Palvelualoilla on nyt kova työvoimapula, ja harvalta se jää huomaamatta. Työpaikkailmoituksia löytyy lähes joka ravintolan ovesta tai nettisivuilta. Vajaa miehitys tai kokemuksen puute näkyy välillä palvelun tasossa. Pahimmillaan joudutaan laittamaan paikat kiinni, kun tekijöitä ei löydy. Lentokentillekään ei pitkien lomautusten jälkeen ole löytynyt riittävästi henkilökuntaa, ja nyt kesälomalaiset saavat seisoa turvatarkastusjonossa.
Toukokuun työllisyystilastot osoittavat, että vuoden takaiseen verrattuna niin työllisten kuin työpaikkojen määrä on kasvanut merkittävästi. Tämä ei sinällään ole ihme, sillä vuotta aiemmin elettiin vielä koronarajoitusten alla. Nykyinen työvoimapula matkailu- ja ravintola-alalla onkin vahvasti sidoksissa koronarajoituksiin. Moni ammattilainen vaihtoi uusien rajoitusten pelossa alaa, eikä epävarmuus ole houkutellut mara-alalle uutta sukupolvea.
Työttömien määrän lasku on hieno uutinen niin yhteiskunnan, kuin jokaisen työpaikan löytäneen ihmisen kannalta. Jokaisen työkykyisen pitäisi saada tehdä töitä, ja jokaisen työkykyisen pitäisi tehdä töitä. Työ ei kuitenkaan aina tunnu löytävän tekijäänsä. Työmarkkinoillamme on kiistatta kohtaanto-ongelma.
Elämäntilanne ei aina mahdollista työpaikan perässä muuttamista, eikä uudelleenkouluttautuminen käy käden käänteessä. Kohtaanto-ongelma voi siis olla alueellinen tai koulutuksellinen. Jos työpaikkoja ei ole tarjolla, niin silloin ei ole hyötyä kepistä eikä porkkanasta. Työvoimapulan vallitessa kumpikin keino voi olla toimiva.
Tällä hetkellä työvoimapulaa on erityisesti aloilla, joihin ei tarvita pitkää pohjakoulutusta, ja moneen tehtävään on mahdollista perehtyä hyvinkin nopeasti. Miksi tekijöitä ei sitten löydy? Uudellamaalla työttömien määrä pysyi huhti-toukokuussa aika lailla ennallaan, noin 80 000:ssa. Tästä joukosta luulisi löytyvän palvelualoillekin tarvittavaa työvoimaa, eikä työpaikan sijainninkaan pitäisi olla esteenä.
Työn vastaanottamisen pitää aina olla kannattavaa. Sen pitää olla sitä taloudellisesti, mutta lisäksi tarvitaan arvostusta ihan kaikenlaista työtä kohtaan. Kannustinloukkujen lisäksi on purettava asenteelliset esteet. Yhdenkään työnhakijan eikä työnantajan pitäisi miettiä, näyttääkö joku pesti huonolta cv:ssä. On pelkästään positiivinen asia, jos ihmisellä on halu tehdä työtä kuin työtä.
Työvoimapulaa ei pystytä ratkaisemaan yksin kotimaisin voimin. Suomi tarvitsee tulevaisuudessa yhä enemmän työvoimaa myös ulkomailta, mutta sekään ei ole itsestään selvää, että tulijoita riittää. Osaajista kilpailee koko ikääntyvä Eurooppa.
On kansantaloudenkin näkökulmasta kestämätöntä, että työtä jää tekemättä ja verotuloja saamatta. Ainakin toistaiseksi työpaikkoja on vielä tarjolla, mutta taantuman uhka leijuu myös työmarkkinoiden yllä. Nyt on laitettava kaikki panokset siihen, että työlle löytyy tekijät. Tämän yhtälön ratkaisemisessa Suomella ei ole varaa epäonnistua.
Hanna Isbom
Kommentoi