Maailman taloudessa on nyt ihan riittävästi epävarmuuksia. Siksi toinen amerikkalaislähtöinen pankkikriisi oli suunnilleen viimeinen asia, jota kukaan toivoi.
Noin viikko kalifornialaisen Silicon Valley Bankin kaatumisen jälkeen voi kuitenkin asiaperustein todeta, ettei SVB ole uusi Lehman Brothers. Eikä 2023 ole uusi 2008. Elämme hyvin erilaista finanssivalvonnan ja riskienhallinnan aikaa.
Lehman oli ensinnäkin investointipankki, jonka monimutkaisten sijoitustuotteiden lonkerot ulottuivat kansainvälisen finanssijärjestelmän joka kolkkaan. Lehmanin konkurssi romahdutti nopeasti lainamarkkinat mutta ennen kaikkea pankkien välisen luottamuksen. Raha ei enää liikkunut niiden välillä, joten käsillä oli systeeminen kriisi.
Hätiin astuivat keskuspankit järjestelmän tukena ja turvana. Toki ne olivat sitä jo aiemmin, mutta eivät näin jykevästi kuskin paikalla rahan määrää ja hintaa säätämällä. Samaan aikaan valtiot räpiköivät superelvytyksen ja budjettikurin välillä pelastaessaan yrityksiä ja kotitalouksia finanssikriisin syövereistä.
Oppi oli kovaa ja virheitä tapahtui. Viranomaiset saivat joka tapauksessa tuoreen pelikirjan siihen, miten uusiin kriisipesäkkeisiin tulee reagoida. Ainakin nopeasti ja etupainoisesti – juuri kuten Yhdysvalloissa on toimittu SVB:n kanssa Yhdysvalloissa.
Sitten se kuuluisa mutta. Markkinoita heilauttavat yhtä lailla psykologia kuin rationaaliset tekijät. Pelkkä hermostuneisuus voi johtaa talletuspakoon, rahoituksen lopettamiseen ja investointien lykkäämiseen.
Sveitsiläisjätti Credit Suissen maksukykyongelmat olivat pitkään tiedossa mutta nousivat pintaan vasta SVB:n jälkimainingeissa. Vastaavia tapauksia voi tulla muitakin, kun sijoittajat syynäävät jokaisen finanssitoimijan taseen uuden korkoympäristön lähtökohdista.
Se, että pörssipaniikki leviää yhtenä päivänä myös vakavaraisten suomalaispankkien osakkeisiin, ei kerro mitään esimerkiksi Nordean kunnosta.
Piensijoittajan on siis jälleen kerran hyvä pitää pää kylmänä. Ja tiedostaa silti, että rahoitusalan kansainväliset ristiinkytkökset ovat vahvoja – eivätkä aina niin läpinäkyviä.
Yksi seuraus onkin jo varma: alan sääntelyä ei voida höllentää. Päin vastoin, viranomaisten suitset voivat tiukentua Atlantin molemmin puolin.
Ainakin Yhdysvaltain finanssivalvonnassa on edelleen valuvikoja, jos pelkkä korkoympäristön nopea muutos saa vähittäispankkitoimintaa harjoittavan suuryrityksen nurin.
Liittovaltio saa nyt suitsutusta jopa Piilaakson kasvuyrityksiltä, joiden eetos on perustunut markkinoiden totaaliseen vapauteen ja kikkailuun lainsäädännön rajamailla. Talletussuojalla on puolensa silloin kun firman rahat ovat katoamassa omasta luottopankista.
Rahansa saavat takaisin esimerkiksi monet kryptoyritykset, joiden bisnesmallissa on ekonomisti Paul Krugmanin havainnon mukaan paljon samaa kuin Lehmanin kohtalokkaissa subprime-lainoissa: ihmisille myydään monimutkaisia arvopaperistettuja finanssituotteita, joiden riskejä he eivät ymmärrä.
Antti Oksanen
Kommentoi