KARON PÖRSSI "300 euroa kasvaa osakemarkkinoille sijoitettuna vajaaseen kolmeenkymmeneentuhanteen lapsen eläkeikään mennessä maltillisella seitsemän prosentin vuotuisella reaalituotto-odotuksella", kirjoittaa Nordnetin Martin Paasi.
"Osakemarkkinoiden voi pitkällä aikavälillä odottaa tuottavan keskimäärin noin 8–9 prosenttia vuodessa", opastaa Seligson & Co.
"Viimeisen sadan vuoden aikana osakkeet ovat tuottaneet parhaiten. Keskimääräinen vuosituotto on pitkällä aikavälillä ollut noin 7 prosenttia", kertoo Pörssisäätiö sivuillaan.
"Kovemmalla riskillä, esimerkiksi osakesijoituksissa, voi saada 5–7 prosentin tuottoa", vinkkaa Nordea.
Viisi tai yhdeksän prosenttia, väliäkö sille? Reaalituottoa vai nimellistuottoa, sama se, kunhan on tuottoa?
Väärin ja väärin.
Yhdenkin prosenttiyksikön ero vuotuisessa tuottoprosentissa paisuu pitkällä aikavälillä valtavaksi railoksi.
Jos 10 000 eurolle saa keskimäärin kuuden prosentin tuoton vuodessa, 50 vuodessa sijoitus kasvaa 184 000 euroksi. Jos vuosituotto onkin prosenttiyksikön korkeampi eli seitsemän prosenttia vuodessa, 50 vuoden kuluttua saldorivillä lukee 295 000 euroa – yli 110 000 euroa ja 60 prosenttia enemmän.
Reaalituotto ratkaisee
Sveitsiläinen finanssijätti Credit Suisse on ottanut tavakseen kerätä ja esittää osakemarkkinoiden historiallisia tuottoa vuosikirjassaan. Uusin niistä, Credit Suisse Global Investment Returns Yearbook 2021, kertoo 23 maan osaketuotot vuodesta 1900 viime vuodenvaihteeseen.
Tilastoon on syytä suhtautua hieman varauksellisesti. Tulkinnanvaraisuuksillekin on sijansa, sillä mukana on esimerkiksi Suomi, vaikka Helsingin pörssi perustettiin vasta vuonna 1912 ja Suomi aloitti toimintansa itsenäisenä valtiona vuosien 1917–1918 taitteessa. Varsinkin tarkastelujakson alkuvuosien markkinatuottolaskelmat saattavat olla huteralla pohjalla. Kannattanee siis katsoa yksittäisten pienten maiden sijaan laajempien alueiden lukuja.
Rahoitustutkimuksessa, sijoituskirjallisuudessa ja niiden myötä kaikenlaisessa pörssipuheessa on vedottu eniten Yhdysvaltain pitkän aikavälin tuottoihin. Ne lienevätkin luotettavimmasta päästä. Toinen syy Yhdysvaltojen tietojen käyttämiseen lienee se, että Yhdysvallat on rahoitustutkimuksen suurvalta.
Vuonna 1900 tehty sijoitus Yhdysvaltain osakemarkkinoille on antanut viime vuoden loppuun asti ulottuvalla tarkastelujaksolla keskimäärin 6,6 prosentin vuosituoton.
Kyse on reaalituotosta, eli siinä on otettu huomioon rahan käyttöarvon muutos. Juuri reaalituottoa pitääkin katsoa, sillä inflaation kyydissä pysyminen on vain omaisuuden säilyttämistä. Vasta inflaation eli kuluttajahintojen nousun eli rahan arvon alenemisen ylittävä nousu on tuottoa.
Yhdysvallat kiskoo tilastoa ylös
Osakemarkkinoiden tuottoja ennustelevien harmiksi Yhdysvaltain markkinat ovat olleet 121-vuotistarkastelussa parhaasta päästä. Maakohtaisessa tarkastelussa sitä paremman tuoton ovat antaneet vain Etelä-Afrikan ja Australian osakkeet.
Koko maailman osakemarkkinoiden keskimääräiseksi pitkän ajan vuosituotoksi sveitsiläispankki laskee 5,2 prosenttia. Koska Yhdysvallat on painava markkina ja kehittynyt hyvin, koko maailman osakevedossa sillä on ollut merkittävä rooli.
Kun maailman osaketuotoista ottaa pois Yhdysvallat, muun maailman osakemarkkinoiden keskimääräinen reaalinen vuosituotto jää vain 4,5 prosenttiin. Euroopassa keskituotto on ollut hieman sitäkin alempi.
Eurooppalaisten osakemarkkinoiden tarjoama reilun neljän prosentin keskimääräinen vuosituotto on jo melkoisen kaukana jutun alussa siteeraamistani tuotto-odotusmaalailuista.
Jos sijoitukseltaan odottaa seitsemän prosentin vuosituottoa, viidessäkymmenessä vuodessa 10 000 euron alkusijoituksen pitäisi muuttua 295 000 euroksi. Jos vuosituotto onkin keskimäärin vain vaikkapa 4,2 prosenttia, kymppitonni kasvaa vain 78 000 euroksi.
Inflaatio syö reaalituottoja
Credit Suissen vuosikirjassa on myös verrattu osakkeiden tuottoja erilaisen inflaation kausina. Tarkastelussa on ollut eri maista viimeksi kuluneen reilun sadan vuoden ajalta yhteensä 2 537 vuotta.
Ne on asetettu järjestykseen inflaation perusteella ja jaettu niin, että ensimmäiseen koriin on otetut ne viisi prosenttia vuosista, joina inflaatio on ollut matalin (tai deflaatio korkein, sillä inflaatiolukema on tuossa korissa miinusmerkkinen). Viimeiseen koriin on otettu ne viisi prosenttia vuosista, joina inflaatio on ollut korkein. Jäljellä olevat 90 prosenttia on jaettu kuuteen osaan, kuhunkin 15 prosenttia havainnoista.
Kullekin korille on laskettu keskimääräinen reaalinen osakemarkkinatuotto.
Havainto on selvä: mitä korkeampi inflaatio, sitä kehnomman reaalituoton osakemarkkinat antavat.
Credit Suissen raportissa todetaan havainnon osoittavan, että osakkeet ovat olleet huono suoja inflaatiota vastaan. Siltä näyttää selvästi ainakin yksittäisten kalenterivuosien tarkastelun perusteella.
Tilastoa voi toki problematisoida ja miettiä, ovatko osakemarkkinat kenties reagoineet inflaatioon jo ennalta tai kirineet inflaatiota kiinni seuraavina vuosina. Vuosikirjan tilasto ei vastaa myöskään siihen, ovatko osakkeet antaneet kuitenkin edes jonkinlaista inflaatiosuojaa – toisin kuin rahojen pitäminen patjan alla.
"On tärkeää erottaa inflaation voittaminen ja suojan antaminen inflaatiota vastaan", raportissa kirjoitetaan.
Vuosikirjan tekijät huomauttavat, että osakemarkkinoiden pitkän aikavälin tuotto – joka lyö selvästi inflaation – johtuu osakemarkkinariskin kantamisesta.
Ajoitus painaa
Pitkän aikavälin tilastot antavat suuntaa pitkälle aikavälille. Muutaman vuoden tai vuosikymmenen ajanjaksolla niillä ei ole merkitystä.
Osakemarkkinoiden kalenterivuosituotot heittelevät paljon. Varsin harvassa ovat olleet ne vuodet, joina osakemarkkinat olisivat antaneet sanokaamme 5,2 prosentin reaalituoton. Kaksinumeroiset nousuvuodet tai laskuvuodet eivät ole olleet lainkaan harvinaisia.
Yksittäisen ihmisen kannalta osakemarkkinoille astumisen ja sieltä poistumisen hetkellä on yllättävän melkoisesti merkitystä, varsinkin jos sijoitusaika jää lyhyeksi. Huipulta uudelle huipulle voidaan kömpiä vuosikausia, kun taas aallonpohjassa markkinoille astunut saa tilastokeskiarvon ylittäviä vuosituottoja.
Useimmat sijoittajat eivät kuitenkaan tule markkinoille tai poistu markkinoilta yhtenä päivänä, vaan sijoituksia tehdään eri aikoina. Ajallinen hajauttaminen – oli se sitten tarkoituksellista tai vain seurausta oman talouden rahavirroista – ohjaa tuottoja kohti keskiarvoa.
Onko tuottoprosentilla väliä?
Onko lopulta merkitystä sillä, saako osakesijoittaja keskimääräiseksi vuosituotokseen neljä vai kahdeksan prosenttia?
Vastaus on kyllä ja ei.
Tietenkin keskimääräisellä vuosituottoprosentilla on huima merkitys siihen, mikä on sijoitusten arvo sijoitusajan lopussa.
Toisaalta tiedolla ei ole käytännön toiminnan kannalta järin paljon merkitystä. Osakkeet ovat olleet yleisimmistä sijoitusluokista selvästi tuottavin pitkällä aikavälillä. Pitkällä aikavälillä on siis järkevää mitä luultavimmin sijoittaa osakkeisiin, koska niin saa kuitenkin parhaan tarjolla olevan tuoton.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja.
