Elinajan pidentyminen ja syntyvyyden lasku ovat globaaleja megatrendejä, jotka vaikuttavat voimakkaasti yhteiskuntien kehitykseen ja oman talouden varautumistarpeeseen.
Väestöllisen muuntumisen teoriassa elinolojen parantuminen laskee imeväiskuolleisuutta, mutta syntyvyys seuraa laskua viipeellä. Viive johtaa aiempaa isompien ikäluokkien varttumiseen työikäisiksi. Tällöin huoltosuhde, eli lasten ja ikääntyneiden suhde työikäisiin, laskee.
Mitä pienempi huoltosuhde, sitä helpommin työikäiset elättävät tuotannollaan nuorison ja vanhukset. Huoltosuhteen lasku luo myötätuulen talouden tuotantopotentiaalin. Sen vaikutus kansan aineelliseen elintasoon eli bkt/asukas -lukuun on mekaaninen, kun oletetaan tuottavuuden eli tuotannon työntekijää kohden säilyvän ennallaan.
Eikä siinä kaikki. Pienempi huoltosuhde jättää työikäisille resursseja säästää ja investoida tulevaisuuteen. Työmarkkinoille rynnivät ikäluokat tarvitsevat uusia työvälineitä ja -koneita, eli edellyttävät investointeja, jotka lisäävät tuottavuutta. Syntyvyyden pienentyessä lasten koulutukseen panostetaan enemmän koululaista kohti, mikä nostaa tulevan työvoiman osaamista. Tuottavuuden nousu kertaa puhurin lailla positiivisen perusvireen.
Tuottavuuspuhurin voimakkuus riippuu talouden kasvumallista. Japanin, Aasian tiikereiden ja viimeisenä Kiinan vientivetoinen kasvustrategia on onnistunut loistavasti hyödyntämään suotuisan ikärakenteen tarjoaman etsikkoajan. Alla olevassa kuvassa on esitetty eri alueiden huoltosuhde niin, että sen pohjavuosi on siirretty kuvan keskelle. Afrikka on vasta alkamassa hyötyä ikärakenteen myötätuulesta.
Huoltosuhde eri maantieteellisillä alueilla sekä Japanissa ja Suomessa
Syntyvyyden lasku ja ikääntyminen johtavat lopulta huoltosuhteen kääntymiseen nousuun. Suomessa näin kävi vuonna 1984, ja Japanissa kahdeksan vuotta aiemmin. Ikärakenteen muutosaaltojen ajoitus ja voimakkuus vaihtelevat maittain. Suomessa huoltosuhteen nousu on ollut erityisen nopeaa kuluvalla vuosikymmenellä.
Huoltosuhteen kääntyessä nousuun alkaa luoviminen väestörakenteelliseen vastatuuleen. Edullisen huoltosuhteen aikana toimineet julkisen talouden ja eläkejärjestelmien rakenteet alkavat huojua. Työikäisestä väestöstä pyritään saamaan enemmän irti, etenkin naisten ja ikääntyneiden työllisyysasteita nostamalla. Samoilla vesillä seilaa myös Rinteen hallitus tavoitteenaan 75%:n työllisyysaste. Muita luovimiskeinoja ovat syntyvyyden ja maahanmuuton edistäminen.
Kotitaloudet voivat sopeutua vastatuuleen:
- panostamalla työkyvyn ylläpitämiseen työurien venyessä,
- säästämällä työvuosina säännöllisesti ja pitkäjänteisesti,
- mitoittamalla eläkkeellä arkibudjetti uuden tulotason mukaiseksi ja jatkamalla sijoittamista, jolloin puskuri kestää pidempään.
Huoltosuhteen noustessa elintason kehittyminen nojaa yhä vahvemmin tuottavuuden kasvuun. Uudet ideat ja niiden käytännön sovellukset, esimerkiksi keinoäly ja robotit, syntyvät ja leviävät vain investointien kautta.
Toivottavasti Martti Hetemäen investointiselvitys onnistuukin puhaltamaan puhuria purjeisiin. Kotitalouksien on kuitenkin viisainta varautua viimaan ja rakentaa omat puskurit, joiden avulla huolto pelaa kaikissa olosuhteissa.
Hannu Nummiaro
Kommentoi