KARON GRILLI Sen jälkeen, kun arvopaperilla ei ole arvoa alkuperäisessä tehtävässään eli osoittamaan omistusta yhtiöstä tai lainasaamista, sillä voi olla arvoa muiden ominaisuuksiensa vuoksi. Paperisella osakekirjalla tai velkatodistuksella on keräilyarvoa.
Pekka Kantanen on Suomen tunnetuin osakekirjakeräilijä. Hän kiinnostui vanhoista osakekirjoista vuosikymmeniä sitten työskennellessään Suomen Yhdyspankissa. Asiakas toi Kantaselle Wärtsilän osakekirjan, joka piti pankissa vaihtaa uuteen, mutta hän ei halunnut luopua osakekirjasta: siinä oli Carl Gustaf Emil Mannerheimin nimi.
Kantanen selvitti asian yhtiön kanssa. Osakas sai pitää osakekirjansa sen jälkeen, kun se oli mitätöity.
"Sitten minä rupesin keräämään mannerheimeja", Pekka Kantanen sanoo Karon Grillissä.
Mannerheim oli sotien välisenä aikana aktiivinen myös talouden piirissä. Hän omisti useiden yhtiöiden osakkeita ja toimi Liittopankissa ja myöhemmin Helsingin Osakepankissa hallintoneuvoston puheenjohtajana.
Kallein hinnaltaan nelinumeroinen
Yhdyspankissa työskennellessään Pekka Kantanen oli vanhojen osakekirjojen äärellä. Hän pani mitätöityjä osakekirjoja sivuun ja kartutti kokoelmaansa. Suomessa vanhoilla osakekirjoilla käydään kauppaa etenkin nettikauppapaikoilla – Huuto.net on noussut alan harrastajien piirissä ykköseksi.
Kantasen mukaan vanhojen osakekirjojen keräily on lähellä filateliaa ja numismatiikkaa, tosin sillä erotuksella, että osakekirjoista kiinnostuneiden joukko on paljon pienempi. Osakekirjakeräilijät ovat usein kiinnostuneita paitsi historiasta ja keräilystä myös taloudesta tai pörssistä.
Kirjoitettuaan toisen vanhoja osakekirjoja käsittelevän kirjansa Aikamatka pörssiin (Talentum 2012) Kantanen myi suuren osan osakekirjakokoelmastaan.
Kokoelman arvokkain paperi, vuonna 1800 perustetun Åbo Stads Gamla Skepps-Warfs Aktiebolagin osakekirja, vaihtoi omistajaa nelinumeroisella summalla.
”Se on huippuhinta, ja sen takia sen myin. Se on hyvässä perheessä, hyvässä seurassa muiden aarteiden kanssa.”
Taloudellisessa mielessä järkevä kauppa oli myös esimerkiksi Playboyn osakekirjojen ostaminen Yhdysvalloista ja myyminen Suomessa.
Kantasen itselleen jättämän osakekirjakokoelman arvokkain lappu – henkisesti hänelle itselleen – on Osakeyhtiö Pyöreä torni. Kantasen omistaa yhtiön osakekirjan numero 79, nimellisarvoltaan tuhat markkaa.
”Pyöreä torni oli osa Viipuria ympäröivää ensimmäistä linnoitusmuuria. 1920-luvulla Viipurin teknillinen seura pelasti sen purkamiselta ja perusti ravintolan, jonka kaikki tuntevat, ovat käyneet Viipurissa tai eivät.”
Grillissä Pekka Kantanen kertoo osakekirjoista ja tarinoita niiden takana olevista yhtiöistä.
Osakkeet vaihtuivat valtionlainoihin
Osakekirjoista irti päästettyään Kantanen siirtyi obligaatioiden pariin.
”Maailman tylsin aihe. Rumia paperilappua! Mutta nämä kertovat erittäin kovan, mielenkiintoisen tarinan nimeltä ”valtion velan lyhyt historia”, Pekka Kantanen sanoo.
”Suomi syntyi velattomana, mutta olemme sitäkin onnistuneet keräämään ihan kohtuullisesti.”
Ensimmäistä velkaa Suomi alkoi ottaa kuitenkin jo ollessaan osa Venäjää.
”Näyimme ulkomaille jo vuonna 1868 valtiona. Lainasimme rahaa Euroopan pääomamarkkinoilta”, hän kertoo.
Asiasta todistaa Kantasen kokoelmaan kuuluva saksankielinen velkakirja.
”Tällä rahalla ryhdyttiin rakentamaan Helsingin ja Riihimäen välistä rautatietä”, hän kertoo.
Monet vanhat valtionlainat olivatkin korvamerkittyjä johonkin investointiin tai tarpeeseen. Valtion velkakirjoja laskettiin liikkeelle esimerkiksi sisällissodan tuhojen korvausten rahoittamiseen. Samoin toimittiin toisen maailmansodan aikana.
Rahaa kerättiin myös Helsingin vuoden 1940 olympialaisten rahoittamiseen. Obligaatiopaperissa juoksevat tyylitellyt Paavo Nurmi ja Ville Ritola.
Kyseessä on yksi viidestätoista Suomen valtion liikkeellelaskemasta palkinto-obligaatiosta. Palkinto-obligaatioissa korot pannaan yhteen pottiin ja rahojen saajat arvotaan. Vaikka obligaatioarpa ei voittaisi, sijoittaja saisi lainaamansa nimellispääoman takaisin.
Kuopiossa Minna Canthin kotitalossa Kanttilassa taltioidussa Grillissä ollaan konkreettisesti vanhojen arvopapereiden äärellä.
Kuinka ”roskalainoilla” tehdään rahaa?
Riskipitoiseksi luokitellut yrityslainat eli high yield -lainat asettuvat omaisuusluokkana osakkeiden ja korkean luottoluokituksen saaneiden lainojen välimaastoon. Karon Grillin Marinadi-osiossa S-Pankin korkeariskisiin yrityslainoihin sijoittavan rahaston salkunhoitaja Pekka Siltala kertoo markkinoilla havaitsemastaan anomaliasta.
”Suurissa joukkolainoissa on tiukemmat marginaalit verrattuna riskiin”, Kantanen kertoo.
Se tarkoittaa, että pienistä yhtiöistä, monista pohjoismaisista yhtiöistä tai uusista yhtiöistä saattaa saada parempaa riskikorjattua tuottoa. Rahoitusteorian selitys ilmiölle on likviditeettipreemio eli se, että kohteen helpolla rahaksimuutettavuudella on arvoa.
”Finanssikriisin jälkeen suurten pankkien trading-deskeillä ei ole enää sellaisia resursseja ottaa lainoja portfolioonsa. Siitä ei kannata maksaa niin paljoa kuin siitä vaaditaan.”
Se on ollut Siltalan havaintojen mukaan voittava strategia.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa grillinpitäjä. Hän on Minna Canthin seuran jäsen
Karon Grilli -ohjelmaan sisältyvän Marinadi-osio on tehty yhteistyössä S-Pankin kanssa.
