Vuosittain pyhäinpäivän tienoilla maailma saa tarkasteltavakseen tuhdin paketin verotietoja Suomesta.
Lehdistössä käydään säälimättä läpi julkisuuden henkilöiden ja suurituloisimpien verotietoja. Harvassa lienevät ne suomalaiset, jotka eivät muiden verotiedoista olisi tippaakaan kiinnostuneet.
Ei-julkisuuden henkilöiden verotiedot eivät välttämättä ylitä uutiskynnystä, eikä niiden ruotiminen paikallislehden palstoilla taida palvella journalistisia tarkoituksiakaan. Et kuitenkaan ehkä tiedä, että samaiset verotiedot sinun ja kollegasi kohdalla ovat yhtä lailla julkista tietoa, vaikka ne eivät lehtien palstoilla esiintyisikään.
Julkisia verotietoja ovat mm. henkilön nimi, syntymävuosi, verotettava ansiotulo kunnallis- ja valtionverotuksessa, verotettava pääomatulo, maksuunpantujen verojen yhteismäärä sekä jäännösveron/veronpalautuksen määrä.
Näitä tietoja tulkitessa on syytä olla perillä siitä, mitä niillä todella tarkoitetaan. Julkisten verotietojen perusteella et voi varmuudella vetää johtopäätöstä, kuka nauttii työpaikallasi kovinta kuukausipalkkaa.
Verotietoja käsittelevien lehtijuttujen polttopisteessä ovat ennen kaikkea henkilöiden verotettavat ansio- ja pääomatulot. Ansiotulojen tapauksessa verotettavat tulot voivat olla parhaimmillaan miltei yhtä suuret kuin varsinaiset palkkatulot bruttona.
Esimerkiksi bruttona 40 000 euroa tienaavan palkansaajan verotettava ansiotulo valtionverotuksessa verovuonna 2019 on 35 334 euroa, kun hänellä ei ole muita ansiotuloja. Tässä tapauksessa tulosta on vähennetty vain palkansaajan sosiaalivakuutusmaksuja (TyEL-maksu 6,75 %) ja 750 euron tulonhankkimisvähennys.
Mikäli vähennettävää olisi enemmän – esim. kodin ja työpaikan välisiä matkakuluja, työhuonevähennys, ammattiliiton jäsenmaksuja tai jos palkansaaja olisi maksanut korotettua TyEL-vakuutusmaksua – verotettava tulo olisi entistä pienempi.
Vaikka vähennykset eivät yksinään tekisi vielä valtavia poikkeamia palkansaajien välille, se yksinäänkin alleviivaa, ettei verotettavien tulojen perusteella voi tehdä aukotonta vertailua eri henkilöiden välillä.
On kuitenkin myös muita syitä, miksi julkisia ansiotuloverotietoja on syytä tulkita varauksella.
Jos palkansaaja ansaitsisi muita veronalaisia ansiotuloja, kuten vaikkapa palkkioita taloyhtiön hallituksen kokouksista tai palkkaa sivutyöstä, saisi eläkettä, opintorahaa tai muuta veronalaista sosiaaliturvaetuutta, olisi sivutoiminen toiminimiyrittäjä tai osakas listaamattomassa yhtiössä (ja saisi yhtiöstä palkkaa tai ansiotulona verotettavaa osinkotuloa), tulot vaikuttaisivat korottavasti hänen verotettaviin ansiotuloihinsa.
Lisäksi tulot ulkomailla, jotka eivät ole Suomessa veronalaisia, eivät myöskään verotiedoissa näy. Verotettavat tulot eivät myöskään sisällä verovapaita kustannusten korvauksia, kuten kilometrikorvauksia tai koti- ja ulkomaan päivärahoja.
Mitä siis voi päätellä julkisista verotiedoista, erityisesti kun niistä ei selviä edes se, mistä tulonlähteistä verotettavat tulot ovat muodostuneet? Ainakin sen, kuinka paljon henkilö on maksanut tuloistaan veroja Suomessa ja kuinka suuret henkilön ansiotulot ovat kyseisenä verovuonna vähintään olleet – kuinka ne sitten ikinä ovatkaan muodostuneet.
Ansiotulojen osalta verotiedot voivat parhaimmillaan antaa suuntaa, mutta työtoverisi kuukausipalkkaa et niistä saa selville.
Janne Kalluinen
TYÖKAVERIN PALKKA? Kertovatko julkiset verotiedot, paljonko työkaveri saa palkkaa? Näin tietoja tulisi tulkita >>
Tämän vuoden tirkistelypäivä ja kansallinen kateuspäivä on jälleen vietetty, kun ihmisten verotiedot on julkistettu. Verottajan luvalla osa suurituloisista on pyytänyt tietojensa tulotietojensa salaamista, mitä sitten media on paheksunut ja pyytänyt tiedot listojaan täydentäen. Pääministeri Sanna Marinkin puoltaa kaikkien tietojen julkistamista.
Ihmisten bruttotulojen julkistamisella on ilmeinen viihdearvo, mutta yhteiskunnallista merkitystä näillä tiedoilla ei ole. Sen sijaan maksettujen verojen määrä on syytä saada arvioitavaksi. Verottaja voisi julkistaa tuhannen eniten veroja maksaneen ranking listan samaan tapaan kuin urheilussa on paremmuuslistat. Tämän ei luulisi loukkaavan tai vahingoittavan ketään. Listalle sijoittuneet ovat yhteiskuntaa pystyssä pitäviä sankareita, joita muiden ei kannata listasijoituksen perusteella kadehtia, vaan kiittää hyvästä suorituksesta. Tietysti suuri veron määrä tarkoittaa myös suuria tuloja, mutta niitähän tarvitaan verojen maksuun. Jos haluaa, niin voi veron määrästä veroprosentin arvioimalla ja laskemalla, tehdä päätelmiä bruttotuloista, jotka kuitenkin voivat sisältää pääomatuloja ja myyntivoittoja ansiotulojen lisäksi.
Listasijoitus antaa mallin mihin pyrkiä. Jatkossa listatut voivat kilpailla, asettaa tavoitteeksi listalla pysymisen ja sijoituksen parantamisen. Lista kertoo menestyksestä muihin verrattuna.
Matti Seppälä
Iittala
Kommentoi