonäkemyksen piikkiin, minkä lisäksi yhtiöön on kuluneen vuoden aikana kohdistunut ”ihan aiheellistakin yhtiökohtaista painetta”.
”Jos olisin Morgan Kanen rahastonhoitaja ja mulle tultaisiin esittelemään tätä casea… Pääomanpalautuksia, samaan aikaan kymmenen pinnan vierasta rahaa – lasken hybridin vieraaksi rahaksi… Sanoisin: ’Okei, seuraava!’” Pyysing sanoo Karon Grillissä.
Hän viittaa myös Cityconin toteuttamaan suunnattuun huutokauppa-antiin, jossa joukko sijoittajia sai merkitä osaketta alle senhetkisen pörssikurssin. Samaan aikaan yhtiön hallitus käytti valtuuksiaan maksaa pääomanpalautuksia. Hädin tuskin suunnatulla osakeannilla kerätyt rahat olivat ennättäneet kuivahtaa Cityconin pankkitilillä, kun niistä kolmannes jaettiin osakkeenomistajille.
”Kiinteistösijoittamisessa rahoitus on tasa-arvoisesti operatiivisen toiminnan rinnalla. Molemmat pitää osata. Jos kiinteistösijoitusyhtiö hoitaa rahoitustaan täysin järjettömästi maksamalla samaan aikaan pääomanpalautuksia ja ottamalla kymmenen pinnan hybridiä, eihän siinä ole mitään tolkkua”, Pyysing taivastelee.
Samalla hän kuitenkin muistuttaa, että Citycon on hoitanut rahoituksensa siinä mielessä tolkullisesti, ettei yhtiö ota konkurssiriskiä. Pyysingille Citycon onkin ollut rajallisen tappioriskin puolustuspelisijoitus.
Pyysing myös kiittelee, että Citycon on hoitanut operatiivisen bisneksensä hyvin.
”Ostetaan kauppakeskus halvalla, hankitaan mielellään rakennusoikeuksia, ja kun näyttää siltä, ettei kauppakeskukselle voi tehdä mitään, se myydään.”
Karon Grilli -ohjelmaan sisältyvän Marinadi-osio on tehty yhteistyössä S-Pankin kanssa.
Huomio omistajarakenteeseen
Vaikka Cityconin hybridi ja suunnattu osakeanti ja samanaikainen pääomanpalautusten maksaminen harmittaakin Aki Pyysingiä, ei sentään niin paljon, että hän olisi myynyt positionsa.
”Olen hintasensitiivinen”, hän sanoo mutta lisää, että targetit siinä, millä hinnalla hän myy positionsa ja keventää sitä, tulivat reilusti alaspäin.
”Syyllistä pitää tässä tapauksessa kuitenkin etsiä peilistä. Kyllähän minä tiesin, että siellä on yksi omistaja, joka päättää ja jonka päätökset tulevat varmasti pohjautumaan sen omaan eikä yleisen hyvään”, Pyysing ruoskii itseään.
Hän huomauttaa, että yleensäkin sijoittajat katsovat liian vähän yhtiöiden omistusrakenteita.
”Jos on idiootti toimitusjohtaja hyvässä bisneksessä, katsotaan, onko sellainen hallitus, että se pystyy vaihtamaan sen [toimitusjohtajan]. Jos hallituskin vaikuttaa lapaselta, katsotaan, kuka on pääomistaja. Voiko se vaihtaa hallituksen?”
Esimerkki kasvollisen omistuksen puuttumisesta on Exel Composites, jonka vastikään päättyneestä merkintäetuoikeusannista jaksossa myös puhutaan.
Sijoitustiedon sunnuntaikolumnissaan Pyysing kummasteli, miksi rahastot eivät olleet valjastaneet kaupankäyntirobottia myymään osakkeita ja ostamaan tilalle vastaavan osakemäärän merkitsemiseen tarvittavia merkintäoikeuksia. Näin toimimalla kun oli saatavilla selvä arbitraasihyöty.
Kolumnin ilmestymisen jälkeen arbitraasi osakkeen ja merkintäoikeuden välillä kaventui ja Exelin suurista omistajista ainakin OP:n rahasto vaikuttaisi toimineen Pyysingin suosittelemalla tavalla.
Pyysing kertoo merkinneensä Exeliä toissijaisessa annissa sen verran kuin oli mahdollista, mutta muuten hän ei ole kasvattanut omistustaan.
Yhdenvertaisen kohtelun kustannus: 50 000 euroa
Merkintäetuoikeusannit, jollaisen Exel Compositeskin järjesti, saavat Pyysingiltä kiitosta. Hän kertoo selvittäneensä, pitääkö paikkaansa yhtiöiden selitys merkintäoikeusantien kalleudesta suunnattuihin anteihin verrattuna.
Hänen mukaansa ero tulee lähinnä osakeannin esitteen laatimisesta. Sen kustannus on hänen tiedustelujensa mukaan 50 000 euron luokkaa.
Suunnattujen antien puolestapuhujat ovat arvostelleet merkintäoikeusanteja siitä, että osa sijoittajista ei hoksaa toimia ja heidän merkintäoikeutensa jäävät käyttämättä.
Pyysing ehdottaa, että osakevälittäjät myisivät asiakkaan merkintäoikeudet, jos hän ei ole tiettyyn päivämäärään ja kellonlyömään mennessä ilmoittanut käyttävänsä niitä osakemerkintään. Sekoilun määrää vähentäisi sekin, että merkintäoikeudet tulisivat pörssiin kaupankäynnin kohteeksi samaan aikaan, kun merkintäoikeus irtoaa osakkeesta.
Paperirahaa kurssiheilahteluista
Aki Pyysingin salkussa on kymmeniä positioita. Hän seuraa aktiivisesti markkinoita ja käy omistamillaan yhtiöillä kauppaa tiiviisti olematta kuitenkaan treidari. Hän keventelee ja lisäilee positiotaan osakekurssin heilahtelun mukaan ja pyrkii ottamaan välistä ”paperirahaa”.
”Lyhyellä aikavälillä osakekurssi käyttäytyvät täysin järjettömästi ja pitkällä aikavälillä taas täysin loogisesti. Siinä välillä ne hyppivät ja pomppivat”, Pyysing sanoo.
Taktiikassa vaarana on se, että satunnaiseksi kurssinousuksi luulemassaan tilanteessa päätyy keventämään nousutrendiin päässyttä osaketta liiaksi ja parhaat hinnat jäävät saamatta. Näin Pyysingille kävi esimerkiksi Cargotecissä ja Konecranesissa, joissa ”viimeiseen piikkiin jäi naurupositio.”
”Mutta se pohjautui myös siihen, että ne alkoivat olla aika kalliitakin. Olen fundamenttipohjainen sijoittaja, joka pyrkii hyötymään välissä olevista kurssireaktioista, jotka eivät yleensä perustu yhtään mihinkään.”
Marinadissa Private Equityä yksityissijoittajille
Pörssin ulkopuolisiin osakkeisiin sijoittaminen eli Private Equity on noussut viime vuosina merkittäväksi omaisuusluokaksi. Private Equity -sijoittaminen kuitenkin vaatii suuria pääomia, vaikka sijoittaisi Private Equity -rahastoon.
Annika Henrikssonin hoitamaan S-Pankin Global Private Assets -rahaston vähimmäismerkintä 125 000 euroa ei sekään ole aivan vähän mutta kuitenkin selvästi vähemmän kuin Private Equity -rahastoissa yleensä. Henrikssonin hoitama rahasto on auki kuukausittain.
Rahasto sijoittaa varansa edelleen pääomasijoituksiin erikoistuneen Hamilton Lane -varainhoitoyhtiön rahastoon, joka sijoittaa noteeraamattomiin osakkeisiin. Kuinka huolehditaan siitä, ettei raha makaa laiskana? Entä miten noteeraamattomia kohteita omistavan rahaston arvo määritellään?
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa grillinpitäjä. Mainituista yhtiöistä hän omistaa Cityconia ja Exel Compositesia.
Karon Grilli -ohjelmaan sisältyvän Marinadi-osio on tehty yhteistyössä S-Pankin kanssa.
