Julkisen talouden säästöaikoina ei voi välttää keskustelua eläkkeistä. Ja kun se alkaa, ottavat mielikuvat nopeasti vallan.
Milloin ollaan koskemassa ”itse kerättyihin” eläkesäästöihin, milloin taas ollaan tasaamassa suurten ikäluokkien saamaa työeläkkeiden jättipottia. Jopa hyvin informoitu kolmikymppinen kansanedustaja voi julkisesti vihjata, ettei hänen sukupolvelleen välttämättä eläkkeitä enää makseta.
Ikävä pilata draamaa, mutta kun eläkejärjestelmän kantokykyä tarkastelee faktojen pohjalta, näyttää se Suomessa vakaalta monta vuosikymmentä eteenpäin. Eläkkeellesiirtymisiän odote nousee kyllä tasaisesti, mutta keskimäärin eläkkeelle päästään paremmassa fyysisessä kunnossa kuin ennen.
Siksi on myös kovin turha lietsoa sukupolvien välistä sotaa eläke-etujen jakautumisesta. Todellista taistelua käydään ihan muualla ja muista syistä.
Yhdistäviä tekijöitä on paljon helpompi löytää. Suuret ikäluokat ovat jättämässä jälkeensä pian historiallisen mittavan perintövarallisuuden. Ylisukupolvinen yhteisymmärrys näyttää vallitsevan myös maanpuolustuksen tärkeydestä ja siihen panostamisesta pitkäjänteisesti.
Eriytymiskehitys voi itse asiassa olla jyrkempää saman ikäpolven sisällä, kun nuori tekee kriittisiä valintoja koulutuksen tai uran osalta. Digitalisaatio, jatkossa varsinkin tekoälyn kehitys, tulee kohtelemaan eri toimialoja ja niiden työpaikkoja jatkossa hyvin epätasa-arvoisesti.
Työeläkejärjestelmä sitoo matemaattisen tehokkaasti sukupolvien kohtalot yhteen. Työtätekevät kun rahoittavat aina vuorollaan samaan aikaan maksettavia eläkkeitä. On vain kunkin ajanjakson päättäjien vastuulla varmistaa, ettei eläkeketjua katkaista huolettomalla talouspolitiikalla.
Muun muassa sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari on huomauttanut, miten mahdotonta on edes vertailla eri sukupolvien nauttimia julkisia tulosiirtoja. Työeläkkeet ovat vain yksi osa hyvinvointiyhteiskunnan eduista, joita kukin ikäluokka on päässyt kerrallaan hyödyntämään.
Esimerkiksi koulutus- ja terveyspalvelut ovat nykynuorilla aivan eri laatutasolla kuin vaikka heidän isovanhemmillaan. Lääkealan huippututkimus pitää osaltaan huolta siitä, että taudit, jotka kaatoivat ennen ison prosentin ikäluokasta, eivät olekaan enää niin tappavia.
Siitä ei pääse mihinkään, että väestön ikääntyminen ja heikkenevä huoltosuhde koettelevat eläkejärjestelmän kestävyyttä. Mitä enemmän eläkevaroja voidaan kasvattaa sijoitustuotoilla, sitä vähemmän seuraa kivuliaita päätöksiä koskea eläkemaksuihin ja itse eläkkeiden tasoon.
Tämä on varmasti huomioitu kahdessa työryhmässä, jotka ovat aloittaneet työnsä eläketurvan uudistamiseksi. Työmarkkinoiden keskusjärjestöjen, sosiaali- ja terveysministeriön ja valtiovarainministeriön konklaavi jättää ehdotuksensa hallitukselle ensi vuoden tammikuussa.
Sijoitusvetoisuus altistaa eläkejärjestelmää talouden ulkoisille sokeille, joita on viime vuosina totisesti riittänyt. Parempi kuitenkin ottaa hallittu sijoitusriski kuin kiristää tasaisesti eläköitymisen ehtoja ja nostaa maksuja.
Antti Oksanen
Kommentoi