Sijoitustuotteen tarjontaa valvotaan nykyään tarkasti. Silti myös sijoitustuotteen ostajalla on omat velvollisuutensa. Niiden laiminlyöminen voi tulla kalliiksi.
Sijoitustuotteen tarjoajan velvollisuuksista on kirjoitettu paljon tutkimuksia, mutta sijoittajan velvollisuuksia on tutkittu vähemmän. Aiheesta kiinnostunut Marja Luukkonen valitsi sijoittajan velvollisuudet tuoreen tohtorinväitöksensä aiheeksi.
”Oleskelin New Yorkissa vuosina 2007–2008 kun investointipankki Lehman Brothers ajautui maksukyvyttömyysmenettelyyn ja finanssikriisi puhkesi. Se oli voimakas kokemus, joka käynnisti keskustelua sijoittajan asemasta ja sai minutkin pohtimaan sitä”, sanoo Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa väitellyt Luukkonen.
Mitkä ovat sijoittajan tärkeimmät velvollisuudet?
”Selonottovelvollisuus ja reklamointi”, vastaa Luukkonen.
Selonottovelvollisuus: Tutustu kaikkeen materiaaliin
Selonottovelvollisuus vaatii, että lähtökohtaisesti sijoittajan tulee tutustua kaikkeen sijoitustuotteen myyjän antamaan materiaaliin.
”Sijoitustuotteen tarjoajan valtava tiedonantovelvollisuus ei ole toimiva ratkaisu ja käytäntöä on kritisoitu jo vuosien ajan. Laajoihin, jopa satoja sivuja sisältäviin materiaaleihin tutustuminen on sijoittajalle haastavaa. Tietoa ei välttämättä esitetä ymmärrettävässä muodossa, ja se voidaan ymmärtää väärin. Tärkeät asiat voivat jäädä korostamatta ja huomio voi kiinnittyä epäolennaisiin asioihin”, Luukkonen toteaa.
Selonottovelvollisuuden laiminlyöntiä tapahtuu, tietää Luukkonen.
”Sijoittaja saattaa ajatella, että hän tietää jo, mistä tuotteessa on kysymys. Hän saattaa myös ajatella, että suullisesti ja markkinointiesitteessä on jo annettu kaikki tärkeät tiedot, eikä muuhun kirjalliseen materiaaliin tarvitse tutustua. Näin ei kuitenkaan ole.”
Tilannetta helpottaa lakisääteinen avaintietoasiakirja, joka sijoittajalle tulee antaa, jotta hän ymmärtäisi tarjottavan tuotteen luonteen, riskit, kulut, mahdolliset voitot ja tappiot sekä pystyisi helpommin vertailemaan tuotetta muihin sijoitustuotteisiin. Avaintietoasiakirjan tulee olla omaa äidinkieltä ja se saa olla enintään kolmen kirjoitusarkin mittainen.
Avaintietoasiakirja tulee antaa aina, jos sijoitustuote sisältää erilaisia instrumentteja. Tällaisia ovat esimerkiksi sijoitusrahastot, sijoitusvakuutukset ja strukturoidut tuotteet. Vain suorista osake- ja velkakirjasijoituksista avaintietoesitettä ei tarvitse antaa.
Reklamointi: Toimi nopeasti
Mikäli arvelee, että sijoitustuotteen myynnissä on tapahtunut sopimusrikkomus, sijoittajan tulee reklamoida nopeasti myyjälle. Sopimusrikkomus on tapahtunut esimerkiksi silloin, jos tuotteen tarjoaja on antanut sijoittajalle virheellistä tai harhaanjohtavaa tietoa tuotteesta.
”Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi, jos sijoittaja on saanut käsityksen, että hänen sijoittamansa pääoma on kaikissa tilanteissa turvattu, mutta pääoma onkin vähentynyt”, sanoo Marja Luukkonen.
Reklamaatio pitää tehdä yleensä kuukauden kuluessa siitä, kun on huomannut tai kun olisi pitänyt huomata sopimusrikkomus. Jos myöhästyy reklamoinnissa, seuraa sanktio, eli sijoittaja voi menettää mahdollisesta virheestä maksettavan vahingonkorvauksen kokonaan.
”Ilmoitus voi olla hyvin yksinkertainen: tuo ilmi millaista virhettä epäilet. Alkuvaiheessa ei tarvitse esittää mitään vaatimuksia.”
Tuotteen myyjä vastaa reklamaatioon. Jos asiasta syntyy erimielisyys, riidan voi viedä Finen vakuutus- ja rahoitusneuvontaan käsiteltäväksi.
”Reklamaatiovelvollisuus on hyvä, sillä se suojaa myös tuotteen tarjoajaa. Tarjoaja voi olettaa, että sopimus on tehty lain mukaisesti ja ostaja on sijoitustuotteeseen tyytyväinen. Mutta kun katsotaan sijoittajan suojaa kokonaisuudessaan, niin yhden kuukauden mittainen reklamaatioaika on sijoittajalle hyvin ankara”, sanoo Luukkonen.
Satu Alavalkama
Tutustu Marja Luukkosen väitöskirjaan Sijoittajan velvollisuudet
