KARON PÖRSSI Kuulun ilmeiseen vähemmistöön: vaikka olen keski-ikäinen mies, en ollut koskaan käynyt Puuilossa. Kun yhtiö kertoi listautuvansa Helsingin pörssiin, valjastin Merida-merkkisen hybridiratsuni ja karautin Vantaanjoen vartta Kehä III:n rannalla sijaitsevaan myymälään.
Jo paikalle navigoiminen nosti esiin kaksi havaintoa. Myymälä sijaitsee lähellä helposti saavutettavaa liikekeskittymää, tässä tapauksessa Jumbo-kauppakeskusta, mutta ei kuitenkaan aivan keskuksessa vaan selvästi edullisempien vuokrien alueella. Toiseksi "helposti saavutettava" on autoilijan näkökulma.
Kun Puuilo esittäytyi pörssin järjestämässä tiedotustilaisuudessa kertomassa toimittajille listautumisaikeistaan, kiinnitin tyytyväisenä huomiota yhtiön kustannustietoisuuteen. Myymäläkalusteitakin pyritään hankkimaan käytettyinä! Turha niitä uutena olisikaan ostaa, sillä myymälän yleisilme ei ole erityisen huoliteltu. Tai toisin ilmaistuna: yleisilme vahvistaa halpakaupan mielikuvaa.
Myymälä pursuaa pienrautaa. Kovasti näkyy olevan myös eläintarvikkeita.
Vakuumipakattua sisäfileetä muistuttavat kampanjalakupakkaukset löytyivät lattialle kasatuista pahvilaatikoista. Säästöä syntyy, kun asiakkaat repivät laatikot auki. Lakuja etsiessäni silmäni olivat osuneet viinikumipussiin, joka maksoi euron vähemmän kuin Karkkitorissa, joten Puuilon minulta saama rahamäärä kasvoi myymälän sekavuuden ansiosta. Konsepti selvästi toimii!
Konsepti toimii myös sillä kassajonomittarilla: jono ulottui pitkälle karkkiosastolle (joten jonottaessa on helppo altistua heräteostoille). Itsepalvelukassalle sen sijaan pääsi suoraan. Vaikka yhden visiitin perusteella on vaarallista vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä, ainakin vaalisunnuntaina iltapäivällä Vantaan Puuilossa asioi ihmisiä, joilla ei ole kiire ja jotka arvostavat edullista hintaa.
Luen kohderyhmään myös itseni.
Pääomasijoittajan exit
Viime aikojen listautumiset ovat painottuneet osakeanteihin, eli yhtiöt ovat keränneet rahaa liiketoimintansa kasvattamiseen. Aiemmat omistajat ovat myyneet osakkeitaan niukasti tai eivät lainkaan.
Puuilon IPO on sen sijaan pääomasijoittajan exit. Ruotsalaisen Adelis-pääomasijoitusyhtiön rahasto osti Puuilon Sentica Partnersin rahastolta vuoden 2015 lopulla. Sentican hoivissa Puuilo oli ollut vuodesta 2011.
Adelis Equity Partners I -rahasto omistaa ennen osakeantia suoraan ja välillisesti Puuilo Invest Holdingin kautta 66,9 miljoonaa Puuilon osaketta. Siitä myyntiin menee yli puolet, ja Adeliksen omistus laskenee reiluun 31 miljoonaan osakkeeseen. Myös kuusitoista muuta nykyistä omistajaa myy osakkeitaan.
Myynteihin verrattuna osakeanti on pieni. Puuilo kerää osakeannilla 30 miljoonaa euroa, josta heti ensimmäiset neljä miljoonaa kuluvat osakeannin järjestämisen kuluihin ja palkkioihin. Nettovaroilla Puuilo pääsee halutessaan lyhentämään velkojaan. Puuilolla oli huhtikuun lopun taseessa 80 miljoonan euron verran pitkäaikaisia pankkilainoja, joten niistä se ei saa niistettyä kuin kolmanneksen.
Kuten pääomasijoittajien suojissa olleiden yhtiöiden kohdalla usein on, velkaa ei ole arkailtu käyttää. Jos yhtiö saisi enemmän rahaa, totta kai kasvu olisi helpompaa, mutta jos kassavirta jatkuu viime aikojen kaltaisena, ei taseen pitäisi muodostaa kasvulle pullonkaulaa.
Uuden myymälän perustamiskustannus on kohtuullinen, ja Puuilon mukaan myymälät saadaan käyttökatteella positiiviseksi varsin nopeasti. Koska varaston kiertoaika on puolen vuoden luokkaa, uuden myymälän kassavirtapositiivisuuden saavuttamiseen menee tovi jos toinenkin.
Huhtikuun lopussa Puuilon taseessa oli vaihto-omaisuutta 67 miljoonan euron edestä, mikä on kymmenen miljoonaa enemmän kuin vuotta aiemmin. Varaston kasvu on linjassa liikevaihdon kasvun kanssa.
Markkinakasvu + myymälämäärän kasvu
Puuilo on vakaaksi mielletyllä kaupan alalla toimiva kasvuyhtiö. Sellaiset ovat houkuttelevia sijoituskohteita, jos kasvubaanaa on vielä edessä eikä kannattavuuden notkahdus vaani nurkan takana.
Kuluneen vuosikymmenen aikana Puuilo on kasvanut hurjaa kyytiä. Vuonna 2015 sen liikevaihto oli 75 miljoonaa euroa, viime vuonna jo 239 miljoonaa euroa. Tammikuun 2021 lopussa päättyneellä tilikaudella liikevaihto kasvoi hurjat 40 prosenttia – eikä sitä tehty yritysostoin.
Kasvu on hankittu ennen muuta perustamalla uusia myymälöitä. Tällä hetkellä Puuilolla on 33 myymälää.
Myös vertailukelpoisten myymälöiden eli käytännössä olemassa olevan myymäläverkoston liikevaihdon kasvu on ollut mallikelpoista. Viime vuonna koronapandemian potkaisema kodin- ja mökinlaittobuumi kasvatti vertailukelpoisten myymälöiden liikevaihtoa peräti 24 prosentilla. Se toi enemmän kasvua kuin uusien myymälöiden avaaminen.
On selvää, että viime vuosi oli poikkeustapaus. Kun ulkomaille ei päässyt, suomalaiset keskittyivät kohentamaan kotejaan ja vapaa-ajanasuntojaan. Puuilon valikoima on kuin luotu mökkiä ehostavalle. On helppo kuvitella viime vuoden tuoneen yhtiölle myös aivan uusia asiakkaita, jotka jatkossakin ostavat ruuvinsa, puutarhatarvikkeensa ja hyttyskarkottimensa sieltä.
Ja siinä sivussa muutaman kilon karkkeja.
Järin paljon en kuitenkaan laskisi sen varaan, että do-it-yourself-tuotteiden myynti olisi pysyvästi siirtynyt korkean kasvun aikaan. Jiirisahaa ja vatupassia ei tarvitse ostaa joka vuosi – tai jos tarvitsee, seuraavan kerran hankinnan tekee toisesta myymälästä. Työkalupakkien varusteleminen viimeisen päälle on pois seuraavien sesonkien tarpeesta eli Puuilon kannalta myynnistä.
Tämä kesä varmasti vielä menee viime vuoden imussa, mutta entä ensi vuonna tai sen jälkeen, kun mökkeily ei enää kiinnostakaan kaikkia ja remontoituja kesäpaikkoja aletaan realisoida? Kun remppahenkilön pestaaminen tuntuu taas houkuttelevammalta kuin itse näperteleminen?
Uusien myymälöiden myötä Puuilo kuitenkin voi kasvaa. Niin houkuttelevia kuin lakritsitarjoukset ovatkin, niiden tai kärkipihtien takia ei tee mieli tehdä järin pitkää reissua, joten maantieteellisellä laajentumisella yhtiön asiakaspiiriin saadaan uusia ihmisjoukkoja.
Puuilo kertoo kartoittaneensa mahdollisuudet myymäläverkoston tuplaamiseen noin kuuteenkymmeneen myymälään. Tilanne ja tarina on sama kuin Tokmannilla silloin, kun Tokmanni listautui pörssiin. Uusien myymälöiden perustaminen on Puuilon kasvulupaus.
Kasvu on myös Puuilon hinnoittelun pohja.
Hinta kinnaa
Puuilolla on ennen osakeantia 80,2 miljoonaa osaketta. Annin myötä osakemäärä nousee noin 4,7 miljoonalla kappaleella. Osakeanti on bruttoeuroperusteinen, joten uusien osakkeiden määrä riippuu listautumisannin hinnasta ja henkilöstöannin koosta. Osakkeen hinta annissa samoin kuin pääomistajien myynnissä on 6,20–6,60 euroa.
Summittaisilla luvuilla laskettuna Puuilon osakemäärä nousee 84,9 miljoonaan kappaleeseen ja markkina-arvo haarukan ylärajan mukaan laskettuna 560 miljoonaan euroon.
Kun viime tilivuoden liikevaihto oli 239 miljoonaa euroa, hinnan ja liikevaihdon suhteuttavaksi p/s-kertoimeksi tulee kaupan alan yhtiölle hurjat 2,3. Kasvu toki painaa kuluvan vuoden liikevaihdolla laskettavan luvun lähelle kakkosta.
Keskon kuluvan vuoden ennusteella laskettu p/s on Inderesin mukaan 1,1, Puuilon verrokiksi paremmin sopivan Tokmannin 1,2. Niitä vasten Puuilo näyttää siis varsin tyyriiltä.
Puuilolla on näihin yhtiöihin verrattuna kuitenkin kaksi valttia: kannattavuus ja kasvu.
Puuilo teki viime tilikaudella 41,5 miljoonan euron liikevoiton ja 28,8 miljoonan euron nettotuloksen. Viime vuoden tuloksen pohjalta laskettu p/e-luku on siten reilut 19, enemmän kuin Tokmannin viime vuoden tuloksen ja nykyisen markkina-arvon pohjalta laskettu p/e. Kesko on p/e:llä mitattuna halpakauppoja kalliimpi.
Puuilon p/e- ja p/s-luku saavatkin olla Tokmannin vastaavia korkeammat, sillä Puuilolla on selvä kasvulupaus ja uskottava tie sen toteuttamiseen. Vaikka nykyisten myymälöiden kasvu jäisi nollaan – mikä ei ole mitenkään mahdotonta koronakotoilun taituttua – Puuilo saa kasvua perustamalla uusia myymälöitä.
Huolestuneempi olen Puuilon kannattavuudesta, joka on viime vuoden luvuilla pelottavan hyvä. Viime vuoden liikevoittoprosentti oli peräti yli 17. Voiko se olla kestävä taso?
Uumoilisin kannattavuusprosenttiin ennemmin laskupainetta, vaikka Puuilolla onkin taskussaan kaksi yleensä toimivaa tapaa kannattavuuden kohentamiseen: volyymi ja omien tuotteiden osuus. Mitä enemmän yhtiö hankkii tavaroita, sitä parempaan hintaan se ne saa. Omissa eli private label -tuotteissa katteiden on tapana olla korkeampia. Omien tuotteiden osuus Puuilon myynnistä oli viime tilikaudella 16 prosenttia.
Merkitsin, mutta...
Puuilo ei ole minulle missään nimessä "pakko saada" -osake. Aina kun aiempi pääomista ja myy merkittävästi omistuksiaan, suhtaudun listautumiseen varauksellisesti. Pääomistajalla on silloin ilmeinen intressi saada osakkeista mahdollisimman hyvä hinta, mikä voi myös houkuttaa virittämään yhtiön luvut optimaalisiksi listautumisen kynnyksellä.
Koronakotoilu antoi Puuilon luvuille ulkoa tulleen piristysruiskeen, jonka vaikutus laantunee. Uumoilen suhteellisen kannattavuuden laskevan ja kasvun painottuvan uusien myymälöiden avaamisen tuomaan kasvuun.
Siinä missä lakut ja viinikumit ovat Puuilossa edullisempia kuin muualla (samoin Fazerin suklaalevyt, oma hintatietoisuuteni rajoittuu näihin tuotteisiin), Puuilon osake ei edes listautumishinnalla huuda halpuuttaan toisin kuin kevään listautujista Kreaten ja Netumin kohdalla oli laita.
Uskon kuitenkin, että Puuilon anti ja myynti menevät kaupaksi. Ankkurisijoittajat ovat antaneet sitoumuksia jo 96 miljoonan euron edestä. Ankkureista kiinnostavin on Maarit Toivasen ja hänen lastensa omistama Conficap, joka nousi Orthexin listautumisen yhteydessä Orthexin suurimmaksi omistajaksi.
Puuiloon on helppo lähteä mukaan ymmärrettävän liiketoiminnan ja Tokmannin pörssihistorian innottamana, ja uskon monen sijoittajan tekevän niin.
Pörssilistautumisten tapaan Puuilollekin on tarjolla vakauttamisjärjestely, jonka pitäisi tulpata kurssilaskun riski ensimmäisten kauppapäivien, enintään ensimmäisen kuukauden aikana. Siksikin osallistuin Puuilon yleisöantiin.
Yleisöannissa tarjotaan vähintään reilut kaksi miljoonaa osaketta eli vajaan 14 miljoonan euron osakkeet. Jos innostus olisi samaa luokkaa Orthexin kanssa eli osakkeita merkitsisi reilut 20 000 sijoittajaa, jokainen saisi osakkeita keskimäärin 600–700 eurolla. Vähimmäismerkintä on 100 osaketta, jonka saamiseen on edellytykset, tuskin juuri muuhun.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja. Mainituista yhtiöistä hän omistaa Keskoa, Kreatea ja Netumia.
