Hiihtolomalla kouluikäiset poikani lähtivät jännittävälle matkalle. He saivat ensimmäistä kertaa matkustaa mummolaan bussilla ihan kahdestaan.
Ekonomisti-isää ei huolettanut se, selviävätkö pojat matkasta keskenään. Sen sijaan minua jäi mietityttämään heidän valintansa matkalukemiseksi.
Kumpikin sai valita kaupan lehtihyllystä yhden lehden, mutta lukuisista vaihtoehdoista molemmat valitsivat saman lehden!
Tätä valintaa minun oli vaikea hyväksyä.
Jos pojat olisivat ottaneet eri lehdet, he olisivat voineet lukea niitä vuorotellen ja kumpikin olisi saanut enemmän viihdykettä matkalle.
Olen yrittänyt opettaa lapsilleni, että kun yhdistää voimansa ja jakaa vastavuoroisesti, kaikki voivat saada enemmän irti rajallisista resursseista.
Tämä ei tietenkään päde vain matkalukemiseen, vaan se on yksi keskeisimmistä maailmantaloutta liikuttavista voimista.
Kaupankäynnin hyödyt – erikoistumisesta suhteelliseen etuun
Aina taloustieteen alkuajoista asti tutkijat ovat pohtineet kaupankäynnin syitä.
Jo pienessä kylässä huomaa, että kaupankäynti mahdollistaa erikoistumisen: viljelijä voi keskittyä viljelyyn ja leipuri leipomiseen, ja molemmat voivat kehittyä ammateissaan.
Samaa ajatusta Adam Smith sovelsi maiden väliseen kauppaan. Maat voivat keskittyä siihen, missä niillä on parhaat edellytykset, kun ne vaihtavat tuotteita keskenään.
David Ricardon suhteellisen edun teoria osoitti, että kaupankäynti voi hyödyttää kaikkia osapuolia, vaikka toinen maa olisi toista parempi kaikessa.
Ristikkäiskauppa – kun maat ovat samankaltaisia
Mutta mitä tapahtuu, kun maat ovat keskenään samanlaisia? Suurin osa kehittyneiden maiden kaupasta on nykyään niin sanottua ristikkäiskauppaa, jossa hyvin samanlaiset maat vievät ja tuovat samanlaisia tuotteita.
Perinteinen kauppateoria ei osannut selittää, miksi ristikkäiskauppa on niin yleistä. Sekä saksalaiset että ranskalaiset osaavat valmistaa autoja, joten miksi ranskalaisia autoja viedään Saksaan ja saksalaisia autoja Ranskaan?
Vastaavasti pojillani on hyvin samanlainen maku matkalukemisen suhteen, joten sama lehti oli kummallekin optimaalinen valinta. Perinteinen kauppateoria ei siis perustele, miksi poikien olisi kannattanut valita eri lehdet.
Kun ristikkäiskaupan määrä yleistyi 1900-luvun lopulla, korostui tarve ymmärtää ilmiötä paremmin.
Uusi kauppateoria – valikoima ja skaalaedut
Taloustieteilijä Paul Krugman kehitti 1970-luvulla uuden kauppateorian, joka tarjosi selityksen ristikkäiskaupalle. Myöhemmin hän voitti taloustieteen Nobel-palkinnon tästä työstään.
Uuden teorian ytimessä on kuluttajien ja yritysten mieltymys valikoimaan ja vaihteluun. Esimerkiksi pizza, sushi ja kalakukko ovat kaikki herkullisia ruokia, mutta harva haluaisi syödä vain yhtä niistä joka päivä. Vastaavasti elektroniikkaa valmistava yritys hyötyy siitä, jos markkinoilta löytyy laaja valikoima erilaisia komponentteja, joista valita.
Toinen Krugmanin teorian lähtökohta on skaalaedut. Kun yritykset voivat laajentaa markkinoitaan ulkomaille, niiden tuotannon mittakaava kasvaa, jolloin tuotanto on yleensä tehokkaampaa ja kustannukset alhaisempia.
Kun yritykset voivat hyödyntää skaalaetuja ja tarjota kuluttajille laajemman valikoiman, kaupankäynti voi hyödyttää kaikkia osapuolia, vaikka maat olisivat keskenään samanlaisia.
Krugmanin teoria tarjoaa uusia näkökulmia kansainvälisen kaupan hyötyihin. Kauppa ei ainoastaan edistä erikoistumista ja resurssien tehokkaampaa käyttöä, vaan se myös lisää kuluttajien ja yrittäjien valinnanvaraa.
Uusi teoria myös selittää, miksi vientituotanto on kansantaloudelle niin tärkeää. Kansainvälisille markkinoille myyvät yritykset voivat kasvaa ja hyödyntää suuruuden tuomia etuja, jolloin ne ovat tuottavampia kuin pelkästään kotimarkkinoille myyvät yritykset. Näin vientialojen menestys nostaa koko maan tuottavuutta ja siten myös elintasoa.
Protektionismi ja luottamuksen puute
Veikkaan, että poikieni tapauksessa kaupankäynti ei kaatunut siihen, etteivät he ymmärtäneet eri lehtien ostamisen hyötyjä, vaan heiltä puuttui keskinäinen luottamus siihen, että lehtien jakaminen sujuisi ongelmitta.
Siksi heiltä jäi kaupankäynnin hyödyt saamatta.
Vastaavasti maailmanpolitiikassa trendi on nyt protektionismin suuntaan, mikä uhkaa kaventaa kansainvälisen kaupan hyötyjä. Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin asettamat tullimaksut vaikeuttavat kaupankäyntiä ja aiheuttavat vahinkoa kaikille osapuolille.
Poliitikoita varmasti houkuttaisi vastata tariffeihin samalla mitalla, mutta se vain aiheuttaisi lisää vahinkoa omalle taloudellemme.
Toisaalta siinä on samanlaista viisautta kuin pojillani: jos kauppakumppani ei ole luotettava, on parempi pitää kiinni omastaan.
EU:n sisämarkkinat vastaus protektionismiin
Vastatulleja parempi strategia olisi vahvistaa EU:n sisämarkkinoita.
IMF on arvioinut, että Euroopan sisäiset kaupanesteet vastaavat noin 44 prosentin tariffia teollisuustuotteissa ja jopa 110 prosentin tariffia palveluissa. Näiden rinnalla Trumpin tariffit kalpenevat.
EU:n sisäisten esteiden poistaminen vahvistaisi kaupankäynnin hyötyjä, tukisi talouskasvua ja lisäisi Euroopan omavaraisuutta. Se ohjaisi ulkomaankauppaa maihin, joihin voimme luottaa.
Se olisi kuin poikani olisivat päässeet sopuun matkalukemisestaan. Kun yhdistää voimansa ja jakaa vastavuoroisesti, kaikki voivat saada enemmän irti rajallisista resursseista.
Juha Itkonen
Kommentoi