KARON PÖRSSI Kun yhtiön nimi alkaa kirjaimilla "bio", käteni hakeutuu välittömästi suojaamaan lompakkoa.
Bioteknologiayhtiöiden tai sellaiseksi profiloitumista yrittävien liiketoiminta kuulostaa usein kiinnostavalta, mutta useimmiten näin on lähinnä siksi, että en tunne alaa riittävän hyvin. En osaa arvioida tuotteen tai mahdollisen tuotteen menestymismahdollisuutta tosielämän kilpailutilanteessa.
Mainio varoittava esimerkki on BBS – Bioactive Bone Substitutes. BBS:n toimitusjohtaja Pekka Jalovaara arvioi tasan viisi vuotta sitten, että yhtiön tuotteen myyntiluvat "voisivat olla kunnossa noin vuoden kuluttua".
Sen jälkeen arviota on siirretty hetki hetkeltä kauemmaksi, ja viimeisin tiedote aiheesta on tämän vuoden huhtikuulta: yhtiö arvioi jättävänsä CE-merkintähakemuksen elokuussa. Ja kyse on siis vasta hakemuksen jättämisestä, josta alkaa hakemuksen käsittely.
Tätä tapausta onnekseni katsomosta seurattuani en ole järin innostunut pörssin First Northiin listautuvasta Bioretecistä. Jos yhtiö on juuri suuren läpimurron kynnyksellä ja tarvitsee 20 miljoonaa euroa, rahaa voisi luulla saatavan helpommin pääomasijoittajalta. Toki FN-listautumisen valitseminen voi kertoa siitä, että pörssissä arvostukset ovat tällä hetkellä sen verran kohdallaan, että pörssiraha on yhtiön nykyisille omistajille edullisempaa kuin pääomasijoittajien raha.
Jos aikaa jää, perehdyn Bioreteciin paremmin, mutta tässä jutussa päähuomio on viikon toisessa FN-listautujassa Solwersissa.
Déjà-vu kahdenkymmenen vuoden takaa
Solwersin esittäytyessä median edustajille ja analyytikoille minuun iski vahvasti se ilmiö, jota Matti Nykänen nimitti bon voyageksi ja joka mäkihyppypiirien ulkopuolella tunnetaan déjà-vuna eli entiselämyksenä. Mieleeni palasi reilut kaksikymmentä vuotta sitten pörssin silloiselle NM-listalle tullut Digital Open Network Environment Oyj Done.
Done oli kasattu hyvin nopeasti joukosta erilaisia yhtiöitä ja myytiin sijoittajille konsolidoitujen lukujen avulla. En muista, missä määrin Doneen liitettyjä liiketoimintoja edes pyrittiin yhdistämään yhdeksi yhtiöksi, mutta jo listautumista seuranneena vuotena 2001 Done jaettiin kahtia.
Toisesta tuli elinkelpoisten liiketoimintojen Done Solutions, josta myöhemmin kasvoi Revenio. Toinen taas oli roskakori nimeltä Mgine Holding, joka muutti nimensä Reach-U Holdingiksi ennen ajautumistaan konkurssiin helmikuussa 2002.
Solwersin liiketoiminnoilla ei ole mitään tekemistä Donen liiketoimintojen kanssa ja Solwersin ostamat yhtiöt toimivat keskenään kutakuinkin samalla alalla, mutta niin kovaa on ollut yrityskauppojen tahti, että boomeria hirvittää. Solwers ei edes yritä hitsata ostamiaan yhtiöitä yhteen, vaan ne toimivat omilla nimillään ja omissa tiloissaan.
Valinnassa on ilman muuta hyvät puolensa – osakeannin alla ainakin se, että integroinnista väistämättä aiheutuvat kulut jäävät pois –, mutta eipä tuolloin tunnuta järin etsittävän synergioitakaan. Taloushallinnon yhdistämisestä ei vielä paljon synergioita heru.
Liikeideana yrityskaupat
Solwersin omistaja hyötyy, jos Solwers pystyy ostamaan kovin hajanaisen alan pikkufirmoja edullisella arvostuksella. Tämä vaikuttaisikin olevan Solwersin juju.
Jos Solwers ostaa tulevia kassavirtoja poikkeuksellisen edullisesti ja sen omaa arvostusta matalammalla arvostuksella, sijoittaja nappaa jokaisesta kaupasta pienen voiton.
Tässä strategiassa olennaisen tärkeää on paitsi edullisella arvostuksella ostaminen myös siitä huolehtiminen, että Solwersiin liittyvien pikkuyhtiöiden myyjät sitoutuva takomaan tulosta jatkossakin. Koska ostokohteet ovat valtaosin pieniä ja oletettavasti työntekijöiden omistamia, temppu ei välttämättä ole järin helppo. Osin sitoutusta näkyy tehdyn jättämällä myyjille vähemmistöosuuksia myymistään putiikeista sekä sitomalla osa kauppahinnasta yhtiön vastaiseen kehitykseen.
Näillä keinoilla myyjien motivaation voisi olettaa kestävän ainakin jonkin aikaa. Kyynikko lisäisi: Ainakin sen aikaa, että Solwersin suuromistajat pääsevät myymään osakkeitaan.
Pienet yhtiöt, jotka toimivat omalla brändillään, ovat kovin henkilösidonnaisia. Jos firmansa myynyt firman keskeinen johtopoppoo päättää koronarajoitusten poistuessa lähteä maailmanympärysmatkalle ja perustaa uuden yhtiön kilpailukieltoajan umpeuduttua, Solwersille jää käteen kovin vähän.
Neljässä vuodessa kasattu
Solwers on perustettu vuonna 2017, ja tähän mennessä yhtiö on ennättänyt tehdä jo hurjat yhdeksäntoista yritysostoa niin Suomesta kuin Ruotsista. Pääosin yhtiöt ovat suunnittelutoimistoja, mutta mukana on taloushallintofirmaa, arkkitehtitoimistoja, digiratkaisuja, projektinjohtopalveluita kuin passiivitalo-osaamistakin. Yhtään kukkakauppaa tai autokorjaamoa valikoimaan ei kuulu ainakaan vielä.
Markkinointiesitteessään Solwers kertoo tavoitteekseen "ylläpitää ja kehittää yrityskulttuuria, joka houkuttelee erilaisia osaajia alalle ja motivoi ja innostaa heitä".
Toisaalla taas yhtiö hehkuttaa "ainutlaatuista" liiketoimintamalliaan. "Toimintamallimme ansiosta pystymme ostamaan kilpailukykyisesti yhtiöitä, jotka haluavat säilyttää brändinsä, liiketoiminnallisen itsenäisyytensä ja yrityskulttuurinsa."
Tavoitteena on yksi yrityskulttuuri, mutta kuitenkin ostettavat yritykset saavat säilyttää oman yrityskulttuurinsa. En aivan pääse jyvälle.
Yhdeksi listautumisensa syistä Solwers mainitsee tunnettavuuden ja maineen kehittämisen potentiaalisten asiakkaiden keskuudessa. Kuitenkin yhtiöt, joista Solwers muodostuu, toimivat omilla nimillään ja brändeillään.
Etteplanin hinnoissa
Osakeannin myötä Solwersin osakemäärä nousee 8,5 miljoonaan euroon. Osakeannin 7,50 euron merkintähinnalla laskettuna yhtiön markkina-arvoksi muodostuisi siten 64 miljoonaan euroa. Mitä sillä saa?
Viime vuonna Solwers teki pro forma -luvuilla laskettuna 42,3 miljoonan euron liikevaihdolla 3,3 miljoonan euron nettotuloksen. Pro forma -lukuihin on laskettu mukaan Solwersin viime vuonna ostamat yhtiöt niin kuin ne olisivat olleet mukana viime vuoden alusta alkaen. Mukana ei siis ole tänä vuonna ostettujen yhtiöiden lukuja.
Tänä vuonna Solwers on ostanut Inmeco Oy Rakennuskonsultit ja LVI-Insinööritoimisto Meskanen Oy:n. Niiden kummankin vuosiliikevaihto pyörii miljoonan euron tienoissa, joten ne eivät tulosta hetkauta.
Tulevaisuudennäkymissään Solwers varoittelee muutaman suuren projektin päättymisestä, mikä saattaa vaikuttaa tulokseen. Listautumisen 600 000 euron kulut painavat kuluvan vuoden tulosta, mutta juuri muuta Solwers ei kuluvan vuoden tulosnäkymistään kerro.
Jos olettaa, että suurten projektien aiheuttama notkahdus kuittautuu kasvavalla volyymilla ja sulkee silmänsä listautumiskuluilta, ja laskee tämän vuoden nettotulokseksi viime vuoden pro forma -lukujen tapaan 3,3 miljoonaa euroa, p/e-luku olisi reilut 19.
Se ei ole mitenkään huutavan edullinen luku. Esimerkiksi selvästi suurempi ja yhtiönä yhteenhitsatumpi Etteplan hinnoitellaan vajaan 25:n taaksepäin katsovalla p/e:llä. Inderesin ennusteen pohjalta laskettu Etteplanin kuluvan vuoden p/e on alle 18.
Mittarina voi käyttää myös p/s-lukua eli hinnan ja liikevaihdon suhdetta. Etteplanin p/s yhtiön omalla tulevaisuudennäkymähaarukallaan on 1,4–1,5. Solwersin 64 miljoonan euron markkina-arvolla laskettuna p/s olisi viime vuoden pro forma -liikevaihdolla 1,5. Jos tänä vuonna ostetut yhtiöt tuovat liikevaihtoa kaksi miljoonaa euroa lisää ja muu toiminta kasvaa viisi prosenttia, liikevaihto olisi 46,4 miljoonaa ja p/s 1,4.
Solwersissa sijoitusidea kuitenkin tuntuisi perustuvan siihen, että yhtiö pystyy kasvattamaan itseään edullisilla yritysostoilla ja pitämään kokonaisuuden kasassa. Ei se täysin utopistinen ajatus ole. Jos liikevaihto ja nettotulos kasvavat nopeammin kuin osakemäärä, osakekurssilla on edellytyksiä nousta, jos lähtöarvostus on kohdallaan.
Ankkurit sisään alehinnalla
Solwers on saanut instituutioantiinsa nimekkäitä ankkurisijoittajia: Kyösti Kakkosen Joensuun Kauppa ja Kone, Taaleri Mikro Markka -osakerahasto, Säästöpankki Pienyhtiöt -osakerahasto ja eläkevakuutusyhtiö Varma.
Joensuun Kauppa ja Kone sekä kaksi sijoitusrahastoa ovat sitoutuneet merkitsemään kukin 133 333 osaketta eli tekemään miljoonan euron sijoituksen.
Hyvä juttu, mukaan vaan, kun kerran Mika Heikkilä ja Olli Viitikkokin uskovat yhtiöön?
Solwers ei mitenkään erityisesti mainosta, että Varmaa lukuun ottamatta ankkurisijoittajiksi lupautuneet ovat saaneet merkitä Solwersia jo niin sanotussa pre-IPO-annissa 6,75 eurolla, kukin jälleen miljoonalla eurolla, siis kymmenen prosentin alennuksella listautumisannin hintaan.
Näin ollen ne saavat 281 481 osaketta kahdella miljoonalla eurolla, eli osakkeen keskihinta jää 7,11 euroon.
Enpä muista nähneeni tällaista järjestelyä suomalaisissa listautumisissa.
Ankkurisijoittajien imussa merkitsevän pitääkin siis laskea, että Kyösti Kakkosen yhtiö ja kaksi sijoitusrahastoa lähtevät siitä, että osakkeen arvo on enemmän kuin 7,11 euroa. Tavallinen merkitsijä joutuu kuitenkin maksamaan osakkeesta listautumisannissa 7,50 euroa.
Jätän väliin
Solwersissakin ilman muuta pyritään rakentamaan yhtiölle hyvää kehitystä pörssissä, sillä nykyisistä omistajista vain Finnmap Engineering myy osakkeitaan, yhteensä 400 000 kappaletta eli kolmella miljoonalla eurolla. Finnmap Engineeringistä suurimman osan omistaa Solwersin hallituksen puheenjohtaja Leif Sebbas.
Sebbas jää osakemyynneistä huolimatta Solwersin valtiaaksi. Ankkurisijoittajia lukuun ottamatta Solwersin muita merkittäviä omistajia, ankkurisijoittajia lukuun ottamatta, sitoo puolen vuoden lock up, ja toiveena varmasti on, että joulukuussa 2021 osakkeen kurssi olisi korkeampi kuin kesäkuussa 2021. Sen eteen suurilla omistajilla on insentiivit tehdä töitä.
Minun makuuni Solwers on liian kokoon kyhätyn oloinen. Omistajilla voi hyvinkin olla hihassaan ässiä, jotka nostavat kurssia seuraavien kuukausien aikana, mutta pelkään, että yritysostoilla kaivoon kannettu vesi ei välttämättä pysy kaivossa. Sitä paitsi omistan Etteplania, johon Solwersia vertasin.
Nykyisessä markkinatilanteessa IPO-pikavoiton tapaa saada melkein yhtiöllä kuin yhtiöllä, mutta jätän Solwersin väliin, jotta muut yleisömerkitsijät saavat osakkeita enemmän, jos niitä haluavat. Onhan näitä merkintöjä tänä keväänä tehty, ja lisää yhtiöitä tuntuu tulevan tarjolle kaiken aikaa.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja. Mainituista yhtiöistä hän omistaa Etteplania.
