Viime viikolla mediassa kohistiin jälleen Suomen väestön tulevaisuudesta.
Tilastokeskus julkaisi uusimman väestöennusteensa, joka povaa Suomen väestön kasvavan tulevina vuosina vauhdilla. Kasvun taustalla on yksin maahanmuutto, sillä suomalaisten syntyvyys on laskenut jyrkästi viime vuosina.
Tästä poliitikot tietysti löysivät runsaasti tarttumapintaa, sillä väestöennusteet vaikuttavat hyvin konkreettisesti monilla politiikan osa-alueilla.
Esimerkiksi talouspolitiikka perustuu pitkälti siihen, kuinka paljon maassa on veronmaksajia ja palveluiden käyttäjiä. Samoin eläkejärjestelmän kestävyys on riippuvainen siitä, kuinka paljon työssäkäyviä on suhteessa eläkeläisiin. Myös koulutus-, liikenne- ja terveyspolitiikka ovat riippuvaisia väestöennusteista, kun mitoitetaan koulujen, teiden ja sairaaloiden kapasiteettia.
Keskusteluun nousi myös epäilys väestöennusteiden luotettavuudesta. Viime vuosien poikkeukselliset tapahtumat ovat vaikuttaneet voimakkaasti ennusteisiin.
Ukrainan kriisi on tuonut runsaasti pakolaisia Suomeen, mikä näkyy maahanmuuton voimakkaana kasvuna. Samoin koronaepidemia on lisännyt kuolleisuutta ja lyhentänyt elinajanodotetta historiallisella tavalla.
Jos väestöennusteet menevät pahasti pieleen, se aiheuttaa vakavia ongelmia monilla aloilla. Jos väestökehitys yllättää päätöksentekijät, voi koulu- tai sairaalapaikoista tulla pulaa, tai eläkemaksuja voidaan joutua korottamaan yllättäen.
Nämä poikkeukselliset tapahtumat näkyvät ennusteissa myös pitkällä aikavälillä johtuen tavasta, jolla ennusteet on laadittu.
Suomessa ja muuallakin väestöennusteet perustuvat niin sanottuun komponenttimalliin, jossa tarkastellaan syntyvyyttä, kuolleisuutta ja maahanmuuttoa erikseen huomioiden väestön ikä- ja sukupuolirakenne.
Väestön kehitystä on sikäli helppo ennustaa, että sen taustalla on muutama rautainen laki. Esimerkiksi jos ajattelet omaa asemaasi väestössä, sinulla on oikeastaan tasan kolme vaihtoehtoa tulevaa vuotta ajatellen: voit joko muuttaa pois, kuolla tai ikääntyä vuodella. Kun samaa perusperiaatetta sovelletaan koko väestöön, saadaan melko tarkkoja ennusteita.
Väestöennusteet pyritään tekemään tukeutuen tiukasti faktatietoon välttäen spekulointia tulevaisuuden trendeistä. Ne tavoittelevat objektiivisuutta, mutta nurinkurisesti se saattaa johtaa epärealistisiin oletuksiin.
Faktat liittyvät menneisyyteen, joten ennusteet katsovat tilastoja taaksepäin. Silloin voi jäädä huomioimatta monia hyvinkin todennäköisiä tulevaisuuden kehityskulkuja.
Esimerkiksi ei ehkä ole todennäköisin skenaario, että ukrainalaisten pakolaisten virta Suomeen jatkuisi samanlaisena vielä vuosikymmeniä eteenpäin*(katso oikaisu alla). Vuonna 2023 maahanmuuttajien määrä oli liki kolminkertainen verrattuna viime vuosikymmenen keskiarvoon, ja pääosin juuri ukrainalaisten vuoksi. On hyvin mahdollista, että jonain päivänä virta kääntyy toiseen suuntaan, kun Ukrainaan saadaan oikeudenmukainen rauha. Silloin muuttovirta näyttää taas aivan toisenlaiselta.
Myös koronaepidemia, joka tappoi suomalaisia poikkeuksellisen paljon vuosina 2022–2023, oli toivottavasti poikkeuksellinen tapahtuma. Jos vastaavat piikit kuolleisuudessa onnistutaan välttämään vastaisuudessa, niin elinajanodote palaa aiemmalle trendilleen.
Väestöennusteiden haasteet eivät liity komponenttimallin perusperiaatteisiin, vaan sen muutamiin parametreihin, joita on vaikea ennustaa. Vaikein niistä on maahanmuutto eli se, kuinka paljon ja minkälaista väkeä Suomeen tulee tulevaisuudessa. Tämä riippuu monista tekijöistä, kuten kansainvälisistä konflikteista, taloudellisesta kehityksestä ja poliittisista päätöksistä.
Myös syntyvyyttä on vaikea ennustaa, sillä uusien sukupolvien lapsihaaveet poikkeavat edellisistä.
Kuolleisuutta on ollut tyypillisesti helpompi ennustaa, mutta senkin osalta koronapandemia yllätti. Myös normaalioloissa haasteena on ollut ennustaa, kuinka kauan elinajanodotteen kasvu voi vielä jatkua.
Väestöennusteita voisi parantaa ainakin kolmella tavalla:
Ensinnäkin vaikeasti ennustettavien parametrien osalta voisi hyödyntää edistyksellisempiä tilastollisia menetelmiä ja tuoda ennusteisiin mukaan myös asiantuntijoiden harkinnanvaraisia oletuksia.
Nykyisiä ennusteita usein kutsutaankin ennusteiden sijaan painelaskelmiksi tai projektioiksi viitaten siihen, etteivät ne ole näkemyksellisiä, vaan perustuvat tiiviisti oletukseen aiemman kehityksen jatkumisesta.
Käytännössä tällä erottelulla ei kuitenkaan ole suurta merkitystä, sillä poliittiset päätökset perustuvat näihin lukuihin riippumatta siitä, millä nimellä niitä kutsutaan. Päätökset yhtä kaikki kärsivät, jos ennusteluvut menevät hutiin.
Toiseksi ennusteissa voisi hyödyntää skenaarioanalyysiä, jossa tarkastellaan erilaisia tulevaisuuden kehityskulkuja ja niiden eroja. Tämä auttaisi hahmottamaan, miten herkkiä ennusteet ovat erilaisille oletuksille ja millaisiin yllätyksiin pitäisi varautua.
Kolmanneksi ennusteet voisi automatisoida ja päivittää jatkuvasti, jolloin ne olisivat aina ajan tasalla. Tämä olisi verrattain helppoa nykyaikaisilla datatieteen työkaluilla.
Itsekin olen harrastuksena rakennellut tällaista automatisoitua komponenttimallia, jonka voi päivittää yhdellä napinpainalluksella. Julkaisukelpoisen mallin voisi rakentaa noin kuukauden työllä, mikä on mitätön kustannus verrattuna siihen, että väestöennusteet liikuttavat miljardeja euroja kansantaloudessa.
Jos väestöennuste päivittyisi reaaliaikaisesti, ei nyt mediassa nähtyä kohua olisi syntynyt, vaan tieto väestötrendien muutoksista havaittu jo aiemmin.
Väestöennusteet ovat tärkeitä monille eri toimijoille, kuten valtiolle, kunnille ja yrityksille. Ne auttavat suunnittelemaan tulevaisuutta ja varautumaan muutoksiin. Siksi on tärkeää, että ennusteet ovat mahdollisimman luotettavia ja realistisia.
Juha Itkonen
Oikaisu 31.10.2024: *Toisin kuin tekstissä todetaan Tilastokeskuksen väestöennuste (24.10.2024) ei olettanut ukrainalaisten maahanmuuton jatkuvan. Heitä ei ole laskettu mukaan nettomaahanmuuttoa kuvaavaan lukuun.
Kommentoi