Raakaöljyn hinta on noussut alkukesän jälkeen noin 30 prosenttia. Yksi barreli Brent-laadun raakaöljyä maksoi tätä kirjoittaessani hieman yli 90 dollaria.
Hinta lähti nousuun, kun Saudi-Arabia ja Venäjä päättivät rajoittaa tuotantoaan. Raakaöljyn tuotanto on ollut vaisua myös muissa öljykartelli Opecin jäsen- ja kumppanimaissa.
Samalla raakaöljyn kysyntä on kasvanut, kun maailmantalous on jatkanut toipumistaan pandemiasta, eikä viimeaikainen kasvun hiipuminenkaan ole pysäyttänyt öljyn kysynnän kasvua. Todennäköisesti taas tänä vuonna tehdään raakaöljyn kysynnän maailmanennätys.
Kotitalouksille raakaöljyn hinnan nousu näkyy ensimmäiseksi polttoaineiden hinnan nousuna. Historiallisesti öljynhinnan muutoksesta noin neljäsosa on päätynyt polttoainehintoihin, eli nyt on odotettavissa vajaan 10 % nousua bensapumpuilla.
Liikenteen sähköistyminen on hieman alkanut näkyä öljyn kulutuksessa, mutta Suomeen tuodaan yhä noin puolen miljardin euron arvosta raakaöljyä joka kuukausi.
Raakaöljyn vaikutus näkyy myös monissa muissa kuluttajahyödykkeissä, joiden valmistuksessa kuluu energiaa. Tyypillisesti elintarvikkeiden hinnat nousevat, kun raakaöljyn hinnannoususta kulunut noin vuosi. Maataloustuotannon kustannukset nousevat polttoaineiden kallistuessa, ja lisäkustannukset siirtyvät hiljalleen kuluttajille maksettaviksi.
Hintojen nousu on jo itsessään kuluttajille ikävää, mutta nousevatko lisäksi vielä korotkin? Keskuspankit ympäri maailman ovat nostaneet korkoja taltuttaakseen inflaatiota, ja raakaöljyn kallistuminen näkyy vääjäämättä myös kuluttajahintaindeksissä.
Normaalioloissa voisi sanoa, että keskuspankit eivät nosta ohjauskorkoja hillitäkseen öljyshokin aiheuttamaa inflaatiota. Nimittäin öljyshokin vaikutus inflaatioon menee ohi itsekseen. Bensan hinta nousee korkeammalle tasolle, ja nousu näkyy inflaatiolukemissa vuoden ajan ja sitten se poistuu.
Suomen kaltaisissa öljyntuojamaissa hintashokki heikentää kokonaiskysyntää, mikä hillitsee muiden hyödykkeiden hintojen nousua. Keskuspankkien ei siis tarvitse hötkyillä korkojen kanssa.
Nyt tilanne on kuitenkin varsin poikkeuksellinen, kun inflaatio on jo valmiiksi hyvin korkealla, ja öljy saattaa sysätä inflaation entistä kauemmas tavoitteestaan. Periaatteessa yllä kuvattu automatiikka toimii yhä, mutta nyt vaarana on, että hintashokki niin sanotusti irrottaa inflaatio-odotukset ankkurista.
Keskuspankkijargonissa käytetään usein tätä ankkurivertausta. Kun ankkuri on pohjassa kiinni, vene voi hieman liikkua sinne tänne, mutta kapteeni voi luottaa, ettei vene ajaudu kovin kauas ankkuripaikasta.
Vastaavasti, kun inflaatio-odotukset ovat ankkuroituneet, talouden toimijat voivat luottaa siihen, että inflaatio tulee olemaan suunnilleen kahden prosentin tavoitteen tuntumassa. Silloin suunniteltaessa erilaisia pidempiaikaisia investointeja tai sopimuksia (kuten asunnon ostoa tai palkkasopimuksia) ihmiset voivat hinnoitella olettaen taustalle kahden prosentin keskimääräisen inflaation.
Jos ankkuri irtoaa, inflaatio voi lähteä tuuliajolle. Esimerkiksi palkkasopimuksissa saatetaan vaatia ekstraa siltä varalta, että inflaatio onkin korkeampi. Ja kun näin toimitaan, inflaatio todennäköisesti onkin korkeampi, sillä silloin palkkakustannukset nousevat aiempaa nopeammin, mikä kasvattaa inflaatiopaineita entisestään.
Kun inflaatioankkuri irtoaa, keskuspankeilla on entistä suurempi työ saada inflaatio takaisin paikalleen ja ankkuri takaisin kiinni kahden prosentin tuntumaan. Käytännössä ankkurin palauttaminen tarkoittaa entistä korkeampia korkoja.
Se on yksi syy siihen, miksi keskuspankit nyt painottavat, että ne ovat valmiita nostamaan korkoja, kunnes inflaatio palaa tavoitteeseen. Jos markkinat uskovat tämän viestin, niin korkoja ei ehkä tarvitsekaan nostaa kauhean korkealle.
Se on myös syy, miksi keskuspankit seuraavat silmä kovana pohjainflaatiota, josta on riisuttu energia ja ruoan hinnat. Pohjainflaatio kuvaa paremmin pitkän aikavälin inflaatiopaineita, eikä sitä heiluta oikukkaat öljymarkkinat.
Mutta nykytilanteessa pelkän pohjainflaation seuraaminen ei välttämättä riitä. Vaikka öljynhinnan nousu saattaa olla hetkellinen ilmiö, sen psykologiset vaikutukset voivat olla pitkäkestoisempia.
Keskuspankit tyypillisesti eivät reagoi ohjauskorkojen nostolla lyhytaikaisiin öljynhinnan muutoksiin, mutta nykyinen korkean inflaation ympäristö saattaa vaatia poikkeuksellisia toimia. Jos inflaatio-odotukset irtoavat ankkuristaan, se saattaa laukaista ketjureaktion, joka lisää inflaatiopaineita ja vaatii keskuspankeilta entistä radikaalimpia toimenpiteitä.
Juha Itkonen
Kommentoi