Sähkön hinta on moninkertaistunut lyhyessä ajassa, ja siitä muodostumassa vakava uhka monien kotitalouksien toimeentulolle ensi talvena. Kotitalouksia on koetellut jo bensasokki, mutta ongelmana sähkösokki uhkaa olla mittaluokkaa suurempi.
Suomalaiset kotitaloudet käyttävät sähköön liki saman verran rahaa kuin liikenteen polttoaineisiin, mutta sähkön hinta on noussut selvästi bensan hintaa nopeammin. Bensan hinta oli elokuussa enää "vain" noin 25 prosenttia kalliimpaa kuin vuotta aiemmin, vaikkakin keväällä kasvuvauhti käväisi 50 prosentissa[1].
Sähkö puolestaan maksoi vielä viime vuoden elokuussa 6,80 c/kWh, jos otti kahden vuoden määräaikaisen sopimuksen.[2] Tällä hetkellä vastaavasta sopimuksesta joutuu maksamaan liki 40 c/kWh, eli hinta on kallistunut lähes 500 prosenttia. Tämän rinnalla alkuvuoden murheet bensasta näyttävät pieniltä.
Sähkön hinta iskee kotitalouksiin hyvin eriarvoisesti. Moni on onnekseen sopinut viime vuonna edullisen kiinteähintaisen määräaikaisen sähkösopimuksen. Osa kotitalouksista puolestaan maksaa sähköstä vaihtuvaa pörssihintaa, tai heidän kiinteää hintaansa on ehditty nostaa.
Itse maksan sähköstä vielä hetken alle 5 c/kWh, kun taas naapurini joutuu pulittamaan siitä huipputunteina jopa 90 c/kWh. On puhdasta moukan tuuria, että sähkösopimukseni uusiutui juuri kun hinta oli alimmillaan.
Kiinteähintaiset sopimukset tuovat sähkönkuluttajille turvaa, mutta nykytilanteessa ne saattavat olla suuri kansantaloudellinen ongelma, joka nostaa hintoja entisestään.
Suuret hintaerot kuluttajien välillä kannustavat käyttämään sähköä tehottomasti. Halpaa hintaa maksava voi käyttää uunia ja saunoa niin kuin lystää, mutta vähemmän onnekas joutuu vahtaamaan jokaista kilowattia.
Ynnäilin jopa, että ensi talvena minun kannattaisi suorastaan tuhlata sähköä ja tuottaa hukkalämpöä, sillä kaukolämmön hinta noussee ohi maksamani sähkön hinnan. Jos investoisin sähköä säästäviin kodinkoneisiin, kuluni kasvaisivat, koska joutuisin korvaamaan hukkalämmön kalliimmalla kaukolämmöllä.
Halvoista kiinteähintaisista sähkösopimuksista olisi siis syytä päästä eroon, mutta ketään ei tietenkään voi pakottaa luopumaan rahanarvoisesta sopimuksesta ilmaiseksi. Olisi kuitenkin mahdollista tehdä diili, joka hyödyttää minua, sähköyhtiötä ja myös koko kansantaloutta.
Mihin hintaan olisin valmis luopumaan vanhasta sähkösopimuksestani ja ostamaan sähkön markkinahinnalla? Sen voi helposti laskea. Määräaikainen sopimukseni on voimassa vielä 8 kuukautta, jonka aikana käytän noin 4 000 kWh sähköä. Jos uudessa sopimuksessa sähkön hinta on noin 35 c/kWh nykyistä kalliimpi, niin voisin luopua sopimuksestani 1 400 euron korvausta vastaan. Korvaus kattaisi sähkölaskun kasvun. Jos siis kuluttaisin yhä tuon 4 000 kWh, niin sopimuskauden lopussa pankkitilin saldo olisi tismalleen sama.
Mitä järkeä tällaisessa diilissä on, jos päädyn samaan loppusummaan? Homman juju piilee siinä, että korkeamman sähkön hinnan kanssa minulla olisi oikea kannustin säästää sähköä ja investoida energiatehokkuuteen. Jokainen vähennetty kilowattitunti toisi minulle markkinahinnan verran säästöä, eikä vaivaiset 5 senttiä kuten nyt.
Tuskin siis enää kuluttaisin 4 000 kWh, vaan säästäisin sekä sähköä että rahaa. Koska uskon, että jäisin selvästi voitolle, olisin valmis tinkimään korvauksestani, jolla luovun vanhasta sopimuksestani. Näin sähköyhtiönikin kannattaisi tarttua tähän diiliin.
Samalla myös muut kotitaloudet hyötyisivät. Kun sähkön kysyntä vähenee, hintapiikki hellittää. Se olisi koko kansantaloudelle eduksi.
Taloustieteen termein ilmaisten markkinat toimivat tehottomasti, kun osa markkinoista puuttuu tai kun hinnat sopeutuvat jäykästi. Tässä tapauksessa puuttuu jälkimarkkinat kiinteähintaisille sähkösopimuksille. On ymmärrettävää, ettei tällaisia markkinoita ole syntynyt aiemmin, sillä normaalioloissa ongelma ei ole kovin merkittävä. Nyt kun pörssihinta on noussut nopeasti, ongelma on kärjistynyt ja ensi talvena se voi johtaa sähkökatkoksiin tai jopa talouden taantumaan.
Kiinteiden hintojen korjaaminen on vain yksi keino varautua tulevaan talveen. Kaikki keinot, jotka vaikuttavat varsinaiseen ongelmaan eli sähkön niukkuuteen, kannattaa käydä läpi. Se tarkoittaa toimia, jotka joko vähentävät kysyntää tai lisäävät tarjontaa.
Tärkeää on, etteivät suomalaiset anna politiikan silmänkääntötemppujen hämätä. Valtion velkakirjat eivät lämmitä koteja. Seteleiden painaminen ei pidä valoja päällä. Veroalet ja tulonsiirrot eivät tuo ensi talveksi lisää kilowatteja sähköverkkoon, eivätkä vähennä sähkön tarvetta.
Juha Itkonen
[1] Euroopan komissio, Weekly oil bulletin.
[2] Energiavirasto, Sähkön hintatilastot.
Kommentoi