KARON PÖRSSI EQ Suomi, Säästöpankki Pienyhtiöt, SEB Finlandia. Nämä kolme sijoitusrahastoa ovat Finnairin heinäkuun lopun omistajaluettelossa sijoilla 15–17. Kaksi kuukautta aiemmin mikään niistä ei kuulunut lentoyhtiön sadan suurimman omistajan joukkoon.
Finnairin suurimpien osakkeenomistajien joukossa on ollut turbulenssia kesäkuussa järjestetyn merkintäoikeusannin ympärillä. Heinäkuun lopussa viidenkymmenen suurimman omistajan listalla oli peräti seitsemäntoista sellaista rekisteröityä omistajaa, jotka eivät kuuluneet edes sadan suurimman omistajan joukkoon toukokuun lopussa. Uusia on siis peräti kolmannes lentoyhtiön viidestäkymmenestä suurimmasta omistajasta.
Heinäkuun lopun ja toukokuun lopun tilanteiden vertaaminen kesäkuun sijaan on mielekästä siksi, että tällöin huomioiduksi tulevat ne omistajat, jotka ovat merkinneet osakkeita saamillaan merkintäoikeuksilla. Suurimpien omistajien listalla näkyvät vain omistetut osakkeet, eivät merkintäoikeudet.
Kesäkuun lopun suurimpien omistajien listalla on kosolti sellaisia henkilöitä ja yhteisöjä, jotka ovat ostaneet Finnairin osaketta pörssistä merkintäoikeuden irtoamisen jälkeen. Tällöin listalle noustiin vain 18 000 euron omistuksella. Merkintäoikeusannin myötä Finnairin osakemäärä 11-kertaistui.
Toisaalta pelin päälle ymmärtävät pitkäaikaissijoittajat saattoivat myydä kesäkuussa vanhat osakkeet ja ostaa tilalle uusia selvästi halvemmalla hinnalla.
Sijoittajien kaksi päävaihtoehtoa
Kun Finnair kertoi merkintäoikeusantinsa ehdoista, sijoittajat alkoivat miettiä omaa strategiaansa. Päävaihtoehtoja tällaisessa tilanteessa on kaksi.
-Jos sijoittaja haluaa pitää omistusosuutensa kohdeyhtiössä ennallaan, hän käyttää merkintäoikeutensa täysimääräisesti ja lyö yhtiöön lisää rahaa sisään.
-Jos taas sijoittaja ei voi tai ei halua käyttää lisää rahaa osakemerkintään, hän voi myydä osan merkintäoikeuksistaan tai osakkeistaan ja merkitä niiden myynnistä saamillaan rahoilla uusia osakkeita.
Luonnollisesti sijoittaja voi ottaa näkemystä lisäämällä omistusosuuttaan tai myymällä vaikka kaikki osakkeensa – tai jotain muuta. Psykologisesti helppo vaihtoehto – joskin vaikea perustella loogisesti – on merkintäoikeuksien myyminen ja vanhan osakemäärän pitäminen ennallaan. Silloin omistusosuus yhtiössä laskee tuntuvasti, mutta pankkitilille tulee rahaa.
Finnairin merkintäoikeusannin erikoisissa kurssikäänteissä oli vähänkään pelihaluiselle pitkäaikaissijoittajalle tarjolla kosolti tienaamispaikkoja. Vanhan osakkeen kurssi oli pörssissä ajoittain selvästi korkeampi kuin uuden osakkeen, joten vanhat osakkeet saattoi myydä ja ostaa samalla rahalla tilalle enemmän uusia käytännössä erittäin vähäriskisesti.
Myös vanhojen osakkeiden myyminen, merkintäoikeuksien ostaminen ja niillä osakkeiden merkitseminen oli Finnair-holdarille taloudellisesti kannattavaa.
Ainut järkevä jarru tällaisille peliveivauksille olisi ollut myyntivoittoverotuksen laukeaminen. Finnairin osakkeen kurssikehityksen ansiosta suuret myyntivoittoverotaakat eivät uhanneet järin montaa holdaria. Rahan päälle ymmärtävä sijoittaja ei tyytynyt katsomaan pörssin kahjoutta.
Ilmainen raha jäi monilta poimimatta
Lisäksi Finnairin annissa oli tarjolla ilmaista rahaa.
Merkintäoikeusanneissa osa merkintäoikeuksista tapaa jäädä käyttämättä. Yhtiö kuitenkin toivoo saavansa kaikki uudet osakkeet kaupaksi ja kerättyä tarvitsemansa rahat. Siksi osakkeiden merkitsijöillä on mahdollisuus osallistua toissijaiseen merkintään eli merkintään ilman merkintäoikeutta.
Toissijaisessa merkinnässä merkitsijä saa osakkeita samalla hinnalla kuin ensisijaisessa, merkintäoikeuksia käyttäen toteutettavassa merkinnässä. Koska merkintäoikeuksia ei tarvita ja koska annissa merkittävät osakkeet on yleensä hinnoiteltu selvästi markkinahintaa halvemmaksi, toissijaiseen merkitään kannattaa yleensä osallistua.
Esimerkiksi Finnairin annissa osakkeen sai merkitä 40 sentillä. Annin jälkeen osakkeen hinta on liikkunut pörssissä 50 sentin tietämillä. Toissijaisessa merkinnässä sai siten noin 25 prosentin pikavoiton.
Finnairin annissa ilman merkintäoikeutta merkittäväksi jäi 25,3 miljoonaa osaketta eli yli kymmenen miljoonan euron osakkeet.
Heinäkuun lopun omistajaluettelosta ei tietenkään voi suoraan päätellä, ovatko suuromistajat osallistuneet toissijaiseen merkintään. Hehän ovat voineet myydä toissijaisessa merkinnässä saamiaan osakkeita vastaavan osakemäärän ennen kuun loppua. Voi kuitenkin olettaa, että näin menetelleet ovat vähemmistössä.
Veritas ja Länsiauto ostoksilla
Jos omistaja on merkinnyt osakkeita kaikilla merkintäoikeuksillaan eikä ole osallistunut toissijaiseen merkintään, omistajan osakemäärä on noussut toukokuun lopusta heinäkuun loppuun tuhannella prosentilla.
Näin on käynyt Finnairin kahden suurimman rekisteröidyn osakkeenomistajan eli valtioneuvoston kanslian ja Kevan kohdalla ja samoin omistajalistan sijoilla 3–6 olevien Varman, Valtion eläkerahaston ja Elon kohdalla.
Sen sijaan kolmanneksi suurin omistaja Ilmarinen on nostanut omistustaan peräti 1 282 prosenttia, mihin ei riitä kaikkien merkintäoikeuksien käyttäminen ja toissijaiseen merkintään osallistuminen.
Ilmarinen on tehnyt omistajilleen aktiivisesti rahaa ja hyödyntänyt Finnair-pelipaikkoja, sillä kesäkuun lopussa sillä ei ollut lainkaan Finnairin vanhoja osakkeita. Veivauksien myötä se on noussut Varman ohi lentoyhtiön omistajakunnassa.
Finnairin suuromistajiin jo toukokuussa kuuluneista yhtiöistä eniten Finnair-positiotaan on kasvattanut kuitenkin Veritas, jonka omistamien osakkeiden määrä on noussut reilusta 250 000 kappaleesta yli seitsemään miljoonaan eli yli 2 600 prosentilla.
Ilmarisen tavoin Veritaksen omistusrivi kesäkuun lopussa näytti nollaa. Veritas on noussut lentoyhtiön kahdeksanneksi suurimmaksi omistajaksi lähelle yksityissijoittajaa Mikko Laakkosta, jonka suhteellinen omistusosuus Finnairissa laski annin myötä.
Toiseksi eniten lisänäkemystä absoluuttisissa osakemäärissä laskettuna kesä-heinäkuussa on ottanut Länsiauto Oy, jonka Finnair-osakkeiden määrä oli heinäkuun lopussa yli 1 800 prosenttia suurempi kuin toukokuun lopussa. Länsiauto on Finnairin kymmenenneksi suurin omistaja.
Henkilöomistajat myivät merkintäoikeuksia
Siinä missä monet instituutiot käyttivät merkintäoikeutensa täysimääräisesti osakemerkintään, monet henkilöomistajat ovat antaneet omistuksensa laimeta.
Tämä on ymmärrettävää, sillä vaikkapa miljoonan osakkeen merkitsemiseen tarvittiin 400 000 euroa rahaa. Sitä ei välttämättä löydy jokaisen pompantaskusta. Tällöin luonteva strategia on rahoittaa osakemerkintöjä myymällä merkintäoikeuksia tai vanhoja osakkeita.
Näin ovat ilmeisesti toimineet esimerkiksi suursijoittaja Mikko Laakkonen sekä Finnairin johtajista toimitusjohtaja Topi Manner ja viestintä- ja yhteiskuntavastuujohtaja Arja Suominen.
Toimitusjohtaja Topi Mannerin kaupat ovat hyvä esimerkki käytännöllisyydestä. Toukokuun lopussa Manner omisti 63 783 Finnairin osaketta. Lisäksi hänellä oli saman verran merkintäoikeuksia. Jos hän olisi merkinnyt osakkeita kaikilla merkintäoikeuksillaan, rahaa olisi tarvittu noin 255 000 euroa.
Juhannuksen tienoilla Manner merkitsi Finnairin osakkeita 543 080 kappaletta, mihin kului 217 000 euroa, ja myi 9 475 merkintäoikeutta ja sai niistä noin 15 000 euroa.
Näin lisäpanostuksen määrä kohtuullistui noin 200 000 euroon.
Uusien omistajien vyöry
Alussa mainittujen EQ:n, Säästöpankin ja SEBin rahastojen lisäksi Finnairin viidenkymmenen suurimman omistajan joukkoon ovat kohonneet sijoitusrahastoista Taaleritehdas Arvo Markka Osake ja Säästöpankin yleis-Suomi-rahasto Säästöpankki Kotimaa. Ne eivät kuuluneet toukokuussa Finnairin sadan suurimman omistajan joukkoon.
Uusi suuromistaja on myös sijoitusyhtiö Veikko Laine Oy.
Finnairin 15. suurimman omistajan EQSuomen salkunhoitaja Dick Lund kirjoitti kesäkuun kuukausikatsauksessaan ostaneensa Finnairin merkintäoikeuksia. Samoin mainitsivat Taaleri Arvo Markan salkunhoitajat Mika Heikkilä ja Olli Viitikko.
Merkintäoikeuksia on siis näemmä käytetty osakemerkintään. EQ Suomen omistamien Finnairin osakkeiden arvo oli heinäkuun lopussa 660 000 euroa, millä lentoyhtiö ei vielä kipua kuin reilun prosentin painoon rahaston salkussa.
Jenkki-etf poistui suuromistajien listalta
Entä mitkä toukokuussa paljon Finnairia omistaneet tahot eivät enää kuulu Finnairin viidenkymmenen suurimman omistajan joukkoon?
Suurin poistuja on yhdysvaltalainen U.S. Global Jets -etf (JETS), joka oli toukokuun lopulla 1,8 miljoonalla osakkeellaan Finnairin kuudenneksi suurin rekisteröity omistaja.
Etf:n putoaminen omistajalistalta kesäkuun aikana voi johtua paitsi osakkeiden myymisestä myös siitä, että omistusta ei välttämättä ole rekisteröity. Tällöin etf olisi vain siirtynyt hallintarekisteröityjen omistajien joukkoon.
Sama voi koskea myös nimensä perusteella ulkomaalaiselta kalskahtavaa Osaühing Karlskroonaa.
Muut "putoajat" ovat lähinnä yksityishenkilöitä ja yksityishenkilötaustaisia sijoitusyhtiöitä. Toukokuun lopussa viidenneksikymmenenneksi suurimmaksi omistajaksi pääsyyn ei tarvittu kuin 19 000 euron omistus.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja.
