Ostimme mieheni kanssa taannoin alennusmyynnistä uuden hienon käsinkudotun maton. Se oli löytö, josta molemmat pidämme ja hinta oli kohdillaan. Vaikka yleensä olen sisustusasioissa vähintäänkin suurpiirteinen, maton hankkimisen myötä ruokailuhuoneemme muu sisustus alkoi hieman häiritä minua. Uusi upea mattomme kun oli ihan eri värimaailmaa kuin ruokailuhuoneemme muu sisustus. Tämä johti siihen, että verhot piti vaihtaa. Nyt minua hieman häiritsee se, että tuolien pehmusteet ovat eri värimaailmaa. Ja itse asiassa tapetitkin ovat alkaneet näyttää silmissäni vanhanaikaisilta.
Kuvailen tässä elävää esimerkkiä niin sanotusta Diderot-efektistä. Termin lanseerasi antropologi Grant McCracken 1980-luvulla. Nimi juontaa juurensa 1700-luvulla eläneeseen filosofi Denis Diderotiin, joka kuvaa esseessään ”Regrets on Parting with My Old Dressing Gown” sitä, kuinka lahjaksi saatu hieno vaate sai hänet uusimaan koko sisustuksen ja ajoi hänet velkoihin.
Diderot-efekti tarkoittaa siis ketjureaktiota, minkä jonkin asian hankinta saattaa aiheuttaa. Meillä maton vaihto johti muun sisustuksen uusimiseen. Uuden juhlamekon hankinta voi johtaa uusien mekkoon sopivien kenkien ja käsilaukun hankintaan. Tai isommassa mittakaavassa mökin hankinta voi johtaa tarpeeseen ostaa ruohonleikkuri, raivaussaha, akkuporakone, moottorisaha, mönkkäri jne. Pieniä ja isoja esimerkkejä on helppo keksiä.
Diderot-efekti voi syntyä myös, kun uusi hankinta ei ”kulttuurisesti tai imagollisesti” sovi yhteen vanhojen tavaroiden kanssa. Mittatilaustyönä hankitun puvun kanssa vanha markettipaita ei tunnu sopivalta, vaikka ulkonäöllisesti ehkä näyttäisikin ihan hyvältä. Tai uuden hienon kilpapyörän myötä vanhat virttyneet trikoot eivät enää sovi siihen huippu-urheilijan imagoon, jonka on mielessään itsestään luonut.
Kulutuksen ketjureaktio ei toki ole välttämättä mikään huono asia. Meillä oli ehkä jo aikakin vaihtaa ne 20 vuotta sitten hankitut verhot uusiin. Tuolien verhoilu toisi työtä paikalliselle ompelijalle. Tapetointiprojekti toisi laatuaikaa (hah!) parisuhteeseen. Mutta Diderot-efekti on myös yksi syy, miksi osa ihmisistä elää yli varojensa. Jos omassa taloudessa on muutenkin tiukkaa ja hankintoja täytyy miettiä tarkkaan, on Diderot-efekti hyvää pitää mielessä. Onko riski, että uudet hankinnat johtavat tarpeeseen tehdä lisää uusia ja taas uusia hankintoja – ehkä jopa vähemmän järkeviä, jos vanhatkin asiat ovat toimivia ja toistaiseksi vielä mieluisia. Alennuksesta löydetty tuote ei ehkä olekaan niin hyvä löytö, jos se johtaa koko sisustuksen tai vaatekaapin uusimisen tarpeeseen.
Myös lahjoja hankkiessa kannattaa asia pitää mielessä. Voiko hyvää tarkoittava lahja laukaista saajassaan Diderot-efektin? Esimerkiksi lapsen koulukaverille lahjaksi ostettu viaton lelu voi johtaa ”kerää koko sarja” -hankintakierteeseen. Pahimmillaan hyvää tarkoittava lahja voi ajaa saajansa maksuvaikeuksiin.
Pidetään siis herra Diderot mielessä ostoksia tehdessä. Se voi johtaa fiksumpaan kuluttamiseen ja oman taloudellisen hyvinvoinnin paranemiseen.
Henna Mikkonen
Kun 50 vuotta täyttäneenä alkaa katsoa hankintojaan vuosikymmenten varrella päätyy toteamaan että hyvin harvat kesto kulutus hyödykkeetkään 30 vuotta vanhaa mikroaaltouunia lukuun ottamatta ovat kestäneet ajan säälimätöntä tarkastelua. Sen sijaan yllättäen taide-esineet ja tietyt huonekalut ovat.
Valitettavasti olemme siirtyneet amerikkalaistyyliseen käytä ja heitä pois kulttuuriin, koska uudet tuotteet ovat koko ajan niin paljon parempia kuin vanhat. Tästä ei liene paluuta, mutta kierrätys pitäisi nostaa entistä tärkeämpään osaan.
Alkuperäislähdettä en löytänyt mutta Google tuntee seuraavan: Oeuvres Complètes, Vol IV. Paris, Garnier Fréres, 1875
Kommentoi