Ennen oli paremmin. Siinäpä kulunut ja koominenkin fraasi, jossa on kuitenkin tietyissä tilanteissa vinha perä.
Kotitalouden ja yrittäjän etapit olivat ennen merkkipäiviä. Yrityksen perustamista tai asuntokauppoja kaffeteltiin ja kilisteltiin kaikkien osapuolien kesken.
Tehokkuusajattelu on vienyt fiilistelyn pois näistä oman talouden juhlahetkistä. Kun pankista lopulta saa palveluajan, on itse asiat jo sovittu kauan sitten. Aamukiireessä käydään vain raapustamassa nimet alle.
Paitsi että sähköisen allekirjoituksen yleistymisen myötä ei tarvitse käydä paikan päällä lainkaan. Elämän suurin osto- tai myyntitapahtuma on kylmä sähköinen transaktio.
Tuottavuuden näkökulmasta talousasioinnin virtaviivaistuminen on tietysti vain hyvä asia. Kukaan ei kaipaa ylimääräisiä konttorikäyntejä, kuten ei kokouksiakaan.
Tuottavuusloikka on kuitenkin kyseenalainen niin kauan kuin digitalisaatio on puolitiessä.
Uuden teknologian käyttöönotto on vain osa yhtälöä. Tuottavuushyötyjen laajamittainen realisoituminen edellyttää, että myös organisaatioiden prosessit ja johtaminen muuttuvat välineiden myötä. Yhdysvalloissa siirretään rahaa myös sähköisellä sekillä, mutta se on silti edelleen sekki.
Kotimainen esimerkki pitkästä siirtymästä automaatioon on asuntokaupan uusi alusta Dias. Sen päällä asuntokaupat asiakirjoineen hoidetaan ilman että osapuolet kohtaavat toisiaan. Erittäin kätevää, kun nämä asuvat eri paikkakunnilla tai eri maissa.
Välittäjien mukaan järjestelmä on vaan aika ajoin ruuhkautunut pahasti. Ongelmat eivät ole niinkään teknisiä vaan inhimillisiä tiedonsyöttövirheitä, jolloin kaupan läpivienti pysähtyy ja viivettä voi tulla viikkotolkulla. Silläkin on hintansa.
Joskus muistellaan nostalgialla, miten asunnon myyjä, ostaja ja välittäjä kohtasivat pankin tiloissa. Asiakirjat tarkastettiin vielä kertaalleen ja allekirjoitettiin. Myyjä sai rahansa, välittäjä palkkionsa ja valtio varainsiirtoveron. Osakekirjat siirtyivät ostajalle tai lainan myöntäneen pankin haltuun.
Vanhanaikaista, mutta ainakin homma meni kerralla maaliin.
Haastavissa digihankkeissa halutaan tyypillisesti automatisoida monimutkainen prosessi, jossa tietoa liikkuu monessa kohtaa kaupallisten toimijoiden ja viranomaisten välillä. Lopputuloksena on palvelu, joka voi yllättää ylläpitäjänsä ja jopa lainsäätäjän.
Esimerkiksi positiivisen luottotietorekisterin alkutaipaleella paljastui, että toiminimiyrittäjien tulot eivät näy rekisterissä lainkaan. Lain mukaan niitä ei ilmoiteta tulorekisteriin, jolloin tulot eivät välity yrittäjän luottotietoihinkaan.
Automatisointi etenee hitaasti mutta varmasti, virheiden ja korjaussarjojen kautta. Vanhoilla käytännöilläkin on toistaiseksi paikkansa - vaikka sitten lisämaksua vastaan.
Antti Oksanen
Kommentoi