KARON GRILLI Voimakas pääomistaja on vähemmistöomistajalle riski. Omistajariskistä on puhuttu esimerkiksi Purmon ja Innofactorin lunastustarjousten kohdalla.
Sijoituskielessä riski on kuitenkin samalla mahdollisuus. Parhaassa tapauksessa sitoutunut pääomistaja tuo yhtiön päätöksentekoon pitkän tai todella pitkän aikavälin, joka hajanaisesti omistetuissa ja finanssisijoittajien hallitsemissa yhtiöissä herkästi hukkuu pääomamarkkinoiden päivittäiskohinan alle.
Vaisala on malliesimerkki suvun hallitsemasta pörssiyhtiöstä – pahassa ja hyvässä.
Vähemmistön osa: rahoittaa ja kantaa riskiä?
Vaisalan perustajan Vilho Väisälän perilliset hallitsevat yhtiön omistajalistaa niin suoraan kuin kolmannen sukupolven perillisten sijoitusyhtiön ja sukua lähellä olevan säätiön kautta. Varmemmaksi vakuudeksi yhtiön äänivaltaosakkeet ovat suvun hallussa ja pörssisijoittajille on tarjolla vain tapettipapereita. Hallituksessa ei ole suvun jäsentä – vaan kaksi.
Sijoittajille lankeaa lähinnä rahoittajan ja riskinkantajan rooli.
Mitä tällainen yhtiö edes tekee pörssissä, Vaisalan hallituksen puheenjohtaja, omistajasuvun neljänteen sukupolveen kuuluva Ville Voipio?
”Omistaja ja sijoittaja saattavat olla vähän eri kapistukset. Näen sen niin, että omistaja on taho, joka voi ja haluaa ja kykenee ohjaamaan yhtiötä hyvin pitkällä aikavälillä. Sijoittaja on sellainen, joka löytää: tässä on kiva yhtiö, laitetaan tänne rahaa ja tämä tuottaa kivasti”, Voipio sanoo Karon Grillissä.
”Ymmärrän kritiikin, mutta teoria on teoria, ja voidaan katsoa osakkeen kurssikehitystä tai osakkeen tuottoa vaikka viimeisen kymmenen vuoden aikana”, hän lisää.
Jos sijoitti Vaisalaan kymppitonnin vuosituhannen ensimmäisenä kaupankäyntipäivänä dotcom-huuman hinnoilla, omistaa tällä hetkellä Vaisalaa yhtiön sivuilla olevan tuottolaskurin mukaan hieman alle 50 000 eurolla, minkä päälle vuosien varrella on kertynyt kelpo osingot.
Jos sijoituksensa Vaisalaan teki tasan kymmenen vuotta sitten, sisään pääsi suunnilleen samalla osakekohtaisella hinnalla kuin dotcom-huumassa. Kymppitonnilla ostetut osakkeet ovat nousseet 45 000 euron arvoisiksi, mikä tarkoittaa yli kuudentoista prosentin vuosituottoa. Päälle tulevat vuotuiset osingot.
Pääomistajan ohjaamassa veneessä
Olleessaan mukana vähemmistöomistajana suuren kasvollisen omistajan ohjaamassa laivassa täytyy luottaa ja voida luottaa pääomistajan tai pääomistajien taitoon ja reiluuteen.
Anders Oldenburgin hoitama Phoebus-sijoitusrahasto on ollut todella pitkään Vaisalan omistaja.
Kuinka Vaisalan sukuomisteisuus on vaikuttanut sijoituspäätökseesi, Anders Oldenburg?
”Minusta sukuomisteisuus on erinomainen asia, kuten myös Vaisalassa on vuosien saatossa näkynyt. Useimmiten perheet pitävät yrityksiään kruunujalokivinä, joiden kehittämistä ei mietitä kvartaaleissa vaan vuosissa. Tämä toki vaatii minulta sijoittajana sen, että näen perheen myös arvostavan pienomistajia tasavertaisina. Muuten en niihin sijoita. Vaisalaan sijoitan.”
Elokuun lopun tietojen mukaan Vaisalan paino Phoebuksen salkussa oli 3,3 prosenttia, millä yhtiö oli salkun 12. suurin omistus ja suomalaisomistuksista toiseksi painavin Konecranesin jälkeen.
Katse tulevissa vuosikymmenissä
Finanssisijoittajalla on mahdollisuus valita, minkä yhtiön osakkeita ostaa, ja yhtä lailla mahdollisuus myydä osakkeensa, jos meno yhtiössä ei miellytä. Jos sattuu syntymään sukuyhtiön omistajasukuun, tilanne on luonnostaan toisenlainen.
Geeniensä lisäksi tai niistä huolimatta Ville Voipio saattaa olla maailman paras ihminen johtamaan mittausteknologiayhtiön hallitusta. Hän on mittaustekniikasta väitellyt tekniikan tohtori, Turun yliopiston kauppakorkeakoulun kestävän globaalin liiketoiminnan työelämäprofessori ja Tampereen yliopiston biolääketieteen tekniikan instituutin dosentti.
Harrastuneisuudesta hallitustyötä kohtaan kertoo kuuluminen Hallitusammattilaiset ry:n hallitukseen.
Voipio on siis mitä parhain vastaamaan siihen, kuinka pörssiyhtiössä katsotaan tuleville vuosikymmenille tai jopa -sadoille.
”Voin ihan suoraan tässä sanoa, jos et kerro kenellekään, että itse asiassa minua ei tämän kvartaalin tulos kiinnosta ollenkaan niin paljon kuin se, millainen tulos ja minkälainen impakti meillä on kymmenen vuoden kuluttua”, Voipio sanoo.
Tällaiseen ajatteluun liittyy ilmeinen vaara: huono tulos on petollisen helppo selittää sillä, että eihän sillä ole niin väliä. Vaikeisiin päätöksiin voi olla viekoittelevan helppo olla tarttumatta. Sijoittajankin on helppo siirtää epäonnistuneet swing-treidit ”pitkään salkkuun”.
”Jotta pitkällä aikavälillä päästään jonnekin, meidän pitää olla tehokkaita lyhyellä aikavälillä. Ja tässä on ihan aito aikavälien konflikti”, Voipio sanoo.
”Me ei olla siellä tosi pitkällä aikavälillä tekemässä mitään hyvää, jos me kuollaan nyt siihen, että kioski menee katolleen, kun ei ole rahaa. Eli kyllä lyhytkin aikaväli pitää pitää koko ajan mukana.”
”Meidän pitää vain osata elää, mutta hei, niinhän me tehdään elämässäkin, ainakin toivottavasti. Me eletään vähän hetkessä ja sitten me vähän suunnitellaan eteenpäin. Ei se sen vaikeampaa.”
ESG-rankingit ”ihan sekoilua”
Ville Voipion missio on pelastaa maailmaa teknologian ja innovaatioiden avulla. Innovaatioilla hän ei tarkoita vain uusia vekottimia vaan myös sosiaalisia innovaatioita.
”Ainoa tie eteenpäin on se, että me tehdään kestävää liiketoimintaa, siis sellaista, joka vie maailmaa eteenpäin. Vähemmän käytetään hiiltä, vähemmän käytetään resursseja, vaihdetaan materiaalisesta hyvästä henkisen mielihyvän tuottamiseen ja tämän tyyppisiä asioita. Ja tässä me tarvitsemme innovaatioita. Mutta kyllähän se pohja siinä on se, että me tarvitaan kasvavaa ja kannattavaa liiketoimintaa.”
Yhtiöitä pannaan mielellään järjestykseen monenlaisilla vastuullisuuspisteillä ja -mittareilla. Mittaustekniikan tohtorilla ja kestävän globaalin liiketoiminnan työelämäprofessorilla on niistä selvä näkemys.
”Mikä firma oli Forbesin Climate Leaders-listan ykkösenä?” Voipio kysyy ja vastaa: ”Philip Morris. Firma, jonka tuotteet tuhoavat enemmän terveitä elinvuosia kuin sota Ukrainassa.”
”Tämä on ihan sekoilua, ja sen takia pitäisi katsoa yritysten todellista impaktia. Keskitytäänkö me ympäristöarvoihin, keskitytäänkö me sosiaaliseen jalanjälkeen, mihin me keskitytään?”
”Kuvaavahan tässä on myös se, että niitä rankingeja on todella paljon. Jokainen haluaa tulla osaltaan rahastamaan tai tarjoamaan omaa palveluaan.”
Marinadissa maantiedettä
Siitä huolimatta, että monet yhtiöt vievät tuotteitaan ja palveluitaan ympäri maailmaa, yhtiön kotipaikalla on yhä sijoittajalle merkitystä.
"Monet eri toimialat ovat riippuvaisia jonkin maan taloustilanteesta ja sen muutoksista", S-Pankin osakesijoituksista vastaava johtaja Seppo Kurki-Suonio muistuttaa Marinadissa.
Hän nostaa esimerkeiksi etenkin sähkö- ja kaasuyhtiöt, päivittäistavarakaupat ja pankit. Saman alan yhtiöitä myös klusteroituu samoille alueille.
"Puolijohdeteollisuus on keskittynyt Alankomaihin, kemian alan yhtiöitä on Alankomaissa, Sveitsissä ja Saksassa, lääketeollisuutta Tanskassa ja Sveitsissä, autoteollisuutta ja sen alihankkijoita paljon Saksassa...", S-Pankin eurooppalaisiin osakkeisiin sijoittavaa rahastoa hoitava Kurki-Suonio luettelee.
Marinadista selviää myös, kuinka sijoittajan on syytä ottaa maantiede ja poliittiset riskit huomioon.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut grillinpitäjä. Karon Grilli -ohjelmaan sisältyvä Marinadi-osio on tehty yhteistyössä S-Pankin kanssa.
