Tänä syksynä on vihdoin herätty Suomen koulutusjärjestelmän heikkoon tilaan. Suomen Pisa-tulokset ovat romahtaneet. Koulutustulosten heikkeneminen on erittäin huolestuttavaa paitsi nuorten sukupolvien hyvinvoinnin, myös kansantalouden pitkän aikavälin kehityksen kannalta.
Toimiva koulutusjärjestelmä on yksi kansantalouden tärkeimpiä menestystekijöitä. Korkean hyvinvoinnin ja elintason edellytys on, että työvoima on sivistynyttä ja osaavaa. Jos päästämme koulutuspääoman rapautumaan, se heikentää kykyä vastata tulevaisuuden haasteisiin kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla.
Opettajat ovat koulutuksen tärkeimpiä tuotannontekijöitä. Suomessa opettajan ammattia on perinteisesti arvostettu suuresti. Opettajan palkka ei ole kummoinen työn vaativuuteen nähden, mutta yhteiskunnallinen arvostus on houkutellut lahjakkaita ja tunnollisia ihmisiä opettajan ammattiin. Myös pitkät lomat ovat tärkeä opettajan työn kannustin, joka auttaa jaksamaan kuormittavaa työtä.
Opettajia kohdellaan kuitenkin räikeän eriarvoisesti juuri lomien suhteen. Suuri joukko opettajia potkitaan työttömiksi kesä- ja jopa joululomien ajaksi. Vakinaisessa ja määräaikaisissa virkasuhteissa työskentelevät opettajat tekevät samaa työtä, mutta määräaikaiset virkasuhteet katkaistaan lomien ajaksi. Osa opettajista joutuu siis työttömiksi ajaksi, jolloin alalla töitä ei ole.
Eriarvoinen kohtelu seuraa siitä, että kaikki opettajat eivät ole vuosilomalain piirissä, joten lomapäiviä ei kerry kuten muilla aloilla. Vakinaisilla palkka juoksee kesälläkin, vaikka opetusta ei ole, mutta määräaikaiset joutuvat kortistoon.
Ongelma ei ole pieni. Joka kesä työttömien opettajien määrä enemmän kuin kaksinkertaistuu. Kesätyöttömäksi joutuu laskelmani mukaan jopa 7 300 opettajaa vuosittain. Ongelma koskee kaikkia koulutuksen asteita aina päiväkodeista ammattikouluihin ja lukioon saakka.[1]
Erityisen julmalta tuntuu se, että myös joulukuussa opettajien työttömyydessä näkyy piikki. Kun oppilaat ja vakinaiset viranhaltijat siirtyvät joulun viettoon, osa määräaikaisista opettajista passitetaan työvoimatoimistoon lomien ajaksi.
Kun nuoria opettajia kohdellaan työmarkkinoilla kaltoin, se ajaa kyvykkäimmät työntekijät pois alalta. Siitä kärsii tuhansien opettajien lisäksi kymmenettuhannet oppilaat ja lopulta koko yhteiskunta.
Opettajien ongelma kertoo myös laajemmasta kansantaloutemme ongelmasta eli kyvyttömyydestä uudistaa työmarkkinoita. En ole kuullut kenenkään pitävän opettajien kesätyöttömyyttä oikeudenmukaisena tilanteena, mutta jopa Opetusalan ammattijärjestö OAJ on ollut innoton korjaamaan ongelmaa, vaikka asia on ollut pitkään tiedossa.
Ammattijärjestöjen keskeinen yhteiskunnallinen tehtävä olisi puolustaa työmarkkinoilla heikommassa asemassa olevia, mutta miksi ne eivät ole vaatineet tähän ongelmaan ratkaisua? Valittua linjaa on helppo selittää niin sanotulla insider–outsider-mallilla.
Vakinaisilla viranhaltijoilla eli sisäpiiriläisillä, joilla on vahva asema ammattijärjestössä, ei ole kannustinta muuttaa epäoikeudenmukaista järjestelmää. Sen ansiosta he voivat esimerkiksi palata perhevapailta kesäloman ajaksi “töihin” nauttimaan täyttä palkkaa.
Samalla heikommassa asemassa olevat ulkopiiriläiset, eli nuoret määräaikaiset opettajat, potkitaan pihalle. Tilanne on epäoikeudenmukainen, mutta ulkopiiriläisillä ei ole riittävästi vaikutusvaltaa ammattijärjestössä.
Opettajien kesätyöttömyys ilmentää laajempaa ongelmaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Turhan usein ongelmat tunnistetaan mutta jätetään ratkaisematta. Syynä on usein saavutetut edut, joista ei suostuta luopumaan, vaikka ne olisivat kuinka ongelmallisia. Muissa Pohjoismaissa tämä ongelma on kyllä kyetty ratkaisemaan.
Koulutuksen ja työmarkkinoiden uudistamisessa Suomi on epäonnistunut liian pitkään. Opettajien kesätyöttömyys on niin ilmeinen epäkohta, että toivoisi, että edes se pystytään korjaamaan – jos ei kunnioituksesta opettajia kohtaan niin lastemme tulevaisuuden vuoksi.
Juha Itkonen
[1] Blogin liitteestä löytyy lisätietoa laskelmista ja lähdekoodit, joiden avulla lukija voi halutessaan replikoida tulokset.
Kirjoituksessa olisi voinut tuoda esiin myös, että kesätyöttömät saavat työttömyystukea, mikä tasoittaa vakituisten ja määräaikaisten välistä tuloeroa. Erityisen nurinkurista siinä on, että työttömyystuki tulee pääosin julkiselta sektorilta kuten normaali palkkakin tulisi. Samalla säästyisi työvoimapalveluiden turhan kuormituksen kustannukset.
Ammatillisen koulutuksen opettajien osalta tilastossa näkyy kesätyöttömyyttä, vaikkakin se on vähäisempää ja vähentynyt viime vuosina. Näyttäisi, ettei ongelma heidänkään kohdalla ole täysin ratkennut.
Olen täysin samaa mieltä, että tämä asia pitää pikaisesti ratkaista. Olen ymmärtänyt, että tähän olisi ratkaisujakin olemassa jo, mutta se vaatisi - kuten kirjoitit - solidaarisuutta päättäjiltä. Valitettavasti yleinen henki jo "vakivirassa" olevilla tuntuu kuitenkin olevan, että:"Minäkin olin uran alkuvaiheessa kesät ilman palkkaa...!" Ihminen - mikä opettajakin luultavasti on :-) - on aika raadollinen, kun kyse on omista ns."saavutetuista eduista".
Kommentoi