Talvi tulee. Tänä vuonna se tapahtuu synkässä Game of Thrones -hengessä: ”Winter is coming.”
Maailman suosituimmassa tv-sarjassa kylmästä pohjoisesta saapuva vihollinen oli tuntematon uhka, jota ei käynyt pysäyttäminen ihmisen voimin. Tosielämän uhkamme on idän perua ja näkyy taloudessa energian holtittomana kallistumisena. Pieni hinta toki sekin on verrattuna ukrainalaisten uhrauksiin joka päivä.
Joka tapauksessa kotitaloudet ja yritykset seilaavat nyt sähkön saatavuuden ja kulutuksen ristiaallokossa.
Valtiolla on viheliäinen tasapainoilun paikka, kun pitäisi lieventää kuluttajien hätää ja toisaalta kunnioittaa markkinoiden vapaata toimintaa. Uniper oli Saksan muistutus siitä, että vapaudella on rajansa, kun yritys toimii yhteiskunnalle kriittisen infrastruktuurin ytimessä.
Vuodenvaihteessa veronmaksajien avuksi tulevat sähkövähennykset ja tuet helpottavat akuuttia kustannusongelmaa vain väliaikaisesti. Siksi päättäjien katseen pitäisi samaan aikaan olla pidemmällä, toimivan ja puhtaan energiajärjestelmän rakentamisessa.
Siinä on hyvä aloittaa tosiasioiden tunnustamisesta. Vihreä siirtymä kestää paljon kauemmin kuin haluaisimme.
Moni alan vaikuttaja kuten energiayrittäjä Mika Anttonen on todennut, ylimenokauden teknologiset ratkaisut, joilla paikattaisiin kysynnän ja tarjonnan rajuja vaihteluja, ovat vielä keskeneräisiä. Tämä koskee ennen kaikkea puhtaasti tuotetun sähkön varastointia teollisessa mittakaavassa. Siksi ydinvoimakin on välttämätön osa lähitulevaisuuden energiapalettia.
Ehkä tärkein puuttuva palanen fossiilituotannosta irtautuessa on valistuksellinen. Sähköä ei saisi enää länsimaissakaan ottaa itsestäänselvänä halpishyödykkeenä.
Tuotantokapeikot ja rajut hintavaihtelut ovat uusi normaali, johon kaikkien käyttäjien on sopeuduttava. Esimerkiksi Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla peräänkuulutti tuoreessa raportissaan markkinoille kannustimia sähkön säästämiseksi.
Kannustimien toteutus kestävällä tavalla vasta onkin hankalaa, koska suomalaiset on valmiiksi poispilattu halvalla sähköllä. Selvää on, että määräaikainen kiinteähintainen sähkösopimus ei tue vastuullista kulutusta – varsinkin jos sellaiseen on päässyt kiinni ”alihintaan”.
Kannustinkeskustelua on käyty, mutta liian vähällä huomiolla. Lappeenrannan yliopiston professorin Samuli Honkapuron ehdotus liikennevalopohjaisista määräaikaisista hintakatoista (HS 25.9.) lisäisi kysyntäjoustoa, kun kuluttajilla olisi selkeä tieto sähkön kustannuksista kunakin päivänä.
Idealistinen ajatus tuli myös Taloustaidon ekonomistibloggarilta Juha Itkoselta. Hänen mielestään sähköyhtiöiden pitäisi ostaa asiakkailtaan pois vanhat määräaikaissopimukset ja siirtää heidät pörssisähkön piiriin. Näin kaikille asiakkaille palaisi aito kannuste järkeistää sähkönkulutustaan ja ajoittaa se huokeisiin hetkiin.
Markkinataloudella on kyllä kyky tuottaa hinnoittelumalleja ja palvelua, jotka heijastavat uutta energiatodellisuutta. Pallo on sähköyhtiöillä ja miksei myös finanssialalla, joka voisi kehittää asuntolainan korkokaton kaltaisia suojausmekanismeja sähkön äkillisiä hintapiikkejä vastaan.
Antti Oksanen
Kommentoi