Metsänomistajan taloudellinen tulos tulee nyt lähinnä tukkipuusta, mutta myös hiilensidonnasta voi tulla kasvavaa liiketoimintaa, kun yritykset pyrkivät kompensoimaan hiilidioksidipäästöjään.
Metsänomistajalla on suuri vapaus valita, miten haluaa metsäänsä kasvattaa ja hoitaa. Jos on vasta äskettäin tullut metsänomistajaksi, jo metsänkasvatustavan valitseminen voi tuntua vaikealta.
Jatkuva kasvatus vai perinteinen jaksollinen kasvatus? Hakkuita vai hiilinielua? Keskustelu eri kasvatustapojen plussista ja miinuksista on käynyt kiivaana jo vuosia. Miltä pohjalta metsänomistajan kannattaisi valintaansa miettiä?
Metsänhoitaja Kalle Vanhatalo Tapiosta sanoo, että hän ei lähestyisi asiaa menetelmä edellä. ”Ennemminkin miettisin, mikä on oma tavoitteeni metsänomistajana. Haluanko metsästäni esimerkiksi mahdollisimman hyvän taloudellisen tuloksen vai haluanko painottaa kasvatuksessa vaikkapa hiilensidontaa? Tai pyrinkö siihen, että metsä tuottaa hyvin, mutta panen samalla paljon painoa luonnon monimuotoisuudelle?”
Ovatko metsänomistajan taloudellinen tulos ja hiilensidonta sitten ristiriidassa keskenään?
”Hankala kysymys – etenkin nykyisessä markkinatilanteessa, jossa uusia hiilikompensaatiopalveluita näyttää olevan syntymässä. On mielenkiintoista nähdä, syntyykö kompensaatiopalveluihin aitoja markkinoita ja tulevatko ne jossain määrin haastamaan nykyisen puunkasvatukseen perustuvan metsätalouden.”
Kasvava, hyvinvoiva – hoidettukin – metsä sitoo kaiketi eniten hiiltä. Eikö siitä näkökulmasta ihan tehokaskin metsätalouden hoito olisi myös tehokasta hiilensidontaa?
”Kyllä ne pitkälti kulkevat käsi kädessä. Mitä paremmin metsä kasvaa ja tuottaa kuutioita, sitä isompi on senhetkinen hiilensidonta puustoon, ja huolehtimalla metsän hyvästä kasvusta varmistetaan myös hiilensidontaa.”
”Metsänhoitotöillä, kuten taimikonhoidolla ja kasvatushakkuilla, pyritään myös ohjaamaan kasvu haluttuihin puihin ja siten varmistamaan, että metsästä saadaan aikanaan tukkipuuta, jonka kasvatus tällä hetkellä on metsänomistajalle tuottoisinta.”
Metsänomistaja voi nykylainsäädännön mukaan hakata metsänsä periaatteessa koska tahansa, sillä puuston järeys- tai ikävaatimuksia ei enää ole.
Toisaalta metsää ei myöskään ole pakko hakata, vaikka puusto olisi hakkuukypsää. ”Vain metsätuholaki määrää tietyissä tuhotilanteissa toimimaan. Muutoin metsää ei tarvitse hakata eikä edes hoitaa, jos ei halua, mutta silloin jäävät tulotkin saamatta”, Kalle Vanhatalo huomauttaa.
Kun metsänomistaja sitten teettää hakkuita, hän voi vaikuttaa siihen, miten ne tehdään. ”Nykyiset puunostajat ja metsäalan palveluntarjoajat kuuntelevat tarkasti metsänomistajien toiveita”, Kalle Vanhatalo sanoo.
”Kannustankin uusia metsänomistajia esittämään heille toiveitaan ja myös haastamaan metsäammattilaista: kannattaa kysyä, miten hän toteuttaisi tietyn toiveesi, ja pyytää häntä kertomaan, mihin toiveen toteuttaminen johtaisi metsässä lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.”
Ulla Simola
Metsänomistajalla on paljon keinoja vaikuttaa sekä puuston kasvuun että luonnon monimuotoisuuteen metsässään. Kuuntele Taloustaidon podcast.