Finanssikriisin jäljet ovat pitkät. Yli kymmenen vuotta sitten iskenyt maailmantalouden vapaa pudotus on edelleen niin tuoreena päättäjien mielessä, että pelkkä suhdannevaihtelu saa heidät ja meidät pelkäämään pahinta.
Kauppasota, brexit ja Saksan autoteollisuuden vaikeudet. Huolestunut ekonomisti A-studiossa.
Talousuutisoinnin käyttövoimia ovat liioittelu ja spekulointi. Lisäksi näin työmarkkinakierroksen lähestyessä työnantajien on maalattava ylimääräisiäkin piruja julkisuuden seinille, jotta palkansaajien vaatimukset pysyvät kohtuullisina.
Vähemmälläkin median suurkuluttajasta tulee hermoheikko taloussäikky.
Miten Suomen taloudessa sitten oikeasti menee?
Ei ole epäilystä siitä, etteikö suhdannehuippu olisi jo ohitse. Koko euroalueen kuluttajien ja yritysten luottamusindeksit ovat olleet laskussa viime vuoden alkupuolelta lähtien.
Myös Antti Rinteen hallitukselle kriittinen työllisyysasteen nousu on tasaantunut. Maailmantaloudessa on hengästyttävän paljon epävarmuuksia, jotka heikentävät Suomen vientimarkkinoiden vetoa.
Kaikki nämä ovat kylmiä faktoja, jotka kuitenkin mahtuvat normaalin suhdannevaihtelun rajoihin. Pörssikurssien tempoilu jatkuu, mutta mikään talouden syvärakenteissa ei viittaa äkilliseen romahdukseen.
Tavallinen taloustaitaja on kuitenkin sopivasti paranoidi ja varautuu omassa taloudenpidossaan erilaisiin kehityskulkuihin.
Niin yrityksetkin tekevät. Ne sopeuttavat toimintojaan heikompaan kysyntään pienentämällä varastojaan, tehostamalla käyttöpääomansa kiertoa ja digitalisoimalla prosessejaan.
Pienyrittäjällä ja kotitaloudellakin on samat mahdollisuudet ennakoida heikompia aikoja, ilman että tarvitsee tinkiä mistään olennaisesta.
Siksi jankkaamme täällä Taloustaidossa arkisen varautumisen ja säästämisen puolesta: Oletko pitkään aikaan kilpailuttanut sähkösopimusta tai vakuutuksiasi? Onko sijoitussalkkusi valmis mahdolliseen taantumaan? Maksathan velkaa pois alhaisten korkojen aikana? Entä puhutko riittävästi talousasioista läheistesi kanssa?
Tärkeintä on siis laittaa oma kotipesä kuntoon. Silti kiusaus ripustautua markkinavoimien ja toisaalta poliitikkojen vietäväksi on suuri.
Valtiovarainministeri Mika Lintilä haluaa valtion ensi vuoden budjetin yhteydessä kiihdyttää taloutta ”turbonapilla”. Nappia on kutsuttu painamaan maan johtava talouspolitiikan strategi, ministeriön kansliapäällikkö Martti Hetemäki.
Investointeja kiihdyttävä turbonappi kuulostaa hyvältä, mutta sitä ei ole olemassa. On vain fiksuja politiikkatoimia, jotka luovat uskoa talouteen kuluttajien ja yritysten keskuudessa – yleensä vasta pitkällä aikavälillä.
Kun toimintaympäristö on kunnossa, syntyy työtä, yrittäjyyttä ja kysyntää. Investoinnit kyllä seuraavat perässä.
Antti Oksanen
TALOUDEN UHKAKUVAT Lue Taloustaidosta myös juttu: Kuluttaja, älä hermostu talouden uhkakuvista – vielä ehtii varautua.
Kommentoi