KARON PÖRSSI Kun tavoittelee suuria tuottoja, saa olla valmis ottamaan vastaan rankkoja laskuja.
Sen ovat saaneet tuta monet sijoittajat, joiden salkussa on ollut yhtiöitä, joiden arvo on kaukaisuuden tuottojen varassa. Monen suomalaisenkin kasvulupauksen kurssi on romahtanut kymmeniä prosentteja.
Tämä johtuu ennen muuta siitä, että rahalle on yhtäkkiä ja yhden pankkiirisukupolven yllätykseksi ilmestynyt hinta. Kun riskitön korko ei enää olekaan nolla, tulevia kassavirtoja nykyhetkeen diskonttaavat kalkyylit ovat päätyneet osoittamaan tyystin toisenlaisia arvoja kuin nollakorkomaailmassa.
Kasvuyhtiöiden yleinen sulaminen näkyy arvo- ja kasvuindeksien tuottoluvuissa. Viime vuoden elokuun lopun ja kuluvan vuoden elokuun lopun välisellä vuoden jaksolla kehittyneiden maiden kasvuyhtiöiden MSCI World Growth -indeksi on laskenut Yhdysvaltain dollarin määräisenä hurjat 23 prosenttia, kun taas kehittyneiden maiden arvoyhtiöiden MSCI World Value on selvinnyt seitsemän prosentin laskulla.
Omia rahojaan sijoittavalle yksityishenkilölle tai vapaan mandaatin salkunhoitajalle osakemarkkinoilla tapahtuva tyylisuosiosiirtymä – niin sanottu arvorotaatio – on mahdollisuus tehdä rahaa ja tienata ylituottoa markkinoiden yleiseen kehitykseen verrattuna.
Sen sijaan jos sattuu olemaan salkunhoitaja, joka on saanut kaitsettavakseen kasvuperiaatteella hoidettavan rahaston, tilanne on kenkku. Ympärillä palaa, mutta kasvuyhtiöissä on oltava, sillä sitä on luvattu rahaston osuudenomistajille.
Mistä kasvuyhtiörahaston salkunhoitaja saa suojaa kasvun menettäessä hintaansa?
Tavoitteena vähintään tuplaus
Spencer Adair on kasvuyhtiömies henkeen ja vereen. Hän on Baillie Gifford -varainhoitoyhtiön partneri ja yksi kolmesta Baillie Gifford Global Alpha -rahaston salkunhoitajista.
Adair ja hänen rahastonsa ei ole kiinnostunut kuin sellaisista yhtiöistä, joilla salkunhoitotiimi arvioi olevan yli kolmenkymmenen prosentin mahdollisuus kaksinkertaistaa tuloksensa viiden vuoden kuluessa tai kolminkertaistaa tuloksensa kymmenessä vuodessa.
Oman tuottotavoitteensakin rahasto on asettanut kunnianhimoisesti: pyrkimyksenä on peitota koko maailman osakemarkkinoiden yleistä kehitystä kuvaava MSCI ACWI -indeksi vähintään kahdella prosenttiyksiköllä vuosittain. Edinburghissa pääkonttoriaan pitävä firma tarkastelee puntamääräisesti laskettuja indeksilukuja.
Tavoitellahan saa, mutta tavoitteiden toteutumisesta ei ole takeita. Sen ovat saaneet huomata Adair ja hänen rahastonsa osuudenomistajat. Viime vuoden elokuun lopusta tämän vuoden elokuun loppuun ulottuvalla vuoden jaksolla Baillie Gifford Global Alpha -rahaston arvo on laskenut lähes 19 prosenttia, kun kohdeindeksin avulla laskettu tavoite olisi ollut kaksi prosenttia plussaa.
Kasvuyhtiölöylytyksen myötä rahasto on pahasti tavoitettaan samoin kuin MSCI ACWI -indeksiä perässä myös viiden vuoden ajanjaksolla.
Adair ei kuitenkaan vaikuta pettyneeltä. Päinvastoin hän astelee innostuneesti Baillie Giffordin konferenssihuoneen valkokankaan edessä ja puhuu kasvusijoittamisen iloista, sellaisista yhtiöistä kuin rahaston omistuksessa olemisen aikana kurssinsa 94-kertaistanut Amazon.
Sitä paitsi Adair ja hänen rahastonsa ei ole pärjännyt niin huonosti kuin arvorotaation myllerryksessä olisi voinut kuvitella.
Kolme taskua
Kun Spencer Adair aloitti työskentelyn Baillie Giffordilla, eletiin vuosituhannen vaihteen dotcom-huuman katkeamiskohtaa.
”Ensimmäiset vuodet katsoin kurssilaskua”, Adair muistelee.
Silloin hän oivalsi, että kasvuyhtiörahaston salkussa pitää olla keskenään erilaisia yhtiöitä. Dotcom-kuplan puhkeamisen jälkeen pahinta jälkeä syntyi juuri nettifirmoissa. Sen sijaan muiden alojen kasvuyhtiöt ja muilla periaatteilla kasvunsa rakentaneet yhtiöt selvisivät kurssikurimuksesta huomattavasti vähemmällä.
Adair jakaa Baillie Gifford Global Alphan omistamat yhtiöt kolmeen luokkaan: kerryttäjiin (compounders), maailmanmuuttajiin (disruptors) ja pääoman allokoijiin (capital allocators). Niihin kuhunkin kuuluvat yhtiöt ovat sellaisia, joilla on mahdollisuus tuloksen kovaan kasvattamiseen, mutta tuloskasvu tapahtuu eri tavoin. Siksi yhtiöryhmät käyttäytyvät hieman eri tavoin talouden tyrskyissä ja sijoittajien mieltymysten muuttuessa.
Niin esimerkiksi kerryttäjät ovat päässeet viime aikojen kasvulaskussa paljon vähemmällä kuin monet radikaalit maailmanmuuttajat.
Kerryttäjät ovat esimerkiksi sellaisia yhtiöitä, joilla on vahva kilpailuetu ja jotka saattavat nostaa osakekohtaista tulostaan ostamalla omia osakkeitaan. Ne voivat olla vaikkapa kuluttajatuoteyhtiöitä. Baillie Gifford Global Alphan salkun suurimmista omistuksista sellaisiksi Adair luokittelee muiden muassa Microsoftin, Googlen emoyhtiön Alphabetin, Pernod Ricardin ja Mastercardin.
Maailmanmuuttajat panevat toimialoja ja ihmisten tapoja toimia uusiksi. Jos hyvin käy, niiden tuloskasvun jääkiekkomailakuvaaja on hyvin jyrkkä. Rahaston salkussa tällaisia ovat vaikkapa Amazon.com, Tesla ja Alibaba sekä Woltin ostajana tutuksi tullut DoorDash, jota rahaston salkussa on alle puolen prosentin painolla.
Pääoman allokoijilla on poikkeuksellisen pätevä johto, joka muuttaa yhtiön rakennetta fiksusti, esimerkiksi järkevien ja oikea-aikaisten yrityskauppojen avulla. Tällaisiksi Adair listaa salkustaan esimerkiksi ruotsalaisen Atlas Copcon, halpalentoyhtiöt Ryanairin ja Wizzairin sekä Deutsche Börsen.
Pitkäaikainen osakepoimija
Kun Spencer Adair intoa puhkuen liikkuu salin etuosassa peittäen vuoroin näkymän merelle, vuoroin valkokankaalle, en voi olla miettimättä, miksi Baillie Gifford on kutsunut toimittajia ympäri Eurooppaa vieraakseen Edinburghiin juuri nyt.
Monet yhtiön strategioista nojaavat kasvuyhtiöihin, eivätkä sen rahastot pääse leveilemään komeilla viime aikojen tuotoilla. Yleensä salkunhoitajat astuvat valokeilaan silloin, kun rahasto paistattelee rahastovertailun kärkisijoilla muutaman viime vuoden tuotolla mitattuna.
Yksi selitys voi olla siinä, että Baillie Giffordin osakepoimijat uskovat asiaansa. Rahastojen omistusajat ovat varsin pitkiä. Ne leimallisesti omistavat yhtiöitä, eivät osakkeita.
Se näkyy myös sitoutumisessa. Kun illallispöydässä on siirrytty viskiin ja jalkapallon kaltaiset yleiset pienpuheenaiheet on saatu käsiteltyä, päästään siihen, mitä keskustelijat todella rakastavat. Siis yhtiöihin, joita he ovat viime aikoina ostaneet. Vaikuttaa siltä, että salkunhoitajat voisivat esitellä heidät vakuuttaneiden yhtiöiden liiketoimintamallia aamunkoittoon ja sen yli.
Kun omistusaika on pitkä, nousut ja laskut tulevat ja menevät. Kurssit tulevat ja menevät, liiketoiminta ratkaisee.
Turisteja sijoittajien kaupungissa
”Rakastan Edinburghia! Elokuussa kaupunki on täynnä tapahtumia. Kadut ovat täynnä, täällä on valtavasti turisteja”, Spencer Adair pulppuaa.
Syyskuussa turistit palaavat koteihinsa.
”Olen iloinen. Saan kaupunkini takaisin!”
Kasvuyhtiösalkunhoitaja kertoo tarinallaan paitsi kotikaupunkinsa turistivirroista myös pörssistä. Samaan tapaan muutaman viime vuoden aikana kasvuyhtiöihin ryhtyi sijoittamaan koko joukko turisteja. Markkina meni häliseväksi ja sekaisin kuin elokuinen Edinburgh.
Sittemmin pörssituristit ovat menneet koteihinsa.
Analogiassa on paljon totta. Kasvuyhtiömarkkina ilman muuta ylikuumeni, ja Suomessakin First North -markkinapaikalle livahti Lifa Airin ja Fifaxin kaltaisia yhtiöitä ja Betolarin ja Nightingale Healthin disruptiotarinat saivat korkean markkina-arvon.
Mutta ovatko nousevien kurssin houkuttelemat uudet sijoittajat kadonneet markkinoilta? Toivon, ettei niin ole käynyt.
Onko Kiina jo liian hyljeksitty?
Jossain vaiheessa voi käydä niin, että kasvuyhtiöiden arvot painuvat sijoittajien epäsuosion vuoksi kohtuuttoman matalalle. Ja niin käykin, sillä sijoittamisessa muotivirtaukset vaihtelevat. Epäsuosiossa pohjamutiin painettuja yhtiöitä kannattaa yleensä katsoa enemmin osto- kuin myyntiajatuksin.
Tällainen tilanne voi olla Kiinassa. Sitä mieltä on Baillie Giffordilla Aasian kehittyviä markkinoita seuraava Roddy Snell.
Baillie Giffordin Japanin ulkopuoliseen Aasiaan sijoittava rahasto on alipainottanut Kiinaa viime vuodet, mutta viime kuukausina se on ryhtynyt ostamaan kiinalaisosakkeita.
”Sentimentti on täysin Kiinaa vastaan. Alibaba – very cheap! Koko Kiinan teknologiatoimiala on yhtä arvokas kuin Amazon”, Snell intoilee.
Yahoo! Financen analyytikkoennusteiden keskiarvo-odotus Alibaban kuluvan tilivuoden osakekohtaiseksi tulokseksi näkyy olevan 7,40 Yhdysvaltain dollaria. Siitä laskettuna p/e olisi kaksitoista.
Syynä lohikäärmeteknojen mataliin arvostuskertoimiin on paljolti pelko Kiinan hallituksen teknologiayhtiöiden regulaatiosta. Ehkäpä myös – tämä on omaa tulkintaani – Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja sitä seurannut venäläisosakkeiden arvonromahdus tai -menetys on herättänyt pelkoja kehittyviä markkinoita kohtaan. Voisiko sijoittaja yhtä lailla menettää Kiina-sijoituksensa kokonaan, jos maan johto niin päättäisi?
Aina on kuitenkin sekin riski, että pahimmat pelot eivät toteudu.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja. Mainituista yhtiöistä hän omistaa Alibabaa.
