KARON PÖRSSI Porolla on Suomessa myyttinen maine. Riiminikkari Juha Vainio helskytteli vuonna 1981 valmistuneessa kappaleessaan "Matkalla pohjoiseen" miehistä, jotka reissaavat Lappiin ja haikailevat mieskunnon perään.
"Kauhea kauppa käy Kaamasen tiellä /
kohta on poroista puutetta, /
ellei se lääkintöhallitus kiellä /
pois Jounilta potenssiuutetta."
Junnu Vainiokaan ei oikein tainnut uskoa poronsarviuutteen taikavoimiin. Ihmeaineen nauttimisen sijaan laulun Numminen päätyy sitomaan poronsarven keskelle kehoa.
Pikainen googlailu kertoo silti, että luontaistuotekaupoissa on myynnissä esimerkiksi "mikroimeytyvää" Deer Antler Velvet -poronsarviuutetta. Kuluttajahinta lähentelee tuhatta euroa litralta.
Poroista ponnistaa myös uusin First Northiin halajava yhtiö BBS-Bioactive Bone Substitutes. Se on viidentoista vuoden aikana kehittänyt Artebone-nimisen uuden sukupolven luunkorvikkeen.
"Artebone stimuloi luun paranemista luonnollisella tavalla hyödyntäen BBS:n kehittämään poron luista eristettyä luun kasvutekijäproteiineja sisältävää proteiiniekstraktia", yhtiö kertoo markkinointimateriaalissaan.
Se ei maksa tuhatta euroa litralta vaan tuhat euroa joitakin kymmeniä milligrammoja ainetta sisältävältä ruiskulta: yhtiö myy tuotteensa truuttausvalmiina ja pakattuna.
Kuulemma enemmänkin voisi pyytää, mutta tuhat euroa on Euroopassa yleinen raja, jonka alle menevät hankinnat lääkärit saavat päättää itsenäisesti, ilman raskasta byrokratiaa.
Haussa kaupallistamisrahaa
BBS:n annissa tarjolla on 1,4 miljoonaa osaketta 5,50 euron kappalehintaan eli yhteensä 7,7 miljoonan euron edestä. Kyseessä on puhdas anti, eli kaikki rahat vajaan miljoonan suuruisten listautumiskulujen jälkeen saa yhtiö.
Niitä se tarvitseekin. Vuodenvaihteessa yhtiön vajaan kymmenen miljoonan euron taseesta vain miljoona oli omaa pääomaa, muu velkaa. Viime vuoden tuloskin osoittaa hurjaa neljän ja puolen miljoonan euron tappiota, mutta siitä suurimman osan selittävät aineettomista oikeuksista tehdyt arvonalentumiset. Rahavirta oli viime vuonna miinuksella vain reilun miljoonan.
Alkaneelle vuodelle rahareikiä kuitenkin riittää. Tuotantolinja pitäisi päivittää, kaupallisen hyödyntämisen vaativat FDA- ja CE-merkinnät pitäisi hankkia ja Artebone-luuimplantti kaupallistaa. Henkilöstöä tarvitaan niin tuotantoon kuin myyntiin ja markkinointiin.
Siltä osin tarina on kunnossa. Yhtiö on astumassa uuteen vaiheeseen, rahaa tarvitaan, ja sitä haetaan jaetulla riskillä sijoittajilta.
BBS:n First North -listautumiseen liittyy kuitenkin niin paljon avoimia kysymyksiä, että jätän sen väliin. Kanssani samaan päätökseen päätyville tarjoan neljä syytä menetellä niin.
1. Miksi rahoitusta haetaan juuri ennen CE-merkinnän saamista?
Suurin avoimista kysymyksistä on ajoitus. Miksi yhtiötä työnnetään julkisen kaupankäynnin kohteeksi ja sen osakkeita annetaan merkittäväksi ulkopuolisille juuri hetkeä ennen viranomaislupien saamista?
Jos luvat olisivat olemassa ja kaikki vain markkinointia ja tuotannon ylösajoa vaille valmis, epävarmuus liittyisi keskeisesti siihen, kuinka BBS onnistuu myymään Artebonea: kuinka se saa rakennettua myyntiverkoston, kuinka asiakkaat ottavat tuotteen vastaan, kuinka paljon myyntiin ja markkinointiin kuluu rahaa, millaiseksi muodostuu menekki ja hinta?
Nyt kaikki nämä olennaiset kysymykset ovat alisteisia vielä olennaisemmalle kysymykselle: saako Artebone myyntiluvan?
Jos vastaus kysymykseen on "ei", BBS:n osakkeella ei ole paljon arvoa.
Se, että rahoitusta haetaan juuri myyntiluvan saamisen kynnyksellä, herättää minussa vahvoja pelkoja siitä, että vastaus todellakin voi olla "ei" tai "ehkä", joista jälkimmäinen tarkoittaa viivästystä aikatauluihin. Nollaskenaarion todennäköisyys painaa hintaa, jonka yhtiöstä voi maksaa.
Yhtiön omistajat ja johto tietävät tämän hyvin. Sitä kummallisemmalta tuntuu, ettei ole maltettu odottaa myyntiluvan heltiämistä. Myyntiluvan piti tosin tulla jo viime vuonna, kuten Ylen toissavuotisesta jutusta käy ilmi.
Osallistuin BBS:n yritysesittelytilaisuuteen ja olisin halunnut kysyä tästä yhtiön perustajalta ja toimitusjohtajalta, aiemmin Oulun yliopistossa ortopedian ja traumatologian professorina toimineelta Pekka Jalovaaralta, mutta jostain syystä järjestäjäpankin edustaja ei päästänyt minua ääneen.
2. Anti ei kiinnosta ammattilaisia
BBS kääntyy osakeannissaan piensijoittajien puoleen.
Se, että antia järjestää Suomessa ja Ruotsissa vain Nordnet, ei sinänsä ole mitenkään ongelmallista. Nordnet on hyvä ja luultavasti kustannustehokas väylä yksityissijoittajien äärelle. Rahaa haetaan sen verran vähän, että se irtoaa kyllä yksityiskukkaroistakin.
Yksityissijoittajat ovat kuitenkin, niin ikävää kuin se onkin, yleensä viimeinen taho, jolta rahaa haetaan. Luen sen niin, että kaikki muut ovat sanoneet "ei".
BBS:n hakema rahamäärä – edes 7,7 miljoonaa ei välttämättä tarvittaisi vaan parikin miljoona euroa riittäisi ensi alkuun – on sen verran pieni, että sen saamisen vaikkapa parilta pääomasijoittajalta ei luulisi olleen ongelma, jos kaikki olisi kohdallaan.
BBS:ään ei ole myöskään haettu tai ainakaan saatu merkintäsitoumuksia sijoitusrahastoilta, mikä on alkanut muodostua listautumisten standardiksi. Merkintäsitoumuksia on kerätty 450 000 euron edestä, mutta ne tulevat nykyisiltä osakkeenomistajilta.
Se, että ammattisijoittajat eivät ole kiinnostuneet BBS:stä voi johtua joko uskosta yhtiöön tai annin hinnoittelusta tai molemmista.
3. Hinnoittelulle on vaikea löytää perustelua
Liikevaihtoa BBS:llä ei vielä ole, vaikka ikää firmalla on jo viisitoista vuotta.
Jos kaikki osakkeet merkitään, markkina-arvoksi tulee reippaat 32 miljoonaa euroa. Sitä, onko se paljon vai vähän, on tunnuslukujen perusteella hankala arvioida. Tappiollisen yhtiön p/e-luku on negatiivinen, eikä hintaa liikevaihtoon suhteuttavaa p/s-lukua voi laskea, koska nollalla ei voi jakaa. P/b-luku on vähäarvoinen ilman oman pääoman tuottoa, ja oman pääoman määräkin voi heilua hetkessä arvonalentumisten ja aktivointien mukana.
Minun on myös kovin vaikea arvioida tuotteen myyntipotentiaalia ja yhtiön mahdollista kannattavuutta tai sitä, kuinka kauan potentiaalin realisoitumiseen menee.
Reisjärven tuotantolaitokselta pystytään optimitilanteessa saattelemaan maailmalle 25 000 ruiskullista Artebonea vuodessa. Jos yhtiön keskimäärin saama hinta asettuisi esitteen uumoilemaan 750 euroon, yhtiö pystyisi vajaan 19 miljoonan euron vuosiliikevaihtoon.
Esittelytilaisuudessa Pekka Jalovaara arveli, että tuotantokustannukset olisivat satasen luokkaa. Oletan hänen tarkoittaneen muuttuvia kustannuksia, jolloin yhden tuotteen bruttokate olisi 650 euroa ja 25 000 tuotteen valmistamisesta aiheutuisi 2,5 miljoonan euron kulut. Siihen päälle markkinoinnin, tuotekehityksen ja keskushallinnon kulut.
Toisaalta saattoipa hän tarkoittaa jotain muutakin. Kannattavuuspotentiaalin arvioiminen on vaikeaa.
4. Exit yritysmyynnillä?
Esittelytilaisuudessa yhtiö heitti ilmoille ajatuksen yritysoston kautta tapahtuvasta exitistä. Siis jokin alan suuri toimija ostaisi BBS:n preemiohinnalla.
Se kuulostaa pelailulta tai ikään kuin sen myöntämiseltä, että oman liiketoiminnan perusteella arvostusta on vaikea perustella.
Palataan kohtaan yksi: Jos yritysmyynti on agendalla, miksi käännytään yleisön puoleen eikä kolkutella suoraan potentiaalisen ostajan ovelle?
Viikon trio: Elecster-rahalla kasvatettu
BBS-Bioactive Bone Substitutesin suurin omistaja on Finha Capital, joka on myös Elecsterin suurin omistaja. Kun BBS pantiin aluille, Jukka Halonen (Finha Capital) ja Pekka Jalovaara omistivat sen puoliksi. Sittemmin mukaan on tullut sijoittajia ja Jalovaaran osuus on pudonnut sijalle neljä, kahteentoista prosenttiin osakekannasta.
Yhtiön tuotanto on Reisjärvellä, jossa on myös Elecsterin tehdas. Reisjärven kunta on BBS:ssä mukana sähköyhtiönsä myymistä saamillaan rahoilla.
| Omistaja | Osakkeita | Arvo |
| Finha Capital | 814 229 | 4,5 milj. euroa |
| Reisjärven kunta | 702 182 | 3,9 milj. euroa |
| EAKR – Aloitusrahasto Oy | 575 000 | 3,2 milj. euroa |
Lähde: BBS:n esite. Arvo laskettu antihinnalla 5,50 euroa.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja.
