Viime viikkoina liikennepolttoaineiden hinnat ovat olleet otsikoissa lähestulkoon päivittäin. Bensalitran hinta on lähennellyt kahden euron rajaa – ja tainnut jopa sen myös ylittää paikka paikoin.
Ei ole välttämättä lainkaan selvää, kuinka nousevat polttoainehinnat tulevat vaikuttamaan bensiinin ja dieselin kulutukseen ja toisaalta ajokilometrien määrään. Eikä ole missään tapauksessa sanottua, etteikö hinnat voisi palata vaikkapa alkuvuoden 2021 tasolle lähitulevaisuudessakin.
Kysynnän ja tarjonnan lait soveltuvat toki polttoainemarkkinoillakin: nousevat hinnat johtavat pienempään kulutukseen. Asiaa on hyödyllistä pohtia myös laajemmasta näkökulmasta.
Missä määrin hinnat vaikuttavat polttoaineiden kulutukseen?
Kysynnän hintajoustoilla voidaan arvioida, kuinka hyödykkeen kysyntä muuttuu hinnan muuttuessa.
Vuoden 2020 elokuussa voimaan astuneiden liikennepolttoaineiden verotasojen korotuksien vaikutusarviot perustuivat kysynnän lyhyen aikavälin hintajoustoon -0,27. Näin ollen, yhden prosentin nousu polttoaineen hinnassa vähentäisi polttoaineen kulutusta 0,27 %.
Verotasojen korotuksen arvioitiin täten vähentävän polttoaineiden kulutusta 1,2 % bensiinikäyttöisillä ja 1,4 % dieselkäyttöisillä autoilla (HE 66/2019, s.12) verrattuna tilanteeseen, jossa veronkorotusta ei oltaisi tehty.
Näin ollen, arvio eristää veronkorotuksen vaikutuksen muista reaalimaailman muutoksien (kuten esimerkiksi maailmanmarkkinahintojen heilahteluilta tai maailmanlaajuisilta viruspandemioilta) vaikutuksista polttoaineen kulutukseen.
Tutkimuksissa on havaittu, että polttoaineiden kysynnän hintajoustot ovat merkittävämpiä pidemmällä aikavälillä kuin lyhyellä. Kutkuttava tutkimustulos on myös, että kuluttajat tapaavat reagoida voimakkaammin polttoaineen veron kuin hinnan muutoksiin. Syyksi on arvioitu, että veronkorotukset saavat enemmän mediahuomiota ja että veronkorotukset voidaan tulkita pysyviksi muutoksiksi. (Honkatukia J. ym. 2020, s. 18)
(Viimeaikaiset, lähes päivittäiset uutiset bensan kahden euron litrahinnasta jättävät mediahuomion suhteen tilaa toisenlaiseenkin tulkintaan.)
Entä ajokilometreihin?
On luonteva ajatus, että bensiinin ja dieselin kulutuksella sekä ajokilometreillä on keskinäinen riippuvuus. Toisaalta, polttoainekustannukset ja ajokilometrit on mahdollista pitää ennallaan litrahintojen kohotessakin, mikäli nykyisen auton vaihtaa vähemmän kuluttavaan vaihtoehtoon. Polttoainekustannusten osuus tuloista voi pysyä ennallaan myös, jos tulot kasvavat.
Ensirekisteröityjen henkilöautojen keskikulutus on laskenut kuluvalla vuosituhannella ja samaan aikaan kotitalouksien käytettävissä olevat tulot ovat kasvaneet. Siksi on perusteltua ajatella, ettei polttoaineen hinta ole yhtälön ainoa muuttuja, kun vaikutuksia ajosuoritteisiin arvioidaan.
Kiistämättä aiemman väliotsikon tutkimustuloksia, on myös kiinnostavaa pohtia, onko kahden euron litrahinta kipuraja, jonka ylittämisellä olisi sellaista vaikutusta polttoaineiden kulutukseen, mitä perinteiset hintajoustotkaan eivät välttämättä täysin tavoita.
Nimittäin, vuonna 2016 Trafin teettämässä kyselytutkimuksessa kysyttiin ihmisiltä, ”Kuinka paljon polttoaineen pitäisi maksaa, jotta ajosuoritteesi alenisi?”.
Kuvasta voi tulkita, että suurelle osalle vastaajista polttoaineen hintojen ”kipuraja” on kahdessa eurossa, monelle raja on tätäkin alempi. Vastausten keskiarvo oli 2,3 euroa (LVM Impulssi-blogi 2020).
Kyselytutkimuksen vastaukset eivät välttämättä heijasta sitä, miten käyttäytyminen todellisissa hintatilanteissa lopulta muuttuu. Mikäli vastauksia on kuitenkin uskominen, bensalitran hinnan kahden sentin nousulla 1,99 eurosta 2,01 euroon olisi enemmän vaikutusta kuin vaikkapa nousulla 1,72 eurosta 1,74 euroon.
Vuonna 2016, jolloin Trafin kyselytutkimus teetettiin, ladattavien sähköautojen määrä (täyssähköt ja ladattavat hybridit) oli Suomessa hyvin vähäinen. Muutamassa vuodessa on uusien autojen markkinoilla tapahtunut paljon. Lokakuussa 2021 ensirekisteröidyistä henkilöautoista 38 % oli ladattavia, marraskuussa 2021 noin 37 %.
Kuukaudet ovat rekisteröintien suhteen hyvin poikkeukselliset aiempaan verrattuna ja kiinnostavaa on nähdä, kuinka ensirekisteröintien osuudet jaetaan tulevaisuudessa. Täyssähköautojen autoveron poisto tullee innostamaan autonostajia valitsemaan täyssähköautoja jatkossakin. Sähköauton houkuttelevuus kasvaa niin ikään, mikäli nykyiset polttoaineiden hinnat jäisivät pysyvästikin aiempaa korkeammalle tasolle.
Tieliikenteen sähköistyminen on toki vasta alkuvaiheessaan, mutta näyttää väistämättömältä, että vähitellen ajokilometrit tieliikenteessä tulevat yhä useammin suoritetuksi sähköllä. Väistämättömältä näyttää siten myös se, että polttonesteiden hinnat huoltoasemilla tulevat vaikuttamaan ajosuoritteisiin jatkossa aiempaa vähemmän, siitä huolimatta, että bensiinin tai dieselin kulutus vähenisikin.
On kiinnostavaa nähdä, tuleeko jonain päivänä huoltoasemien tolppahintojen joukkoon kiilaamaan mukaan myös kilowattitunnin hinta – ehkäpä sitä alkavat markkinoida myös supermarketit ja muut latausmahdollisuutta kuluttajille tarjoavat yritykset.
Ehkä vielä jonain päivänä myös kauhistellaan, kun kilowattitunnin hinta ylittää tietyn kipurajan, millaiseksi se ikinä tulee määrittymäänkään.
Janne Kalluinen
Kommentoi