KARON PÖRSSI Alkuvuoden aikana pörssejä ovat heilutelleet milloin keskustelupalstojen vedätysringit, milloin autotehtailijan tviitit. Huomiota herättävien oikkujen varjoon on jäänyt se, että samalla yhtiöt ovat julkistaneet viime vuoden tuloksensa ja antaneet osinkoesitykset.
Oman takapuolituntumani perusteella tulokset ovat yllättäneet pääosin positiivisesti. Samaan on päätynyt Yhdysvaltain S&P 500 -indeksin osalta markkinadataa keräävä ja jalostava Factset.
Yhteisten kirjaprojektiemme pohjalta tiedän, että yksityissijoittaja Jarkko Aho (Random Walker) seuraa Helsingin pörssin yhtiöitä minua systemaattisemmin ja numerotarkemmin, joten pyysin häntä kertomaan näkemyksensä kuluneesta tuloskaudesta ja markkinoista yleisemminkin.
Mitä tuloskaudesta jäi päällimmäisenä mieleen, Jarkko Aho?
Kahden edellisen kvartaalin tapaan päällimmäisenä jäivät mieleen yhtiöiden hyvin onnistuneet sopeutustoimet. Korona-aikana kustannuksia on karsittu melkoisesti. Koko viime vuosi sujui yhtiöillä tästä syystä selvästi paremmin kuin osasin pahimman koronarytinän aikaan odottaa.
Yhtiöiden todella hyvä kyky reagoida markkinamuutoksiin on tullut yllätyksenä myös analyytikoille, sillä yleisesti ottaen liikevaihdot ovat osuneet analyytikoiden ennusteisiin tuloksia paremmin.
Ainakin omissa papereissani tuloskausi kääntyi positiivisen puolelle. Saman voi todeta vertaamalla toteutuneita tuloksia analyytikoiden konsensusennusteisiin. 60 prosenttia yhtiöistä ylitti ennusteet niin liikevaihdon kuin oikaistun liikevoiton osalta.
Lähes kaksi kolmasosaa yhtiöistä paransi tulostaan suhteessa edellisvuoden vertailukauteen. Konsensus odotti liikevoiton mediaanikasvuksi 11 prosenttia, mutta toteuma olikin 24 prosenttia. Yhteenlasketun liikevoiton odotettiin putoavan 8 prosenttia, mutta toteutunut pudotus olikin vain 5 prosenttia.
Monilla mittareilla tuloskausi oli positiivinen yllätys. Tästä huolimatta tulospäivien kurssireaktiot olivat keskimäärin melko vaisuja. Monissa tapauksissa tulosyllätys johti kurssilaskuun. Markkinoiden odotukset olivat siis analyytikoiden odotuksia korkeammalla.
Koska olen pitkäjänteinen sijoittaja, yksittäisten kvartaalien tuloksilla ei ole minulle juurikaan merkitystä. Kvartaaliraporttien parasta antia ovatkin johdon ohjeistukset ja pidemmän aikavälin näkymät. Kiinnitin huomiota yhtiöiden varsin positiivisiin ohjeistuksiin, jotka näyttävät olevan melko hyvin linjassa analyytikoiden aiempien ennusteiden kanssa.
Olen pitänyt analyytikoiden kuluvan vuoden ennusteita keskimäärin liian korkeina, sillä en ole uskonut tulosten kovin nopeaan "normalisoitumiseen". Jos tulokset todella kasvavat tänä vuonna ohjeistusten ja nykyisten konsensusodotusten mukaisesti, tästä tulee varsin mallikelpoinen tulosvuosi.
Mitkä yhtiöt tarjosivat mielestäsi iloisimmat yllätykset?
Seuraan pääasiassa Helsingin pörssin suuria ja keskisuuria yhtiöitä, mutta myös muutamia kiinnostavia pienyhtiöitä. Erityisen suurennuslasin alla ovat luonnollisesti omasta salkustani löytyvät yhtiöt. Salkkuyhtiöistäni etenkin Konecranesin raportti oli todella vahva. Yhtiö ylitti konsensusodotukset oikeastaan kaikilla tasoilla. Tilaukset olivat jopa 30 prosenttia yli konsensuksen.
Salkkuyhtiöistäni myös Sampo kertoi operatiivisesti varsin hyvästä tuloksesta. If jatkaa erinomaista suorittamistaan. Raportoitu tulos oli toki surkea, mutta se johtui Nordean osakkeista kirjatusta lähes 900 miljoonan euron arvonalentumisesta.
Pienemmistä yhtiöistä haluan nostaa esille Exel Compositesin. Näkemykseni yhtiöstä on ollut pitkään markkinaodotuksia positiivisempi, mutta tästä huolimatta yhtiön erittäin hyvä tulos oli minullekin pieni yllätys. Olen odottanut Exelin todellista käännettä pitkään, ja nyt se näyttäisi vihdoin olevan käsillä.
Muista yhtiöistä mainittakoon Harvia ja Tokmanni. Varsinkin Harvia iski pöytään aivan älyttömän kovat luvut. Yhtiö on hyötynyt koronan aiheuttamasta kotoilusta, joten vahvan kasvun saattoi odottaa jatkuvan myös viimeisellä neljänneksellä. Tästä huolimatta 70 prosentin liikevaihtokasvu, josta lähes 40 prosenttia orgaanisesti, oli yli kaikkien odotusten.
Myös Tokmannin suoritus oli laajalla rintamalla erinomainen. Sekä liikevaihto että liikevoitto kasvoivat hyvin. Suhteellinen myyntikate oli ennätyskorkea eli lähes 37 prosenttia. Myös osinko ylitti ennusteen. Tokmanni kertoi myös saavuttaneensa aiemmin asettamansa tavoitteet eli miljardin euron liikevaihdon ja 9 prosentin oikaistun liikevoiton.
Entä mitkä olivat pahimmat pettymykset?
Salkkuyhtiöistäni neljännen kvartaalin pahin pettymys oli Nokian Renkaat. Odotukseni olivat vahvan kolmannen kvartaalin jäljiltä varsin korkealla. Etenkin Henkilöautonrenkaat-segmentti ja Amerikan markkina olivat pettymyksiä. Näkymät ovat kuitenkin edelleen varsin valoisat, joten en ole huolissani yhtiön kehityksestä.
Muista yhtiöistä voin mainita Orionin ja Wärtsilän. Orionilla sekä liikevaihto että liikevoitto olivat pettymyksiä ja vuoden 2021 ohjeistuskin antoi toivomisen varaa.
Pitkään ostoliipaisimellani ollut Wärtsilä oli todella paha pettymys. Tilauksissa ja liikevaihdossa tultiin viime vuodesta alas peräti 28 prosenttia ja oikaistussa liikevoitossa jopa 50 prosenttia. Läheskään näin rajua pudotusta en odottanut. Myös 0,20 euron osinko oli isku vyön alle. Etenkin, kun huomioidaan yhtiön vahva tase, joka olisi mahdollistanut selvästi korkeamman osingon.
Huomion arvoista Wärtsilän kohdalla on, että kehitys oli heikkoa laajalla rintamalla. Taustalla olevat syyt eivät sinällään yllätä: korona aiheutti lisäkuluja, kapasiteetin käyttöaste oli edelleen alhainen ja tuotemix heikko.
Millaisia muutoksia olet tehnyt omaan salkkuusi tuloskauden aikana?
Kuten aiemmin totesin, yksittäiset kvartaalit eivät ole minulle kovin merkityksellisiä. Tarkastelen yritysten liiketoimintaa pidemmällä tähtäimellä. Suhdanteet ja sattumanvaraiset seikat vaikuttavat liikaa lyhyen aikavälin tuloksiin. Vasta pidempi aikaväli kertoo yhtiön kilpailukyvyssä tai markkinan rakenteellisessa kasvussa tapahtuneista muutoksista, joista olen kiinnostunut.
Toki jokin yksittäinen tuloskausi voi olla viimeinen sinetti sille, että myyn jonkin suorituskyvyltään pahasti heikentyneen yhtiön kokonaan pois salkustani. Tai vastaavasti ostan yhtiötä, joka on vakuuttanut minut riittävän monta kertaa. Tämän tuloskauden aikana näin ei kuitenkaan ole käynyt, enkä siis ole tehnyt osakesalkkuuni mitään muutoksia.
Salkkuyhtiöideni ja potentiaalisten uusien ostokohteiden hinnat ovat sen verran korkealla, että olen keskittynyt jo useamman kuukauden ajan rahastoihin, joiden kautta pääsen käsiksi kohtuullisemmin hinnoiteltuihin omaisuusluokkiin. Tällaisia ovat esimerkiksi kehittyvien markkinoiden osakkeet ja pienet arvoyhtiöt (small cap value), joihin olen alkanut viime aikoina panostaa.
Millä mielellä noin yleisemmin katsot markkinaa tällä hetkellä?
Olen tällä hetkellä hyvin varovainen. Osakkeiden arvostus on erittäin haastava melkein joka puolella maailmaa, ja Helsingin pörssi on yksi kalleimmista pörsseistä. Yhdysvaltojen tapaan meillä Suomessakin kasvuyhtiöt ovat mielestäni kuplassa.
Markkinoilla on äärimmäisen spekulatiivista rahaa enemmän kuin koskaan ja korot ovat nollassa. Ei siis ole ihme, että kasvuyhtiöillä pyyhkii pörssissä hyvin. Arvo- ja kasvuyhtiöiden välinen arvostusero on nyt ennätyksellisen suuri. Elleivät sijoittamisen peruslainalaisuudet muuta pysyvästi muotoaan, ero tulee kaventumaan ennemmin tai myöhemmin.
Kuplapuheet eivät mielestäni ole yhtään ennenaikaisia, vaan kysymys on lähinnä siitä, kuinka suureksi kupla paisuu. Tätä ei tietenkään kukaan tiedä, mutta fakta on se, että osakkeiden, kuten muidenkin omaisuusluokkien, tuotto-odotus on nyt hyvin heikko. Siksi en ole kovin innokas laittamaan kaikkia rahojani pörssiin, mutta olen valmis reagoimaan, jos tilanne muuttuu.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja. Mainituista yhtiöistä hän omistaa Sampoa, Nordeaa ja Exel Compositesia.
