Kun joulu lähestyy, on työyhteisöjen valvontatonttujen aika raportoida esimiehilleen päättyvän vuoden kiltteysluvut. Lukujen perusteella työnantajat laativat linjaukset henkilöstön joululahjapolitiikasta kullekin vuodelle.
Työnantaja voi muistaa työntekijöitään verovapaasti ns. vähäisillä muilla lahjoilla, joiden yhteenlaskettu arvo on enintään sata euroa vuodessa. Verovapauden edellytys on, että kaikki työntekijät saavat samanlaisen lahjan. Muista edellytyksistä lisätietoa on saatavilla täällä.
Tällainen verovapaa joululahja on mukava tapa palkita henkilöstöä, erityisesti kun työnantajan ei tarvitse maksaa lahjan arvosta työnantajamaksujakaan.
Parina viime vuotena on henkilöstö työpaikassa jos toisessakin voinut esittää esimiehilleen kysymyksen: mitä pahaa me olemme teille tehneet? Satasen jouluherkkukorin tai muun joululahjan sisältö on voinut köyhtyä selvästi siitä, mitä se oli vielä jokunen joulu sitten.
Syy tähän ei ole välttämättä henkilöstön tuhmuudessa, vaan inflaatiossa. Jos jouluna 2020 annettu sadan euron joululahja olisi annettu kolme vuotta myöhemmin, vastaavan lahjan hinta olisi ollut 116 euroa, jos hintataso tarkistetaan Tilastokeskuksen elinkustannusindeksin kehityksen mukaan.
Työnantaja ei siis ole voinut tarjota vuoden 2020 satasen lahjaa verovapaasti enää vuonna 2023, vaan sisällöstä on pitänyt karsia. Saman vaikutuksen voi laskea myös käänteisesti: joulukuussa 2023 sadan euron lahja olisi kustantanut kolmea vuotta aiemmin 86 euroa.
Jotta täysimääräisen verovapaan lahjan sisältö säilyisi ennallaan, tulisi enimmäismäärää tarkistaa vastaamaan hintojen kehitystä ajan saatossa. Verovapaan lahjan enimmäismäärä on nykyään sata euroa aivan kuten vuonna 2002.
Mikäli kyseistä sadan euron määrää tarkistettaisiin tammikuun 2002 elinkustannusindeksin pisteluvun (1548) mukaan tammikuun 2024 tasolle (2322), enimmäismäärän arvo nykyrahassa olisi täsmälleen 150 euroa.
Veroperusteita tarkistetaan, kun siltä tuntuu
Ajatus veroperusteiden säännöllisestä tarkistamisesta on tuttu etenkin ansiotuloverotuksessa. Viimeisimpiin hallitusohjelmiin on tullut tavaksi kirjata, että tuloverotuksen perusteisiin tehdään vuosittain ansiotason tai kuluttajahintojen muutoksen mukaiset tarkistukset.
Kun veroperusteita muutetaan ansiotason nousun mukaan, veroprosentti säilyy ennallaan, kun palkka kasvaa keskimääräistä ansiotason nousua vastaavasti.
Useat valmisteverotasot, kuten vaikkapa polttoaineverotasot, ovat niin ikään euromääräisiä, eikä niiden kehityksen osalta ole muodostunut johdonmukaista indeksitarkistuksien perinnettä. Myös ajoneuvoverotasot ovat euromääräisiä.
Valmiste- tai ajoneuvoverotasojen reaalinen (=hintakehityksen huomioiva) ennallaan pitäminen – korottamisesta puhumattakaan – voi vaatia epäsuosittuja päätöksiä, vaikka verotasojen korotustarpeet olisivat ilmeisiä. Toisaalta esimerkiksi savukkeiden verotus on tässä mielessä poikkeus.
Ajatus valmisteverotasojen reaalitason ylläpidosta ei tosin ole nykyhallitukselle tyystin vieras: pääministeri Orpon hallitus on korottamassa nk. välituotteiden ja väkevien juomien alkoholiverotasoja vuosina 2025, 2026 ja 2027 ennustetun kunkin vuoden hintakehityksen perusteella.
Joidenkin luontoisetujen ja kustannusten korvausten tasoja tarkistetaan hintakehityksen perusteella, vaikka vähäisten lahjojen verovapaata enimmäismäärää ei.
On tosin huomattava, etteivät kaikki päätökset veroperusteista ole keskenään samassa asemassa. Verovapaiden lahjojen ym. henkilökuntaetujen enimmäismäärät määritellään yleensä Verohallinnon ohjeilla, toisin kuin esimerkiksi ansiotuloveroperusteet tai kulutusverojen tasot, joista eduskunta päättää laeilla.
Muistutus verovapaan lahjan enimmäismäärän tarkistamisesta tätä päivää vastaavaksi on ajankohtainen, kun joulukin alkaa hiljalleen kolkutella. Ties vaikka kiltteyttä valvovilla tontuilla olisi jatkossa indeksikorotuksen seurauksena suotuisampia havaintoja raportoitavanaan.
Janne Kalluinen
Kommentoi