KARON PÖRSSI Lindexin sijoittajasivuilla päällimmäisenä on uutinen ”Strateginen arviointi Lindexin nostamisesta konsernin liiketoiminnan keskiöön”.
Syyskuussa 2023 yhtiö, silloin nimeltään vielä Stockmann, julkisti pörssitiedotteen, jossa se kertoi aloittavansa strategisen arvioinnin. Osa arviointia oli tuohon mennessä jo tehty: Lindex nostettaisiin yhtiön keskiöön ja pantaisiin pörssiyhtiön nimeksi. Mitä tavarataloille eli ”vanhalle Stockmannille” tehtäisiin – se on arvioinnin keskeinen kysymys.
Sittemmin pörssiyhtiön nimi on muutettu, mutta tavaratalojen kohtalo on yhä auki. Valmista piti saataman viime vuoden loppuun mennessä, mutta viime joulukuun puolivälissä aika-arviota potkaistiin puoli vuotta eteenpäin: hallitus odottaa saavansa strategisen arvioinnin päätökseen vuoden 2025 ensimmäisellä puoliskolla.
Julkisesti on kerrottu, että vaihtoehtoihin kuuluvat tavarataloliiketoiminnan itsenäisyyden lisääminen konsernissa, omistusmuutokset tai strategiset kumppanuudet ja nykyisen rakenteen säilyttäminen. Väljistä muotoiluista voi tulkita, että tavarataloliiketoiminta on ollut myynnissä jo hyvän aikaa, joko kokonaan tai osin, eikä järjestelyn rakenteestakaan niin väliä. Jos ostajaa tai muuta sopivaa yhteistyökumppania ei löydy, täytyy tyytyä jatkamaan nykyisellään.
Ajan kuluminen viittaa siihen, ettei Stocka ole markkinoiden himotuin herkku, jonka luokse kosijakandidaatit tekevät liehittelyretkiä.
Toisaalta Lindex Group ei ole niin epätoivoisessa tilassa, että sen tarvitsisi tarttua minkä tahansa paha-aikeisen seuralaisen matkaan hinnasta ja seurauksista välittämättä.
Venäjä kääntyi mahdollisuudesta tappioksi
Lindex Group, silloin vielä Stockmann Groupin nimellä, on käynyt vaikeuksista toiseen 2010-luvun alusta asti. Osa vaikeuksista on seurausta yhtiön omista päätöksistä, osa toimialan yleisestä kehityksestä. Lisäksi Stockmannin kohdalla ovat lauenneet niin poliittinen riski kuin kulkutauti.
Tavaratalot ovat kohdanneet vaikeuksia maailman eri kolkissa. Tavarataloshoppailun suosio on vähentynyt, ja saattaa olla, että tavaratalo konseptina ei enää koskaan palaa siihen hohtoon, jossa se oli vielä 1980- ja 1990-luvuilla.
Juuri tavaratalokaupan romahduksen kynnyksellä Stockmann investoi väkevästi kasvuun. Erityisesti suomalainen laatukauppa pyrki kalastelemaan venäläisasiakkaiden kukkaroilla. Ongelmia alkoi kertyä jo 00-luvun lopulla, kun Moskovan liikkeen vuokrasopimuksen uusimisesta ei päästy sopuun. Vuokraisäntä katkaisi Stockmannilta sähköt!
Tämä ei estänyt Stockmannia avaamasta vuonna 2010 Pietariin tavarataloa, joka oli Helsingin keskustan tavaratalon jälkeen yhtiön toiseksi suurin. Venäläiset kantoivat rahaa myös Helsingin Stockalle.
Krimin valtauksen ja ruplan romahduksen jälkeen puhalsi vastatuuli. Venäjän hyökkäys Ukrainaan ei enää koskenut suoraan Stockmanniin, sillä se oli joutunut vetäytymään maasta jo aiemmin raskaiden tappioiden kera. Reviva Holding Limited käyttää Venäjällä Stockmannin nimeä lisenssisopimuksella, joka on voimassa vuoteen 2028.
Lindexin oston ja kovan investointiohjelman myötä Stockmann kohtasi vastaisen puhurin heikosti suojautuneena. Kriisiyhtiöksi vajonnut yhtiö joutui myymään omaisuuttaan velkojensa pienentämiseksi.
Paul Singer iski silmänsä Stockaan
Vaikeuksissa olevien firmojen ympärille kerääntyy raadon hajun haistavia korppikotkia. Yksi tunnetuimmista on yhdysvaltalaiseen sijoittajaan Paul Singeriin henkilöityvä Elliott Management. Suomessa yhtiö on parhaiten tunnettu siitä, että se hankki jonkinmoisen osuuden Sammosta ja uhitteli yhtiölle julkisesti.
Elliott Management iski silmänsä myös Stockmanniin. Stockmannin hallituksen puheenjohtajana tuolloin toiminut Lauri Ratia kertoo tapauksesta Harri Saukkomaan kanssa tekemässään omaelämäkertakirjassa Pelastaja – Kuinka kriisiyritys nostetaan kuoleman kuilusta (Otava 2024).
”Elliott oli kuullut Lindexistä lontoolaiselta investointipankilta Greenhill & Co:lta. Elliott myös kertoi olevansa mahdollisesti kiinnostunut Stockmannista. Mukaan tuleminen olisi kuitenkin vaatinut sopivan pörssikelpoisen rahoitusinstrumentin. Keskusteluissa ei edetty juuri alkua pitemmälle”, kirjassa kuvataan.
Lindexiä ei saatu kaupaksi
Aiemmin Turun telakan ja Terrafameksi nimensä muuttaneen Talvivaaran kuntoonlaittajana kunnostautunut Lauri Ratia aloitti Stockmannin hallituksen johdossa kevään 2019 yhtiökokouksessa. Hän tuli 700 miljoonan euron nettoveloissa rypevään taloon, jonka omistajat riitelivät ja hallitus teki päätöksiä äänestämällä.
Toisaalta yhtiössä oli arvokkaita omaisuuseriä. Niistä ensimmäisenä ryhdyttiin kauppaamaan Lindexiä. Rivien välistä tulkitsen, että se koettiin sopivan kaukaiseksi kohteeksi.
”Kiinteistöjen myymisestä ei puhuttu tuolloin vielä selkokielisesti”, kirjassa kerrotaan, ja kuin kuiskaukseksi lause on laitettu sulkumerkkien sisään.
Ilmeisesti ainakin Helsingin keskustan tavaratalokiinteistö koettiin erottamattomaksi osaksi Stockmannin identiteettiä.
Ratia kiersi kauppaamassa ruotsalaista muotiketjua. Selvitettiin Lindexin listaamista pörssiin itsenäisenä yhtiönä.
”Lindexistä saatiin lopulta tammikuussa 2021 kaksi tarjousta lontoolaisilta pääomasijoittajilta. Hinnat asettuivat väliin 240–330 miljoonaa euroa. Ne jäivät odotuksia alhaisemmiksi, ja niihin liittyi myös muita Stockmannin kannalta hankalia ehtoja. Pörssilistautumisvaihtoehdossa Lindexin arvon haarukka oli laajempi alarajan ollessa selvästi alempi kuin Lontoosta saaduissa tarjouksissa. Sijoittajien kiinnostus oli vähäistä”, Ratia kertoo hämmästyttävän avoimesti, eihän tapahtumista ole vielä kuin muutama vuosi.
Pelastaja-kirjan Stockmannia käsittelevä osuus on sijoittajanäkökulmasta kiinnostava selonteko yrityssaneerauksen vaiheista. Samalla se muistuttaa, että vähemmistösijoittajan on katsottava, keiden kelkkaan lähtee: jos yhtiön pääomistajat riitelevät keskenään, markkinoiden muuttuminen voi jäädä huomaamatta ja päätöksiä tehdään muut asiat kuin omistaja-arvo edellä. Kaikkien omistajien tasapuolinen kohtelukin saattaa tulla uhatuksi.
Kiireiselle lukijalle Ratian ja Saukkomaan kirjan loppuun on koottu opit ja kokemukset Ratian pelastusoperaatioista. Kiireinen lukija jää paitsi herkullisista trumpetinsoittokuvauksista.
Yrityssaneerauksen kautta uuteen suuntaan
Koronan iskettyä Stockmann hakeutui yrityssaneeraukseen. Lainoja ja vuokrasopimuksia järjesteltiin uuteen uskoon. Osakesarjat yhdistettiin. Helsingin keskustan tavaratalo myytiin Kevalle.
Yrityssaneerauksella Stockmann sai aikaa hoitaa asioitaan kuntoon – ja tietysti samalla vapautusta velkataakastaan. Asetelma on kääntynyt täysin uusiksi: siinä missä muutama vuosi sitten Stockmann yritti myydä Lindexiä, nyt Lindex pyrkii löytämään ratkaisun Stockmann-liiketoiminnalleen.
Pari vuotta sitten Lindex Groupin suuromistajiin kuulunut Konstsamfundet perusti yhteisyrityksen sveitsiläisen JC Holdingin kanssa. Yhteisyritys, nimeltään Nordic Retail Partners, omistaa viitisentoista prosenttia Lindex Groupista.
JC Holding osti ”Tanskan Stockan” Magasin du Nord -tavarataloketjun vuonna 2021. Julkisuudessa on arvuuteltu, että se voisi olla kiinnostunut myös Stockmannista. Toisaalta se on tiukasti vahtimassa omaa etuaan ja valvomassa, ettei Stockmannin tavarataloja myydä kilpailijoille.
Voisi myös kuvitella, että mahdollisten ostajien halut ryhtyä tekemään kallista ja aikaavievää due dilligenceä mahdollisen ostotarjouksen pohjaksi tilanteessa, jossa Nordic Retail Partners hallitsee myyjän nurkkaa, ovat rajalliset.
Ja jos Lindex myisi Stockmann-liiketoiminnan suuromistajalleen, epäilyt kaupan reiluudesta heräisivät – olisihan sama taho ostajan ja myyjän puolella.
Ei ihme, että ”strateginen arviointi” jatkuu jatkumistaan.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut grillinpitäjä. Mainituista yhtiöistä hän omistaa Sampoa.
