KARON PÖRSSI Messenger-viesti ponnahti puhelimeni ruudulle, kun joululomalla makasin peiton alla ja katsoin hotellihuoneen taulutelevision kaapelikanavalta saksalaista rikossarjaa.
"Näetkö jotain ongelmia siinä, että perustaisin os-tilin?" kirjailijakaverini kysyi.
"Sijoitan rahastoihin ja olen miettinyt, että kai olisi suoran suomalaisiin sijoittamisen aika, kun hajautusta jo on sen verran kuin keskinäisriippuvaisessa maailmanjärjestelmässä on. Toisaalta ajoitus on huono. Ja toisaalta olin joka tapauksessa ajatellut, että jos talouteni ja elämäni sen mahdollistaa, aikahorisonttini on 20–40 vuotta", hän kirjoitti.
Turistiripulini parani miltei saman tien. Olen ajatellut, että osakesäästötiliä ryhtyvät käyttämään lähinnä sijoittajat, jotka nykyisinkin sijoittavat suomalaisiin pörssi- ja First North -osakkeisiin. Tässä edessäni oli aito esimerkki siitä, että osakesäästötili myös tuo uusia osakesijoittajia.
Siihen nähden vastasin melko vaisusti, että osakesäästötilin edut ovat pienehköt verrattuna normaaliin osakesijoittamiseen.
"Tuolla aikajänteellä osinkojen verovapaus kääntynee eduksi. Riski on siinä, että palveluntarjoaja nostaa palkkioita tai ottaa käyttöön kuukausimaksun", kirjoitin vaisusti.
Onhan kuitenkin ilmeistä, että jos aloittaa puhtaalta pöydältä pitkäaikaisen sijoittamisen suomalaisiin osakkeisiin, se kannattaa useimmiten tehdä osakesäästötilin kautta, jos palveluntarjoaja ei peri lisämaksua osakesäästötilin pyörittämisestä.
Kaverini avasi osakesäästötilin viime viikolla.
Hyödyt: Korkoa korolle ja oma kotiutusaika
Itse en ole vielä tiliä avannut, vaikka suunnitelmissa se on. Tärkein syy on se, että osakesijoittamisesta evankelioivana haluan näyttää esimerkkiä ja olla mukana pitkään valmistellussa osakesäästämistä edistävässä hankkeessa.
Osakesäästötilin etu on siinä, että tilin sisällä osingoista tai luovutusvoitoista ei makseta veroa, vaan pääomatuloveroa maksetaan vasta silloin, kun tililtä nostaa rahaa ulos. Kun voitollisista kaupoista ja osingoista ei makseta veroa sijoitusaikana, voitot ja osingot ovat täysimääräisesti tienaamassa uutta tuottoa.
Viime viikkoina on julkaistu läjäpäin lehtijuttuja, joissa on tehty vertailulaskelmia: kannattaako sijoittaa normaalisti vai osakesäästötilin kautta? Kaikki tuollaiset laskelmat ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän fiktiota, sillä niihin sisältyy paljon oletuksia.
Yksi olennainen, laskelmista usein pois jäävä osakesäästötilin etu on se, että tiliä purkava voi valita, milloin rahojaan kotiuttaa.
Sijoitustuotoilla on tapana kulkea sykleissä: huippusyklissä kertyy paljon pääomatuloja, kun osakesalkkuun osuu lunastuksia. Osakesäästötilin omistaja voi säädellä voittojen kotiuttamista niin, etteivät pääomatulot karahda pahasti korkeille progressioportaille.
Toinen olennainen hyöty tulee ylisukupolvisuustilanteissa, suomeksi perinnönjaossa. Osakesäästötili arvostetaan perinnönjaossa senhetkiseen arvoonsa. Sisään jääneistä voitoista ja osingoista ei tällöin kenenkään tarvitse maksaa veroa. Osakesäästötili onkin hyvä ikuisuussijoitus, jota kannattaa purkaa vararahastoista viimeisenä. Lisätietoa osakesäästötilistä perintöverotuksessa täällä.
Kolmanneksi eduksi nousee vaivattomuus. Osakesäästötilin omistaja pääsee veroehdotusta tarkistaessaan helpolla.
Liioiteltuja ja todellisia haittoja
Osakesäästötiliä on myös arvosteltu, osin syystä, osin syyttä.
Erikoisin arvostelu koskee sitä, että osakesäästötilin sisällä ei voi käyttää hankintameno-olettamaa. Kritiikki on tyystin turhaa.
Hankintameno-olettama tarkoittaa sitä, että yli kymmenen vuotta omistettujen osakkeiden luovutusvoiton laskennassa hankintahintana voi käyttää todellisen hankintahinnan sijaan 40 prosenttia osakkeiden myyntihinnasta. Jos osakekurssi on noussut kovasti, tämä tietää verosäästöä.
Esimerkiksi jos osakkeen hinta on noussut kymmenen euron ostohinnasta sataseen, hankintameno-olettaman mukainen hankintahinta on 40 euroa, ei 10 euroa ja osakkeen luovutusvoitto 60, ei 90 euroa.
Osakesäästötilin sisällä luovutusvoitoista ei kuitenkaan makseta minkäänmoista veroa, joten eipä siellä tarvita hankintameno-olettamaakaan. Jos 10 eurolla ostetun osakkeen myy 100 eurolla, koko satasen saa täysimääräisesti uusiin sijoituksiin. Suorassa sijoittamisessa päältä napattaisiin 18 euron vero (30 prosenttia 60 eurosta).
Toinen osakesäästötiliin liittyvä varoittelu koskee ulkomaisten yhtiöiden osingoista otettavia ennakonpidätyksiä. Niitä voi olla vaikea ellei mahdoton saada takaisin. Esimerkiksi ainakin käyttämäni välittäjän yhteistyökumppanit perivät saksalaisyhtiöiden osingoista päältä yli 26 prosenttia (ennakonpidätys ja solidaarisuuslisä). Pidätyksistä osa luetaan hyväksi suomalaisessa verotuksessa, osaa peritään takaisin Saksasta komealla blankettipinolla.
Osingot muodostavat karkeasti puolet osinkosijoittajan tuotoista, joten osinkojen verotuksella on paljon merkitystä. Siksi en hankkisi osakesäästötilille ainakaan saksalaisia osakkeita. Niihin sijoitan mieluummin suoraan.
Älä kapsahda treidausansaan!
Mitä enemmän treidaa, sitä enemmän osakesäästötilistä teoriassa hyötyy.
Tästä ei kuitenkaan kannata innostua liikaa. Sijoittamista koskevat tutkimukset ovat osoittaneet, että varsinkin yksityishenkilöillä on paha tapa tehdä keskimäärin vääriä päätöksiä: myydä osakkeita, joiden kurssit nousevat, ja ostaa osakkeita, joiden kurssit kehittyvät keskimääräistä huonommin.
Treidaus aiheuttaa myös kustannuksia, jotka osakesäästötilin tapauksessa ovat ajankäytön lisäksi pelkästään kaupankäyntipalkkiot ja osto- ja myyntilaitojen ero.
Osakesäästötilikampanjoissaan pankit tarjoavat tilin avaajille edullista kaupankäyntiä määräajaksi. Alennuskampanjat ovat hyviä auttamaan osakesäästötilin kerryttämisessä, mutta jos niiden antaa muuttaa omaa käyttäytymistä treidauksen suuntaan, tulos voi olla salkun kannalta haitallinen.
Ylipäätään kaupankäyntikuluilla on useimmille sijoittajille kovin vähän merkitystä. Osakkeita ostetaan ja omistetaan, kunnes ne on syystä tai toisesta myytävä. Harvakseen kauppaa käyvän kannattaakin kiinnittää enemmän huomiota tilien mahdollisiin perusmaksuihin kuin kaupankäyntihinnastoon.
Netissä on ainakin yksi osakesäästötilejä vertaileva laskuri, mutta se on täysin käyttökelvoton, sillä se perustuu ehkä vain kuukauden voimassa oleviin tarjoushintoihin. Osakesäästötili on ajatukseltaan vuosikymmenten sijoitusinstrumentti, eikä palveluntarjoajaa kannata valita lyhyen kampanjan perusteella.
Viikon trio: Kolme selvää hyötyjää
Osakesäästötilistä hyötyvät uskoakseni muita enemmän seuraavat sijoittajatyypit.
1. Opintotuen saajat
Opiskelijoiden on ollut hankalaa olla aktiivisia osakesijoittajia, sillä luovutusvoitot on laskettu pääomatuloiksi bruttoarvostaan, ei luovutustappioilla vähennettynä. Osakesäästötilin sisällä tapahtuvat luovutukset eivät – ilmeisesti – vaikuta opintotukeen tai Kelan etuuksiin. Kela ei ole ottanut asiaan lopullista kantaa.
2. Aktiivitreidarit
Sijoittajat, joilla on tapana realisoida voitot luovutusvoittoina, hyötyvät osta ja pidä -sijoittajia enemmän osakesäästötilistä. Jos sijoittajalla on nk. pitkän ja järkevän salkun lisäksi nk. aktiivinen pelisalkku, saattaa olla järkevää valjastaa osakesäästötili pelisalkun käyttöön.
3. Perinnönsaajat
Koska osakesäästötilin sisällä tapahtuneita arvonmuutoksia ei realisoida verotuksessa ennen perinnönjakoa, kaikki osakesäästötilin sisällä kertyneet osingot ja voitot ikään kuin säästyvät verolta. Perintöverotuksessa osakesäästötilin omistukset arvostetaan kuolinhetken mukaan aivan kuten suorat osakesijoitukset. Toki samalla tavalla menetellään suorien osakesijoitusten suhteen, mutta erona suoriin osakesijoituksiin osakesäästötilin sisällä saadut verottomuudet jäävät omistajille täysimääräisesti.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja.
