Jos maassamme tapahtuisi suuronnettomuus tai muu katastrofi, jossa kuolisi tuhansia suomalaisia, se olisi kansallinen tragedia, jota surisimme ja käsittelisimme pitkään. Vuonna 2022 suomalaisia on kuollut ennätyksellisen paljon, tuhansia tavallista enemmän, mutta harvaa se tuntuu kiinnostavan.
Et ehkä ole vielä kuullutkaan näistä ennenaikaisista kuolemista, sillä nämä ne eivät ole tapahtuneen yhdellä pamauksella, vaan tipoittain siellä täällä pitkin vuotta. Mediassa suomalaisten ylikuolleisuudesta on puhuttu hyvin niukasti. Ilmiö ei näy uutiskuvissa, mutta tilastoista se selviää.
Suomessa on kuollut tänä vuonna marraskuun loppuun mennessä 56768 henkeä. Koko vuoden tilastotieto saadaan vasta tammikuun 26. päivä, kun joulukuun tilasto julkaistaan, mutta voimme yrittää ennustaa joulukuun lukeman.
Joulukuu on tyypillisesti kiireistä aikaa ruumishuoneella, sillä kylmä sää, alkoholi ja taudit lisäävät kuolleisuutta. Kausivaihtelut huomioivan trendiennusteen mukaan vuoden 2022 joulukuussa kuolee noin 5 700 suomalaista, mikä tarkoittaa, että vuoden 2022 saldoksi tulee 62 500 kuollutta.
Kuinka paljon tavallista enemmän suomalaisia on kuollut? Jotta voimme vastata kysymykseen, meidän on määritettävä, paljonko normaaleissa olosuhteissa ihmisiä olisi kuollut.
Tilastokeskuksen vuonna 2021 tekemän väestöennusteen mukaan vuonna 2022 kuolisi 56 200 henkeä. Oman ennusteeni mukaan vanhalla trendillä kuolemia olisi tullut 56 100 kappaletta.
Kuolleita on siis noin 6 400 enemmän kuin olisi odotettavissa väestörakenteen tai vanhan trendin perusteella. Vastaavaa kalmojen kertymää ei ole nähty Suomessa sitten sotien. Mikään yksittäinen onnettomuus viime vuosikymmenillä ei ole niittänyt lähellekään vastaava määrä suomalaisia.
Mikä tämän on sitten aiheuttanut? Syyllinen on tietysti korona ja sen välilliset vaikutukset. Kuolleisuus pomppasi uudelle tasolle syksyllä 2021, kun julistettiin, että nyt on aika elää.
Tämä on tragedia ei näy uutiskuvissa. Ei ole hyökyaaltoa, palavaa taloa, pelastusajoneuvoja tai onnettomuuspaikkaa, jota kuvata. Tämän tragedian näkee vain kylminä numeroina tilastoissa ja ruuhkana krematorioissa.
Tarvitaan tietoista empatiaa, jotta tragedian vakavuuden ymmärtää. Olen käyttänyt termiä statiopaatti kuvaamaan ihmistä, jossa tilastot eivät herätä minkäänlaista myötätuntoa. Luonnostaan olemme kaikki statiopaatteja. Stalinia mukaillen yksi kuolema on tragedia, mutta 6 400 kuolemaa on tilastotieto.
Statiopaatti saattaa katsoa lukua ja vähätellä, että uhrit olivat vanhoja ja olisivat kuolleet pian muutenkin. Vain sosiopaatti sanoisi saman kasvotusten kuolleen läheisille.
Eikä kyse ole vain eläkeläisistä, vaan myös lapsia ja työikäisiä on kuollut odotettua enemmän. Vain teini-ikäisiä on kuollut poikkeuksellisen vähän.
Koronakuolemia on vähätelty väittämällä, että kuolleilla vain sattui olemaan korona, mutta todellinen syy oli jokin muu. Ylikuolleisuus on lahjomaton mittari, joka ei riipu koronatesteistä tai kuolemansyyn määrityksistä. Siitä tosiasiasta ei pääse eroon, että suomalaisia kuolee nyt poikkeuksellisen paljon.
Kuolleisuuden lisääntymisen vuoksi suomalaisten elämä lyhenee. Vastasyntyneen elinajanodote putosi jo vuonna 2021 ja putoaa varmasti vuonna 2022. Elinajanodote on yksi keskeisimmistä hyvinvoinnin ja elintason mittareista.
Annetaanko tilanteen jatkua samanlaisena myös vuonna 2023, vai tehdäänkö asialle jotain? Minä en ole epidemiologi eikä minulla ole esittää ratkaisuja. Kysyn vain, pitäisikö asiasta sentään keskustella? Pitäisikö asiantuntijoiden esitellä vaihtoehtoja ja pitäisikö päättäjien perustella arvovalinnat, jotka ovat johtaneet tähän tilanteeseen?
Muutaman viikon päästä valmistuu virallinen tilasto vuonna 2022 kuolleista ja tosiasiat näkyvät kirkkaana. Toivottavasti viimeistään silloin tämä outo hiljaisuus asiasta murtuu.
Juha Itkonen
Kommentoi