Ansiotuloverotus on mutkikasta. On veroja ja veronluonteisia maksuja – sekä tulosta tehtäviä vähennyksiä ja verosta tehtäviä vähennyksiä. On lisäksi veronalaista tuloa ja verotettavaa tuloa. On erikseen valtion ansiotulovero ja Yle-vero, vaikka kumpikin raha menee samaan valtion kirstuun.
Olisi hyödyllistä, että verotus olisi helposti lähestyttävää ja ymmärrettävämpää tavalliselle veronmaksajalle tai että veroterminologia olisi edes niin vähän monimutkaista kuin mahdollista.
Voi olla liikaa pyydetty, että verojärjestelmä olisi helposti kaikkien ymmärrettävissä. On kuitenkin olemassa ainakin yksi pieni muutos, joka voisi parantaa järjestelmän ymmärrettävyyttä: eräiden verovähennysten nimeäminen verohyvityksiksi.
Vähennys vai vähennys?
Englannin kielessä tulosta tehtävää vähennystä kutsutaan termillä tax deduction. Verosta tehtävää vähennystä kutsutaan puolestaan termillä tax credit. Englannin kielessä deductionin ja creditin välillä on silmin nähden eroa, mutta suomessa vähennyksen ja vähennyksen välillä asianlaita on toinen.
Tax deduction, eli tulosta tehtävä vähennys, vaikuttaa verotettavaan tuloon, jonka avulla lasketaan veron määrä. Tällaisia vähennyksiä Suomessa/suomessa on esimerkiksi eläketulovähennys tai perusvähennys. Jos veronalainen tulo on vaikkapa 20 000 euroa ja tulosta tehtävät vähennykset 3 000 euroa, verotettava tulo on 17 000 euroa. Verotettavaa tuloa sovelletaan sitten esim. veroasteikkoon tai kunnallisveroprosenttiin.
Tax credit, eli verosta tehtävä vähennys, pienentää maksettavaa veroa. Yleisiä verosta tehtäviä vähennyksiä Suomessa/suomessa ovat esimerkiksi työtulovähennys ja kotitalousvähennys. Jos tuloveroa pitää maksaa 1 000 euroa, mutta verovelvolliselle on myönnetty 400 euron suuruinen verosta tehtävä vähennys (tai hyvitys), pienentää se maksettavaa veroa 600 euroon.
Tulosta tai verosta tehtävät vähennykset kuulostavat keskenään varsin samanlaisilta käsitteiltä, mutta niiden merkityksessä on vissi ero. Epäselvyys hälvenisi, jos kaikkia verosta tehtäviä vähennyksiä kutsuttaisiin verohyvityksiksi.
Hyvitys ei toki ole aivan tuntematon sana suomalaisessa veroterminologiassa: esimerkiksi pääomatulolajin alijäämä voidaan hyvittää ansiotuloverotuksessa, kun pääomatulot ovat pienemmät kuin pääomatuloista tehtävät vähennykset. Tällöin voi saada niin kutsuttua alijäämähyvitystä, joka on 30 prosenttia alijäämästä, joskin sille on euromääräinen yläraja per vuosi.
Hyvitys tehdään verosta, eli se pienentää maksettavaa veroa. Myös puhtaan teknologian investointihyvitys saisi (toteutuessaan esitetysti) semanttisessa mielessä vihreän valon, kun investointihyvitys pienentäisi maksettavaa yhteisöveroa.
Pieniä parannuksiakin on nähty: ennen muinoin korkeakoulusta aikataulussa valmistuneet saivat maksettavasta verosta vähennettävää opintolainavähennystä. Nykyään (1.8.2014 jälkeen opintonsa aloittaneet) opiskelijat voivat saada opintolainahyvitystä, jota ei tosin myönnetä enää verotuksessa. Kela maksaa hyvityksen opintolainan myöntäneelle pankille, jolloin opintolaina lyhenee hyvityksen verran.
PS Vaikuttaa siltä, että vähennyksien semantiikka lienee aikanaan aiheuttanut käsitteenä yhteiskunnallisestikin merkillepantavaa sekaannusta (kts. Osmo Soininvaaran artikkelin viimeinen kappale).
Janne Kalluinen
Kommentoi