KARON PÖRSSI Jalkapalloilun EM-kisojen puolivälieräottelu Saksa–Italia huipentui poikkeukselliseen rangaistuspotkukilpailuun. Peräti 18 pelaajaa kävi asettelemassa pallon pilkulle ja potkaisemassa sen kohti maalia.
Poikkeukselliseksi rangaistuspotkukilpailun teki se, että laukauksista syntyi vain 11 maalia eli onnistumisprosentti oli 61. Saksan maalivahti Manuel Neuer torjui kaksi laukausta, Italian Gianluigi Buffon yhden. Peräti neljä laukausta ei osunut maalikehikoiden sisään.
Jos pallo ei osu tolppien ja yläriman rajaamalle alueelle, maalia ei voi tulla. Sen tietää jokainen jalkapalloilija. Kaikki EM-puolivälierässä pallon taakse asettuneet pelaajat ovat huippuammattilaisia, joille tuhansien ja tuhansien harjoituskertojen myötä ei tuota minkäänmoista vaikeutta laukoa pallo maalikehikon rajaamalle alueelle. Miksi rangaistuspotkukisaa varten aivan lopussa kentälle vaihdettu Zaza, Pellé ja Schweinsteiger ampuivat maalin ohi tai yli ja Özil tolppaan?
Mitä sijoittajan pitäisi ajatella siitä?
Tutkimus: Ammu ylös!
Soccer and Society -lehdessä (3/2009) julkaistussa tutkimuksessaan "Penalty kicks in soccer: An empirical analysis of shooting strategies and goalkeepers' preferences" israelilaistutkijat Michael Bar-Eli ja Ofer H. Azar etsivät parasta strategiaa rangaistuspotkun laukojalle.
He tutkivat 311 huipputason rangaistuspotkua. Aineistoon osui vain 18 ohilaukausta, eli maalikehikon sisään osumisen todennäköisyys oli 94 prosenttia, selvästi suurempi kun Saksa–Italiassa.
Tutkijat jakoivat maalin sekä vaaka- että pystysuunnassa kolmeen osaan eli yhteensä yhdeksään ruutuun ja pyysivät kolme jalkapalloasiantuntijaa merkitsemään lomakkeelle, mihin niistä kukin laukaus kohdistui, kuinka maalivahti reagoi ja oliko lopputulos maali vai torjunta.
Tutkimuksesta nousee esiin kaksi kiinnostavaa havaintoa. Ensinnäkin maalin ylimpään kolmannekseen ammutuista laukauksista maalivahti ei saanut torjuttua yhtään. Toiseksi vaakatasossa keskimmäiseen kolmannekseen lauottuihin palloihin maalivahti sai näppinsä väliin kaikkein kehnoimmin.
Huomionarvoista on myös se, että pelaajat laukoivat vaakasuunnassa keskelle vähemmän kuin jompaankumpaan reunaan. Maalin yläkolmannekseen ammuttiin selvästi vähemmän kuin keskikolmannekseen tai alakolmannekseen, jonne kohdistui yli puolet laukauksista.
Tutkijat päätyvät suosittelemaan, että pallon taakse asettuva pelaaja laukoisi maalin ylimpään kolmannekseen. Koska ylös laukominen on hankalampaa kuin aineistossa vallitseva alakolmannekseen asettaminen, Bar-Eli ja Azar kehottavat pelaajia harjoittelemaan laukauksia.
Ihan hyvä vinkki myös sijoittajalle: harjoittele, jos yrität erikoista kikkaa!
Riskinottajan dilemma
Asettuessaan pallon taakse jalkapalloilija valitsee, yrittääkö hän "vaikeaa" vai "helppoa".
"Vaikea" tarkoittaa esimerkiksi yläkolmannekseen kohdistuvaa laukausta, jota maalivahdin on lähes mahdoton torjua. Huono puoli on siinä, että "vaikea" on vaikea paitsi maalivahdille myös pelaajalle: on suurempi riski, että pallo menee kehikon ohi.
"Helppo" taas on helppo sekä laukojalle että maalivahdille. Pelaajan näkökulmasta se on varman päälle pelaamista.
Valintatilannetta voi tarkastella päätöksenteon – kuten vaikkapa sijoittamisen – psykologian näkökulmasta. Perustilanne on maalikehikoiden sisään osuva laukaus, jota maalivahti ei saa kiinni. Jos maalivahti torjuu pallon, hän onnistuu. Jos pelaaja ampuu ohi, hän epäonnistuu.
Jos pelaaja ampuu "liian helpon" eli laukauksen, jonka maalivahti saa torjuttua, se on hänelle pettymys mutta ei missään nimessä katastrofi niin kuin maalin ohi ampuminen. Kun kaiken lisäksi negatiivinen asia koetaan suuremmaksi harmiksi kuin mitä saman suuruinen positiivinen asia tuo iloa, pelaaja kaiken järjen mukaan minimoi pettymyksen mahdollisuuden. Hän siis ampuu pallon maalia kohti.
Miksi Saksa–Italiassa kolme kokenutta huippuammattilaista ampui ohi ja yksi tolppaan? Miksi he toimivat sekä järjen että intuitiivisen psykologian vastaisesti?
Sankarikultti ja yli-itsevarmuus
Yksi mahdollinen selitys on se, että huippujalkapalloilijat ovat riskinottajia. Ehkä maailman huipulle ei edes pääse ilman kovaa riskinottokykyä ja -halua. Pelaajat haluavat tehdä satojenmiljoonien tv-katsojien edessä murhaavan komean suorituksen ja sulkevat mielestään epäonnistumisen mahdollisuuden.
Pelaajat ovat harjoitelleet rangaistuspotkuja määrättömät kerrat. Harjoittelun perusteella he kokevat hallitsevansa homman. He ovat itsevarmoja – tässä tapauksessa yli-itsevarmoja.
Nämä selitykset tuntuvat uskottavilta myös sijoitusmaailmaan sijoitettuina, kunhan vain kysymyksen muuttaa muotoon: miksi jotkut (ammatti)sijoittajat epäonnistuvat kauheasti?
Salkunhoitajatähdelle ei riitä normaali suoritus. Hänelle ei riitä indeksin ylittäminen eikä indeksin ylittäminen rahaston hallinnointipalkkiolla, vaan hän haluaa olla vielä parempi. Hän tietää olevansa ammattilainen ja on saanut menestystä – rahaston track record on loistava.
Itsevarmuuden vallassa hän kokeilee vaikeaa kikkaa ja päätyy ampumaan ohi.
Sama pätee yksityissijoittajiin. Kun takana on onnistuneita sijoituksia, salkku on pelottavan helppo riskeerata yhdellä hasardivedolla, jossa riskianalyysi unohtuu.
Erottumisen pakko
Jalkapallopiireissä on taatusti opiskeltu Michael Bar-Elin ja Ofer H. Azarin tutkimusta. Se on varmasti vaikuttanut pelaajien ja maalivahtien käyttäytymiseen.
Tutkijat suosittelevat yläkolmannekseen ampumista, ja sitä pelaajat ovat ilmiselvästi alkaneet noudattaa. Oman epätieteellisen havainnointini perusteella Saksa–Italian laukauksista seitsemän kohdistui yläkolmannekseen (mukaan on laskettu myös kaksi maalin yli mennyttä laukausta). Prosenttisosuus (39 %) on siis selvästi suurempi kuin viime vuosikymmenellä tehdyn tutkimuksen havaintojen 13 prosenttia.
Finanssimaailma on tiukasti kilpailtua, marginaalit pieniä. Menestyvän sijoittajan on erottauduttava, mikä ehkä tarkoittaa vertauskuvallisesti yläkolmannekseen ampumista. Analogia voi olla siinäkin, että sijoittajat pyrkivät toimimaan tutkimustiedon valossa: he ampuvat yläkolmannekseen, koska niin on tutkimuksessa suositeltu.
Tutkijat ovat havainneet markkinoilla anomalian, mutta ehkä heidän oletuksistaan on puuttunut ratkaiseva riskitekijä. Samalla tavoin aikoinaan on todisteltu vaikkapa pienyhtiöiden ylituottoa suhteessa osakemarkkinaan, mutta ylituotto tai ainakin osa siitä voi aiheutua ylituottoa antavan osakejoukon keskimääräistä suuremmasta riskistä.
Varman päälle
Vaikka israelilaistutkijat päätyivät suosittelemaan yläkolmannekseen ampumista, mielestäni heidän aineistostaan löytyy myös toinen mahdollinen suositus, jota he itse eivät lausu ääneen.
Michael Bar-Elin ja Ofer H. Azarin havaintojen mukaan maalivahdin todennäköisyys torjua maalin vaakasuunnassa keskimmäiseen kolmannekseen kohdistuva laukaus on 13 prosenttia. Vasemmanpuoleisessa kolmanneksessa prosentti on 17, oikeanpuoleisessa 14. Tämä johtuu heidän mukaansa siitä, että maalivahdilla on taipumus aavistaa jompaankumpaan reunaan. Tutkimuksessa käytetyistä yhdeksästä maalin osasta kaikkein keskimmäisessä torjutuksi tulemisen todennäköisyys on 8 prosenttia.
Tuottoa ja riskiä suhteuttaen tuntuisi siis järkevältä laukoa pallo vaakasuunnassa keskelle maalia. Kaiken järjen mukaan riski siihen, että pallo menisi maalin ohi, olisi tällöin pienin. Kaiken kukkuraksi maalivahdin aavistustaipumuksen perusteella pallon torjutuksi tulemisen prosentti on aavistuksen pienempi.
Implikaatio sijoitusmarkkinoille ei kuulosta pöljemmältä: turvallisella strategialla saa luultavasti parhaan tuoton – mutta tylsästi. Maalin keskelle ampuminen voisi vastata arvo-osakkeisiin sijoittamista.
Viikon trio: Parhaat vähäriskiset
Vähäriskisiksi miellettyjä osakkeita salkkuunsa etsivän kannattaisi katsoa Helsingin pörssistä tarkemmin Cityconia, Sampoa ja Aktiaa. Niin suosittelee Sijoittaja.fi:n Suomalaisten osakkeiden valintatyökalu. Työkalussa osakkeita pisteytetään eri ominaisuuksien perusteella ja niitä voi tarkastella osaketyypeittäin.
Pankit ja sijoitusyhtiöt loistavat listan kärjessä, kun valinnat rajaa palvelun vähäriskisiksi luokittelemiin osakkeisiin. Neljännellä sijalla on Nordea. Rahoitusalan ulkopuolisista yhtiöistä parhaat pisteet saavat listan viitonen Kesko, kuudentena oleva Affecto ja seitsemänneksi yltänyt Tikkurila.
Kaikki kolme kärkiyhtiötä saavat täydet kymmenen pistettä kolmesta sijoitusulottuvuudesta, ja kaikkia niitä yhdistää osinkoarvostuksen kymppi. Cityconin muut kympit tulevat tulosmomentista ja -odotuksista sekä tasearvostuksesta, Sammon kympit laadukkuudesta sekä tulosmomentista ja -odotuksista ja Aktian kympit laadukkuudesta ja kokonaisriskistä.
Pankkien viimeaikainen kurssikehitys on ollut kehnoa, ja Sammon ja Aktian samoin kuin listanelosen Nordean kurssikehitystä mittaava pisteulottuvuus valahtaa punaiselle eli haarukkaan 1–3.
| Yhtiö | Sijoittaja.fi-kokonaispisteet |
| Citycon | 69 |
| Sampo | 69 |
| Aktia | 68 |
Lähde: Sijoittaja.fi, tilanne 31.7.2016.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja.
