Voiko marraskuun 5. päivänä käydä kuten vuonna 2016? Eli voisiko Donald Trump todella voittaa Yhdysvaltain presidentinvaalit?
Kahdeksan vuotta sitten sen ei pitänyt olla mitenkään mahdollista, koska seurasimme uutisia Atlantin takaa lähinnä kansainvälisten uutiskanavien ja kotimaisen median kirjeenvaihtajien välityksellä. Eurooppalaisin silmin oli vaikea hahmottaa amerikkalaisen keskiluokan ja varsinkin sen valkoisten miesten huolta paikastaan yhteiskunnassa – globalisaation, siirtolaisuuden ja uuden teknologian puristuksessa.
Saatiin siis yllätystulos, joka oli ennen kaikkea protesti Washingtonin eliittiä vastaan. Poliitikot olivat kansan syvien rivien mielestä epäonnistuneet pitämään teollisuuden ja sitä kautta työpaikat kotimaassa.
”Ulkopuoliselle” ehdokkaalle oli vahva tilaus, oli tämä sitten maineeltaan ristiriitainen tosi-tv-tähti ja liikemies tai mitä vaan.
Vaikka tekisi mieli ennustaa taivaan putoavan talouden niskaan, jos Trump valitaan, ei siihen löydy perustetta tämän ensimmäisen presidenttikauden perusteella. Pörssikurssit lähtivät vuoden 2016 vaalien jälkeen nousuun, joka jatkui lähes katkeamatta yli kolme vuotta eli pandemian aiheuttamaan syöksyyn asti.
Amerikkalaisittain sanottuna S&P 500 (-indeksi) ei välitä kuka istuu Valkoisessa talossa. Historiallisesti osakkeet ovat kehittyneet positiivisesti presidentin puolueesta tai tämän harjoittamasta politiikasta riippumatta.
Tästä säännöstä on vain kaksi poikkeuskautta, jotka osuivat huomattaviin kriiseihin. Niistä muistetaan varsinkin George W. Bushin ensimmäinen kausi, jota hallitsivat nettikuplan puhkeaminen ja syyskuun 2001 terrori-iskut.
Sijoittajan lisäksi yritysjohtajakin voi nukkua tulevan vaaliyön kohtuurauhassa. Kummankin pääehdokkaan talouspolitiikassa on protektionistinen perusvire, koska sellaista äänestäjät nyt haluavat.
Keinot ovat kuitenkin erilaiset ja sillä voi olla isojakin toimialakohtaisia vaikutuksia kansainväliseen kauppaan. Trump nojaa aggressiivisiin tuontitulleihin ja demokraattien Kamala Harris puolestaan verohelpotuksiin sekä tukiin kotimarkkinayrityksille.
Suomalaiset vientijohtajat ovatkin asianmukaisen jakautuneita presidentinvaalien tuloksen seurauksista omalle liiketoiminnalle. Kansainvälinen kauppakamarin kyselyssä vajaa 40 prosenttia uskoo valittavalla ehdokkaalla olevan vaikutusta yrityksen toimintaan, kun taas noin 35 prosenttia arvioi, ettei vaikutusta ole.
Yhdysvaltain keskuspankin Fedin korkoliikkeet kertovat, että maa voi ajautua taantumaan silloin kun uusi presidentti aloittaa työnsä. Silti kasvun kivijalat, työvoiman saatavuus ja tuottavuus, ovat edelleen kunnossa.
Mario Draghin kilpailukykyraportti EU:n komissiolle on karu muistutus Yhdysvaltain kyvystä ja Euroopan kyvyttömyydestä tuottaa uusia innovaatioita ja yritysjättejä. Talouden saralla Yhdysvaltain etumatka on niin pitkä, ettei huonokaan hallinto voi sitä oikein sössiä.
Toki maan politiikan syöksyminen kaaokseen näkyisi pian taloudenkin puolella, kun yleinen epävarmuus lisääntyisi. Investointeja ei tehdä, kun instituutiot horjuvat.
Kaaoksen mahdollisuus on valitettavasti olemassa, jos Trump kiihkokannattajineen ei kunnioita ei demokratian pelisääntöjä. Alkaen vaalituloksesta.
Antti Oksanen
Kommentoi