KARON GRILLI ”Sehän on kehittynyt hyvin.”
”Osake X on miinuksella. Miten siihenkin tuli haksahdettua? Pitäisikö myydä pois?”
Tällaisia kommentteja kuulee keskustellessaan kavereiden kanssa sijoituksista. Implisiittisesti lauseilla annetaan ymmärtää, että ensimmäinen kohde on ollut hyvä sijoitus, jälkimmäinen huono.
Itsekin sorrun käyttämään tuollaisia luonnehdintoja, vaikka ne eivät kerro juuri mitään sijoituksen onnistuneisuudesta. Eikä osakkeen tuottohistorian etumerkki anna suoraa viitettä siihen, pitäisikö osake myydä vai pitäisikö yhtiön osakkeita ostaa lisää.
Miinuksella ja silti ok
Salkussa ei tietenkään mielellään katsele sellaisia rivejä, joiden tuotto on miinusmerkkinen. Jos yhtiö on sellainen, jota tällä hetkellä haluaisi omistaa, sitä olisi parempi ostaa nyt kuin silloin aikoinaan kalliimmalla.
Osingot voivat tietenkin vääristää tarkastelua. Jos osaketta on ostanut viime viikolla, siitä on irronnut viiden prosentin osinko ja osakkeen hinta on yhden prosentin ostohintaa alempana, sijoittaja on kokonaisuudessaan plussalla, ja vieläpä selvästi. Neljän prosentin viikkotuotto vastaa lähes 700 prosentin vuosituottoa.
Tätäkin tärkeämpää on ottaa huomioon sijoitushetki: mitä samalla rahalla olisi tehnyt, jos ei olisi sijoittanut sitä juuri tähän kohteeseen?
Jos joka tapauksessa olisi sijoittanut osakemarkkinoille, kysymys kääntyy helposti muotoon: olisiko vaihtoehtoinen kohde ollut sen parempi? Siksi sijoittajat usein vertaavat menestymistään osakeindeksiin. Vertailuindeksin päihittämiseen pyrkivät myös useimmat aktiivisesti hoidetut sijoitusrahastot.
Tällöin ei oteta kantaa ostohetken ajoittamiseen vaan verrataan osakepoiminnassa onnistumista.
Jos osake on tuottanut sijoitusaikana paremmin kuin vertailuindeksi, sijoitukseen voi olla tyytyväinen, vaikka tuotto olisikin miinuksella. Osakevalinta on onnistunut, tappion syy on osakeoston ajoituksessa.
Ostojen ajoittuminen ei tietenkään ole asia, jonka voisi noin vain sysätä sivuun. Valitettavasti monella on tapana innostua osakesijoittamisesta siinä vaiheessa, kun takana on useiden hyvätuottoisten vuosien putki ja markkinat käyvät kuumina. Silloin tulevat tuotot ovat yleensä pienemmät kuin pörssilaman aikaan ostetuilla osakkeilla.
Indeksillä on väliä
Mihin indeksiin sijoittajan kannattaisi verrata onnistumistaan? Maantieteellisesti erikoistuneilla rahastoilla valinta on yleensä helppo. Jos rahasto sijoittaa Suomen osakemarkkinoille, sen kehitystä on luontevaa verrata johonkin Helsingin pörssin osakeindekseistä, mieluiten siihen, jonka painorajoitukset vastaavat rahaston sijoitusrajoituksia.
Sen sijaan yksityissijoittaja, jolla on sijoituksia niin kotipörssissä kuin maailmalla, ehkä osin suoria osakepoimintoja ja osin rahastoja, on mittaamistilanteessa vaikeamman valinnan edessä. Esimerkiksi viime vuonna Helsingin pörssin yleisindeksi oli melko helppo päihittää, jos salkussa oli merkittävällä painolla jotain suurta Yhdysvaltain osakemarkkinaindeksiä tai muuten hajautettu jenkkisalkku.
Onko Helsingin pörssi tällöin oikea mittatikku? Tuskin.
Neutraali koko maailman osakemarkkinatuoton ja -riskin mittari on MSCI ACWI eli All-Coutry World Index. Siinä on mukana myös kehittyvät markkinat toisin kuin MSCI Worldissä, jota nimensä puolesta olisi helppo hairahtua pitämään ”maailmanindeksinä”.
Indeksivertailussa kannattaa miettiä myös käteisen osuutta. Jos osa sijoitusvaroista on sijoitettuna korkopapereihin tai pankkitileille, ne pienentävät salkun heiluntaa mutta myös pienentävät tuottoa pitkällä aikavälillä.
Jos sijoittajan sijoitussalkun neutraaliosakepaino on sata prosenttia, jokainen korkomarkkinoilla oleva euro on aktiivista näkemyksenottoa, poisoloa markkinoilta, vaikkei sitä tulisi ajatelleeksi.
Grillissä tulista nousua?
Sijoitusmenestyksen mittaamista käsittelevässä monologi-Grillissä lausun arvaukseni Helsingin osakemarkkinoille.
Kahdenkymmenen prosentin tuotto ei mielestäni ole mitenkään mahdoton ajatus. Se ei ehkä ole todennäköisin tulos, mutta ei se millään tavoin poissuljettu vaihtoehto ole. Viime vuonna Yhdysvaltain S&P 500 -indeksi nousi dollareissa mitattuna 23 prosenttia. Miksi sama voisi tapahtua Helsingissä, joka on lilliputti maailman osakemarkkinoiden joukossa?
Pörssin yleisindeksin kehitys on muutamien suurimpien yhtiöiden harteilla. 40 miljardin euron arvoinen Nordea on pörssimme yhtiöstä painavin.
Vuodenvaihteessa Nordean kurssi oli 10,50 euroa. Osinkoa lienee luvassa vajaa euro. Voisiko Nordean kurssi olla vuoden 2025 lopussa 12 euroa? Ajatus ei minusta tunnu mitenkään mahdottomalta. Silloinkin osakkeen p/e olisi luultavasti alle kymmenen. Ja silloin osake olisi antanut vuoden aikana reilun 20 prosentin tuoton.
Suuryhtiöistä Neste taas on esimerkki osakkeesta, jonka kurssi voi liikkua rajusti liiketoiminnan reunaehtojen heiluessa. Viime vuonna Neste laski päälle 30 eurosta vuodenvaihteen 12 euron lukemiin.
On itsensä pettämistä ajatella, että osakekurssi jotenkin mystisesti ”palautuisi” jollekin aiemmalle tasolle, mutta aiemmin vallinnut markkina-arvo ainakin vakuuttaa siitä, että toisissa oloissa ja toisenlaisilla odotuksilla Nesteen markkina-arvo voisi olla nykyistä selvästi korkeampi. Intuitiivisesti ei tunnu mahdottomalta, että Nesteen kurssi olisi vaikka 50 prosenttia nykyistä korkeampi. Silti se olisi suunnilleen puolet siitä, mitä osakkeesta maksettiin reilu vuosi sitten.
Tietenkin koko indeksin 20 prosentin nousu edellyttäisi kaikkien suuryhtiöiden hyvää menestystä. Helsingin pörssin kaltainen arvoyhtiöpörssi ei ole niin altis heilunnalle kuin Yhdysvaltain kasvuyhtiöiden vetämä osakemarkkina.
Kun argumentoin, että 20 prosentin kurssinousu ei olisi mahdoton, pitää muistaa, että ”ei mahdoton” on eri asia kuin todennäköinen. Mutta jos maailman osakemarkkinoilla ei tapahdu ihmeellisyyksiä, uskon Helsingin pörssin vuoden olevan suotuisa – ja valitsen hernekeittooni tulista sinappia.
Heti perään huomautettakoon, että on aivan mahdollista, että maailman osakemarkkinoilla tapahtuu ihmeellisyyksiä.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut grillinpitäjä. Mainituista yhtiöistä hän omistaa Nordeaa ja Nestettä.
