Jos inflaatio huolestuttaa, hyvin hajautettu osakesalkku saattaa olla asuntoja, raaka-aineita tai muita vaihtoehtoisia sijoituskohteita varmempi valinta.
Vaihtoehtoiset sijoituskohteet valloittavat elintilaa rahastosijoittajien salkuista yhtä vääjäämättömästi kuin indeksirahastot aikoinaan, kuuluu yhden vaihtoehtorahastoja markkinoivan rahastoyhtiön viesti. Toinen kehuu niiden tasaavan arvopaperisalkun arvon vaihtelua.
Vaihtoehtoisia sijoituskohteita ovat esimerkiksi raaka-aineet, listaamattomat yritykset, kiinteistöt, asunnot ja metsä. Niihin kaikkiin voi nykyisin sijoittaa rahastojen avulla. Salkkuun voi ostaa kätevästi viipaleen liikekiinteistöä tai voi pyrkiä hyötymään öljyn hinnan noususta sijoittamalla raaka-ainerahastoon.
Nykytilanteessa vaihtoehtoisten sijoituskohteiden vetovoimaa kasvattaa myös se, että ne sijoittavat kohteisiin, joiden voi ajatella tarjoavan suojaa inflaatiolta.
Rahastoyhtiöille vaihtoehtoiset rahastot ovat houkuttelevia, koska niiden hoitamisesta perittävät palkkiot ovat selvästi leveämpiä kuin vaikkapa tavallisten osakerahastojen palkkiot.
Raaka-aineet tarjoavat suojaa, mutta kyyti voi olla pomppuista
Raaka-aineiden hinnat muuttuvat yleensä samaan suuntaan kuin inflaatio, minkä vuoksi ne ovat yleensä suojanneet sijoittajan salkkua inflaatiolta melko hyvin. Inflaation ja raaka-aineiden yhteys on ilmeinen: raaka-aineet sisältyvät indekseihin, joilla inflaatiota mitataan.
Vastapainoksi raaka-aineet vaativat sijoittajalta henkistä kanttia, koska äkkinäiset hintojen nousut ja laskut ovat monille raaka-aineille tyypillisiä. Öljy on oiva esimerkki. Viime vuonna Saudi-Arabian ja Venäjän hintasota pudotti öljyn Brent-laadun hinnan alle 20 dollariin tynnyriltä. Vuoden vaihteeseen mennessä hinta oli noussut suunnilleen 50 dollariin.
Rahastojen lisäksi markkinoilla on pörssinoteerattuja rahastoja, joiden arvonkehitys on kytketty öljyn hinnan kehitykseen. Öljyn hinnan noususta voi pyrkiä hyötymään myös välillisesti, esimerkiksi ostamalla öljy-yhtiöiden osakkeita.
Kiinteistöjen houkuttelevuutta koettelee digimurros
Kiinteistöt ovat niin ikään perinteisiä inflaatiosuojia. Esimerkiksi liikekiinteistöjen omistajien vuokratulot riippuvat vuokralaisten maksukyvystä ja kiinteistöjen käyttöasteesta. Jos kumpiakin riittää, kiinteistön omistajat voivat siirtää inflaation aiheuttaman kustannusten nousun vuokriin. Sama pätee asuntoihin ja niiden omistajiin.
Tähän mennessä kaupunkeihin on riittänyt tulijoita ja kaupunkien keskustojen liikekiinteistöihin vuokralaisia.
Tulevaisuus saattaa olla toisenlainen.
Voi olla, että etätyötä tehdään koronan jälkeenkin aiempaa enemmän ja toimistotilojen kysyntä vähenee.
Niinkin voi käydä, etteivät ostajat palaakaan keskustojen kivijalkakauppoihin, vaan tekevät ostoksensa jatkossakin verkkokaupoissa. Kaupungit saattavat menettää vetovoimaansa.
Helsingin keskustassakin on jo käynyt kato. Tuorein lähtijä on vaatekauppaketju H&M. Helsingin Sanomien haastattelussa H&M:n pohjoismainen viestintäpäällikkö Lottie Karlsson perusteli vetäytymistä kuluttajakäyttäytymisen muutoksella.
Kiinteistöistä kiinnostunut sijoittaja voi valita kiinteistörahastoista mieleisensä spesialistin.
Tarjolla on esimerkiksi rahastoja, jotka sijoittavat hoivatiloihin, tontteihin, tuulimyllyihin tai metsään. Osa rahastoista myös rakennuttaa kiinteistöjä. Kiinteistörahastolla voi myös olla velkaa esimerkiksi 30–50 prosenttia rahaston nettoarvosta.
Vaihtoehtorahastojen arvon määritys ei ole yksinkertaista
Yhteinen piirre monille vaihtoehtorahastoille on, ettei niiden sijoituskohteilla ole jatkuvasti päivittyvää markkinahintaa. Tämän vuoksi niiden salkkujen arvo pitää erikseen määritellä. Se tehdään yleensä neljä kertaa vuodessa ja aina ennen kuin rahaston osuuksia voi ostaa tai myydä.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että sijoittajan pitää ennakoida mahdolliset osto- tai myyntitarpeensa p hyvissä ajoin. Esimerkiksi OP-Alternative Portfolio -erikoissijoitusrahasto edellyttää, että lunastustoimeksianto annetaan edellisen vuosineljänneksen loppuun mennessä eli kolme kuukautta ennen lunastusajankohtaa.
Arvonmääritys on myös sijoittajalle riski. Esimerkiksi vuonna 2019 Finanssivalvonta löysi useamman kiinteistörahaston arvonmäärityksen toimintamalleista ja dokumentoinnista parantamiseen varaa. Tänä keväänä julkaistussa raportissa valvoja toteaa, että ”kevään 2020 koronakriisin aikana kiinteistörahastojen suurin haaste oli sijoituskohteiden arvonmäärityksen poikkeuksellinen epävarmuus”.
Listaamattomat yritykset sopivat riskinottajalle
Vaihtoehtorahastojen avulla voi sijoittaa myös listaamattomiin yrityksiin. Näillä niin sanotuilla private equity -markkinoilla voi tienata hyvin, mutta vaaroja on myös enemmän kuin listatuilla markkinoilla.
Listaamattomia yrityksiä eivät koske pörssiyhtiöiden tiedonantovelvoitteet, niiden hinnoittelu on tehottomampaa ja osakkeiden likviditeetti pörssiosakkeita heikompi.
Toisin sanoen sijoittaminen listaamattomiin osakkeisiin on selvästi työläämpää kuin listattuihin yhtiöihin sijoittaminen, ja sijoittajansuoja on heikompi.
Vastapainoksi keskiverto salkunhoitajan pitäisi yltää näillä markkinoilla parempaan tuottoon kuin listatuilla markkinoilla. Näin ei kuitenkaan ole. Lisätuottoa ei ole luvassa, jos sijoittajan valinta ei osu rahastoon, jonka puikoissa on keskimääräistä taitavampi salkunhoitaja.
Kovat vaatimukset salkunhoitajalle
Listaamattomien markkinoiden tehottomuus ei tutkimusten mukaan tuo sijoittajalle osakemarkkinoiden keskimääräistä tuottoa parempaa tuottoa, ellei sijoittajan valinta osu rahastoon, jonka puikoissa on keskimääräistä taitavampi salkunhoitaja.
”Listaamattomat markkinat vaativat enemmän salkunhoitajalta, mutta myös enemmän sijoittajalta, joka salkunhoitajan valitsee”, Helsingin Yliopiston sijoitusjohtaja Anders Ekholm tiivistää.
Listaamattomilla markkinoilla operoivien rahastojen tuottoa latistavat korkeat kulut. Rahastoraportin seuraamien, yksityissijoittajille tarkoitettujen vaihtoehtorahastojen juoksevat kulut asettuvat 1,45–3,65 prosentin haarukkaan.
Lisäksi ne perivät tyypillisesti kahden prosentin merkintäpalkkion, eikä viiden prosentin lunastuspalkkio ole poikkeuksellinen.
Näillä kuluilla tuhannen euron sijoitus kasvaisi viidessä vuodessa 1 046 euroon tai 1 163 euroon.
Hyvin hajautettu osakesalkku on yksinkertaisin ratkaisu
Ekholm ajattelee, että määrällinen elvytys on jo synnyttänyt inflaatiota, jota on jo pääomamarkkinoilla hinnoiteltu. Tuloillaan saattaa olla inflaatio- ja jopa deflaatioshokkeja, joiden voimaa ja laatua ei vielä tunneta ja jotka voivat aiheuttaa myrskyisiä jaksoja pääomamarkkinoilla.
Määrällinen elvytys tarkoittaa keskuspankkien joukkolainojen osto-ohjelmia, joiden avulla ne ovat pystyneet pitämään pitkät korot matalina ja nostamaan inflaatio-odotuksia.
Ekholm ehdottaa vastalääkkeeksi hyvin hajautettua osakesalkkua ja varoittaa poimimasta salkkuun yhtiöitä siksi, että uskoo niiden olevan vähemmän herkkiä inflaatiolle.
”Jos tulee valittua väärin, saattaa käydä huonosti. Jos sijoittaa indeksirahastoon, joka koostuu 4 000 yhtiöstä eri puolilta maailmaa, voi olla osittain väärässä mutta tuskin täysin väärässä. Jos sijoittaa kahteen tai neljään yhtiöön, voi olla täysin väärässä.”
Myös korkosijoituksia yhä tarvitaan
Salkussa olisi hyvä olla myös riittävästi korkosijoituksia.
”Korkosijoituksia tarvitaan sen varalta, että osakemarkkinat tulevat lujaa alas. Tärkeintä on, että sijoittaja pystyy silloinkin elämään salkkunsa kanssa ja pysyy osakemarkkinoilla.”
Ekholm vertaa nykymenoa murrokseen, joka tapahtui siirryttäessä agraariyhteiskunnasta teollisuusyhteiskuntaan. Nyt loikataan entistä nopeammin kohti tietoyhteiskuntaa, minkä vuoksi tulevaisuuden kehitys on entistä arvaamattomampaa ja historiaan perustuvat ennusteet tulevaisuudesta entistä huterammalla pohjalla.
Helena Ranta-aho
