Suomen talous on pitkään polkenut paikoillaan, ja hallitukset ovat vuorollaan yrittäneet keksiä keinoja talouskasvun vauhdittamiseksi. Mikä neuvoksi?
Tutkijoiden keskuudessa on vankka konsensus siitä, että yksi tehokkaimmista keinoista kiihdyttää kasvua on kannustaa yrityksiä tutkimus- ja kehitystoimintaan eli t&k:hon. Myös poliittisesti Suomessa on viime vuosina muodostunut laaja yhteisymmärrys siitä, että t&k-tukea pitää lisätä.
Siispä eduskuntapuolueet muodostivat parlamentaarisen työryhmän valmistelemaan tukitoimia. Työn tuloksena syntyi erilaisia tukimuotoja. Niistä yksi on vuoden 2023 alussa voimaan astunut verotuki, joka on suunnattu erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille.
Innostuin tästä kovasti, sillä meidän startup-yrityksemme on juuri tämän tuen kohde. Kehitämme uusia dataan perustuvia palveluita asiantuntijatyön tehostamiseen. Tavoitteemme on etsiä innovaatioita, jotka parantavat tuottavuutta ja siten kasvattavat koko kansantaloutta.
T&k:n tukemiseen on hyvät taloustieteelliset perusteet, sillä valtaosa innovaatioiden hyödyistä valuu yhteiskunnalle. Yritysten kannustimet jäävät vajavaisiksi, ja ilman valtion apua, tutkimusta ja kehitystoimintaa tehdään vähemmän kuin olisi yhteiskunnan kannalta optimaalista.
Uusi tuki on kuitenkin toteutettu niin surkeasti, että päätimme jättää sen kokonaan käyttämättä, vaikka täytimme tuen edellytykset.
Ensinnäkin tuki on erittäin monimutkainen. Edes kasvuyrityksiin erikoistunut kirjanpitäjämme ei aluksi ymmärtänyt, miten se toimii. Verohallinnon ohje tuen hakuun onkin 75 sivua pitkä.
Kun asia alkoi hahmottua, myös tuen hallinnollinen taakka valkeni. Hakemista varten pitäisi koostaa täsmällinen päiväkirja siitä, kuka on tehnyt mitä ja millä palkalla. Yrityksen työaikakirjanpidosta muuntaminen verottajan toivomaan muotoon vaatii paljon työtä.
Hakemisen hankaluutta lisää se, että ei ole aina ilmeistä, millainen tekeminen lasketaan t&k:ksi. Kaikenlaista uusien tuotteiden suunnittelua ja toimintatapojen ideointia ei sellaiseksi kelpuuteta. Apuna on onneksi 400-sivunen tilastomanuaali, johon laintulkinta viime kädessä perustuu.
Uudesta tuesta on jo kantautunut tarinoita tapauksista, joissa tuki on hylätty, vaikka kelpoisuuden piti olla selvä. Kaiken kukkuraksi Verohallinto on lyönyt yrityksille rangaistukseksi korotusmaksuja, kun hylkäyksen vuoksi tilinpäätös on muuttunut virheelliseksi. Kun siis verottaja ei nähnytkään tekemistä t&k-toimintana, tuesta tulikin sakko.
On hyvä, ettei rahaa jaeta heppoisin perustein, mutta tämä kaikki byrokratia on pois siitä ajasta, jonka yritykset voisivat käyttää itse asiaan eli uusien tuotteiden kehittämiseen.
Uusi tuki on myös onnistuttu toteuttamaan tavalla, ettei se välttämättä edes tue yritystä taloudellisesti. Tukea ei tietenkään ole toteutettu yksinkertaisena verovähennyksenä tai tulonsiirtona, vaan hyöty syntyy monimutkaisen tasekikkailun kautta.
Tuensaajat voivat kirjata t&k-toiminnan menot taseeseen todellista arvoa suurempina investointeina. Näin taseeseen syntyy ylimääräistä pääomaa, josta voi tulevina vuosina tehdä poistoja, mikä vähentää yrityksen verotettavaa tulosta tulevaisuudessa.
Tässä virityksessä on kuitenkin se ongelma, että pienten yritysten osalta se toimii aluksi nurinkurisesti, eli se kiristää verotusta. T&k-menot on nimittäin mahdollista kirjata juokseviksi kuluiksi ja vähentää verotuksessa jo samana vuonna. Jos yritys kirjaakin menot taseeseen, kirjanpitoon kertyy aineetonta "innovaatiopääomaa", joka luetaan yrityksen verotettavaksi tuloksi.
Tuki siis kiristää verotusta ensimmäisenä vuotena, ja helpottaa sitä vasta tulevina vuosina. Näin tuki heikentää pienten yritysten rahoitustilannetta ja syö tutkimus- ja kehitystoimintaan käytettäviä resursseja.
Eikä siinä vielä kaikki. Verohyödyn saaminen edellyttää, että yritys onnistuu tekemään voittoa tulevina vuosina. Muutenhan ylimääräisistä poistoista ei ole apua. Jos yritys tekeekin tappiota, se päätyy maksamaan enemmän veroja kuin olisi maksanut ilman tukea.
Toisin sanoen tuki paisuttaa t&k-toiminnan riskejä. Ja juuri suuret riskit ovat jo lähtökohtaisesti keskeinen este uuden kehittämiselle.
Lopulta yrityksemme päätyi toteamaan, että pitäkää tunkkinne.
Tuki olisi vain vienyt aikaa ja resursseja pois varsinaisesta tekemisestä eli tutkimuksesta ja kehitystoiminnasta. Se olisi siis vähentänyt panoksiamme t&k:hon, ei lisännyt niitä.
On valtava pettymys, että tämä tuki on onnistuttu toteuttamaan näin käsittämättömän huonosti. T&k-tuki kun olisi yksi niistä harvoista yritystuista, jotka ovat edes teoriassa perusteltuja.
Ongelma ei ole yksin Suomen, vaan vaivaa koko Eurooppaa. Mario Draghin luotsaama EU:n kilpailukykyraportti nosti samoja syitä Euroopan jämähtäneisyydelle: T&K-tuet ovat tehottomia ja byrokratia ajaa innovatiiviset kasvuyritykset muualle.
Kun toimivien tukimuotojen laatiminen näyttää olevan näin hankalaa käytännössä, niin ehkä valtion olisi parempi vain laittaa nämäkin rahat yleisen veroasteen madaltamiseen. Siinä samalla säästyisi kaikki hallinnolliset kulut.
Yrittäjänä ja myös taloustieteilijänä olen alkanut ajatella, että on oikeastaan sama, mitkä kautta kevyemmän verotuksen hyödyt tulevat. Jos alihankkijoidemme verotus kevenee, meidänkin kulumme pienenevät. Jos asiakkaidemme verotus kevenee, heillä on enemmän varaa käyttää palveluihimme. Yhtä kaikki, se auttaa meitäkin. Ei pidä katsoa vain omaa napaa.
Parempi olisi pitää verotus yksinkertaisena ja tasaisena, eikä kehitellä monimutkaisia tukijärjestelmiä, jotka eivät toimi käytännössä.
On kiva, kun valtio haluaa auttaa, mutta tässä kohtaa tekee mieli mukailla Kimi Räikköstä: Jättäkää meidät rauhaan, tiedämme mitä teemme! Yrityksemme tavoite on tutkia ja kehittää, ei haaskata aikaa tukihakemuksiin ja verokikkailuun.
Juha Itkonen
Kommentoi