Optioilla voi säädellä altistumista riskeille itselle parhaiten sopivaan suuntaan. Osto- ja myyntivoiton yhdistelmällä muodostuu rakenne, josta tulee voittoa osakkeen hinnan noustessa tai laskiessa reippaasti. Hinnan polkiessa paikallaan tulee tappiota. Ellei työeläkeyhtiöiden tai pankkien hedge-casinoilla ole nostettu panoksia, pääministeri Antti Rinteellä on päällä Suomen suurin optiopositio.
Jos talous nousee uuteen kukoistukseen ja työpaikkoja syntyy edes lähelle viime vuosien tahtiin, hallituksen menohalut ovat ehkä kolmikantakikkojen kera rahoitettavissa. Tuskin lähelläkään 60 000 uutta työpaikkaa syntyy, mutta sen verran on yritystä ja yhteiskuntarauhaa, että kelpaa paistatella.
Hyvinvointia ja tulevaisuuden uskoa jaetaan sekä 1,2 miljardin euron budjettikorotuksista että valtion pörssiomaisuudesta. Tosin tuskin edes aktiivisen finanssipolitiikan isä John Maynard Keynes pystyisi hallitusohjelman perusteella sanomaan, mikä osa kolmen miljardin euron niin sanotuista tulevaisuusinvestoinneista on todelliselta luonteeltaan kolmen vuoden määräaikaisrahoitusta ja mikä osa on todellista investointia, jolle voidaan tulevaisuudessa odottaa myös tuottoa.
Jos taas talous sakkaa ja taantuma koittaa, poikkeusolot mitätöivät hallituksen työllisyystavoitteet ja julkisen talouden tavoitteet ja laukaisevat poikkeuksellisen suhdannetilanteen mekanismin. Laukaisimeksi hallitusohjelmaan on leivottu olosuhteet, joissa euroalueen ja Suomen taloudet supistuvat kahtena peräkkäisenä neljänneksenä 0,5 % ja 1,0 %. Taloudessa ei hyvin kulje, mutta tilanne menee olosuhteiden piikkiin. Vastasyklinen velkaelvytys sentään mahdollistaa miljardin euron lisämenot.
Julkinen talous heikkenee, mutta Sipilän hallituksen ohjenuorana ollut kestävyysvaje on Rinteen hallitusohjelmassa jo valmiiksi dissattu huomattavan epävarmuuden laskelmaksi. Valtio saa lainaa nollakorolla, joten velkaantuminen näyttää vaarattomalta. Toisaalta Suomi on vasemmistovetoisenakin euroalueen julkisen talouden mallioppilas, ja markkinat keskittyvät Italian valtion velan takaisinmaksuriskin hinnoitteluun. Luottoluokittavat pitävät edelleen Suomen poliittista ympäristöä vakaana kuin peruskallio ja luottoluokituksen lujana.
Mutta poliittiset ongelmat alkavat kertyä, jos talous päätyy hitaaseen mutta kestävään kasvuun. Tällöin työmarkkinat eivät jaksa hoitaa osuuttaan rahoitusyhtälöstä. Hallitus polkee tarmokkaasti juoksuhiekassa, mutta pelastava korporaatioköysi on liukas ja työmarkkinaporkkana ei synnytä kunnon vetoa. Luvattujen menojen peruutukset luovat tavallaan myös ilmiöllisiä viisikkohetkiä ja oppositiopolku alkaa osalle porukasta näyttää vähemmän upottavalta.
Suojastrategian valuessa kuiviin tarvitaan pikaisesti uusia tuoton lähteitä paikkaamaan vajetta. Ehkä pääministeri Rinne vielä huomaa, ettei sittenkään ole suuri optionero, palaa omiin perusasioihinsa ja pöydälle nousee viiden prosentin lähdevero. Finanssialan helpottunut huokaisu lähdeveron hautautumisesta hallituksen lukemattomiin selvityksiin saattaa vielä osoittautua ennenaikaiseksi.
Hannu Nummiaro
Kommentoi