Perhekäsitys on Suomessa elatusvelvollisuuden näkökulmasta suppea. Aviopuolisoilla on kuitenkin keskinäinen elatusvelvollisuus. Vastuu lapsen elatuksesta saattaa jatkua yli lapsen täysi-ikäisyyden.
Onko oikein, että perheessä on kahden kerroksen väkeä, eli voiko toinen puolisoista elää leveämmin kuin toinen?
Mikään laki ei pakota puolisoita jakamaan perheen tuloja tasan, vaikka perheensisäinen elintasokuilu ei yleisen moraalin mukaan oikein olekaan. Nälässä ja vilussa ei kuitenkaan voi puolisoaan pitää.
Puolisoilla on keskinäinen elatusvelvollisuus, josta on määrätty avioliittolaissa. Sen mukaan ”kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen. Puolisolle suoritettavan elatusavun määrä ja sen suorittamistapa voidaan vahvistaa sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.”
Käytännössä elatusvelvollisuus tarkoittaa, että jos toinen aviopuoliso jää esimerkiksi työttömäksi tai kotiin hoitamaan lapsia ja hänen tulonsa lakkaavat tai jäävät erittäin pieniksi, on työssä käyvän annettava hänelle rahaa ruoka- ja asumismenojen lisäksi myös henkilökohtaisiin menoihin kuten kampaajalla käyntiin ja tarpeellisten vaatteiden hankintaan. Kalliita harrastuksia ei tarvitse kustantaa.
Myöskään toisen puolison nimissä olevia velkoja ei tarvitse maksaa lukuun ottamatta mahdollista elatusvelkaa perheen hyväksi.
Elatusvelvollisuus tarkoittaa siis konkreettisia arkipäivän tarpeita. Sitä ei voi kuitata esimerkiksi arvokkailla lahjoilla.
Puolisoa haastetaan harvoin oikeuteen
”Tuomioistuimen päätöstä haetaan puolisoiden keskinäiseen elatusvelvollisuuteen todella harvoin”, kertoo perhe- ja perintöoikeuteen erikoistunut asianajaja Elisa Ilmoniemi asianajotoimisto Roihusta. Ilmoniemi on myös Asianajajaliiton perhe- ja perintöoikeuden asiantuntijaryhmän jäsen.
Elatusvelvollisuuteen vedotaan Ilmoniemen mukaan vain harvoin edes erotilanteessa, vaikka asia joskus nouseekin keskusteluissa esiin. Syynä tähän voi olla se, ettei säädöksiä oikein tunneta, tai se, että mikäli tuomari ei katso elatusmaksuja perustelluksi, elatusmaksua hakenut hävinnyt osapuoli joutuu korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Tuomioistuin on Ilmoniemen mukaan suhtautunut elatusapukanteisiin varsin nihkeästi. Lähtökohtana on, että Suomessa jokainen pystyy elättämään itsensä omalla työllään.
Elatusapua on myönnetty lähinnä tilanteissa, joissa toinen osapuoli ei ikänsä tai sairautensa vuoksi pysty enää työllistymään. Silloinkin elatusapua määrätään yleensä vain määräajaksi, esimerkiksi vuodeksi tai kahdeksi. Elatusapu lakkaa aina, jos elatusapua saava ex-puoliso avioituu uudelleen.
”Avioerotilanteessa ositus takaa sen, ettei kumpikaan puoliso joudu täysin puille paljaille”, Ilmoniemi muistuttaa.
Avioehtoa voidaan sovitella erossa
Elatusapua yleisempää avioerotilanteessa on avioehdon sovittelu, mikäli parilla avioehto on.
Usein avioehto tehdään suhteellisen nuorena, jolloin molemmat puolisot ovat samassa taloudellisessa asemassa. Tilanne voi kuitenkin vuosien varrella muuttua. Yleistä on, että toinen jää kotiin hoitamaan lapsia eikä saa opintojaan loppuun tai pysty muusta syystä työllistymään. Avioehdon sovittelun perusteena erotilanteessa on tällöin toisen saama perusteeton etu ja kohtuuton lopputulos.
Sovittelusta ei aiheudu riskiä siitä, että joutuisi korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut, sillä asia ratkaistaan pesänjakajan kanssa.
Ilmoniemi suosittelee nostamaan kissan pöydälle siinä vaiheessa, kun liitto on kestänyt pitkään eikä suhteessa ole säröjä. Mahdollinen nuorena laadittu avioehto ja ehkä testamenttikin kannattaa käydä yhdessä läpi ja miettiä, ovatko ne vielä tarkoituksenmukaisia.
Elatusvelvollisuus jatkuu avioliitossa siihen asti, kun avioero on astunut voimaan. Puolisoiden erilleen muutto ilman lopullista avioeroa ei siis katkaise elatusvelvoitetta.
”Jos ero on sopuisa, puolisot voivat sopia elatusvelvollisuudesta yhdessä ja vahvistaa sopimuksen käräjäoikeudessa tai kunnan sosiaalitoimessa”, Ilmoniemi neuvoo. Vahvistaminen takaa, ettei maksava osapuoli voi muuttaa mieltään tai ainakaan sopimusta yksipuolisesti.
Avoliitossa puolison asema on heikko
Avoliitossa puolisoiden välistä elatusvelvollisuutta ei lain mukaan ole, vaikka avopuolison tulot ja varallisuus vaikuttavatkin joihinkin tukiin ja etuuksiin.
Avopuoliso voi kuitenkin erotilanteessa esittää hyvitysvaatimuksen, jos hän on yhteisen talouden hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tämän omaisuutta niin, että toinen avopuoliso saisi toisen kustannuksella perusteetonta etua.
Asuminen esimerkiksi toisen omistamassa asunnossa katsotaan kuitenkin yleensä sellaiseksi eduksi, että muiden hyvitysten saaminen voi olla hankalaa.
Lasten harrastuskulut yleinen riidan aihe
Riidat lasten huoltajuudesta ja elatusmaksuista ovat huomattavasti puolisoiden välisiä elatusvelvollisuuskiistoja yleisimpiä. Lasten elatusmaksujen arviointiin on oikeusministeriön laskentaohjekin ja elatusvelvollisilla oma etujärjestö, Elatusvelvollisten liitto. Lain mukaan vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan.
”Erotilanteessa riitaa aiheuttavat lähinnä lasten harrastusmaksut”, toteaa Ilmoniemi. Mikäli lapsen harrastus on jatkunut pitkään, katsotaan sen rahoittaminen yleensä molempien vanhempien tehtäväksi.
Lähtökohtaisesti vanhemmat ovat velvollisia elättämään lapsensa, kunnes tämä täyttää kahdeksantoista vuotta. Elatusvelvollisuus voi kuitenkin päättyä aikaisemminkin, jos lapsi kykenee täysin elättämään itsensä ansiotyöllään. Jälkimmäinen on ollut jo pitkään Ilmoniemen mukaan harvinaista, ja oppivelvollisuusiän nosto 18 vuoteen poistaa tämän mahdollisuuden käytännössä kokonaan.
”Oppisopimuskoulutus, josta maksetaan palkkaa, voisi ehkä olla tilanne, jossa elatusvelvollisuuden päättyminen voisi tulla kyseeseen.”
Elatusvelvollisuus voi jatkua pidempäänkin koulutusavustuksen muodossa. Esimerkiksi lukion käyminen on katsottu peruskoulutukseksi, josta vanhempien tulee vastata, vaikka lapsi olisikin täyttänyt 18 vuotta.
Velvollisuus täysi-ikäisen lapsen ammatillisen koulutuksen kustantamiseen ei ole ollut yhtä selkeää.
Vanhempien vastuu elatuksesta ei poistu, vaikka lapsen huolto olisi tuomioistuimen päätöksellä määrätty vanhempien sijasta muulle henkilölle.
Elatusavun haussa ei kannata aikailla
Elatusavun vaatimisessa kannattaa olla ripeä, sillä elatusapua maksetaan harvoin taannehtivasti.
”Ratkaisevaa on asian vireilletulohetki, sillä elatusapua määrätään vain harvoin sille ajalle, joka on edeltänyt asian vireilletuloa”, Ilmoniemi opastaa. Asia tulee vireille, kun haastehakemus on saapunut käräjäoikeuteen.
Tämä koskee lasten elatusmaksujen lisäksi tilannetta, jossa toinen puoliso hakee itselleen elatusta.
Puolison on oltava hereillä myös siinä tapauksessa, että hän on tehnyt palkatonta työtä puolisonsa yrityksen hyväksi ja yrityksen tuotto kohdistuu vain sen omistavalle puolisolle. Korvausta tällaisesta työpanoksesta tulee vaatia määräajassa tuomioistuimessa. Hyvitystä työpanoksesta voi hakea tietyin edellytyksin myös avoliiton purkautuessa.
Ilmoniemi suosittelee erityisesti yrittäjille avioehdon yhteydessä erillistä sopimusta avioeron varalle. Sen voi toki tehdä myös siinä vaiheessa, kun toinen puolisoista siirtyy palkansaajasta yrittäjäksi.
Vanhemmistaan ei tarvitse huolehtia
Suomalainen perhekäsitys on elatusasioissa suppea. Toisin kuin monissa muissa maissa, Suomessa lapsilla ei ole lakisääteistä velvollisuutta osallistua iäkkäidenkään vanhempiensa elatukseen. Toisin kuin aviopuolison tai alaikäiset lapset, omat vanhempansa voi siis jättää kärsimään vilua ja nälkää.
”Asia on joskus noussut esiin lasten lakiosaoikeuteen liittyvissä keskusteluissa”, Ilmoniemi toteaa.
Katri Isotalo
