Näin kevättalvella verotuksessa katse kääntyy kohti esitäytettyjen veroilmoitusten palautusta. Jo toisena vuonna perättäin veroilmoituksen antaa suuri joukko etätöissä olleita palkansaajia. On näkyvissä, että etätyö jää pandemian hiipuessakin pysyväksi osaksi työelämäämme.
Töiden tekeminen kotona aiheuttaa kustannuksia. Moni on kalustanut uudelleen etätyötilaansa ja entistä useampi pohtii etätyön tarpeita myös asuntoa vaihtaessaan. Kun työnteon kustannukset tulevat työntekijän maksettavaksi, pitää kulujen kasvaminen huomioida myös verotuksessa.
Jos etätyötä tehdään kotona, on todellisten kulujen laskeminen työlästä, ellei jopa mahdotonta. Siksi on hyvä, että Verohallinto hyväksyy kaavamaisen työhuonevähennyksen, jonka suuruus riippuu etätyön määrästä.
Ongelma on, että vähennys on nyt alimitoitettu ja huomioi huonosti yksilölliset olosuhteet. Täyden 920 euron työhuonevähennyksen vuodessa saa, jos on tehnyt etätyötä yli puolet työajasta. Alle puolet etäpäiviä tehneellä vähennysoikeus puolittuu. Ero kaksi ja kolme etätyöpäivää viikossa tekevien verovähennyksessä on suuri.
Jos työhuoneen kuluja arvioi vapaarahoitteisen asuntojen keskimääräisten vuokrien perusteella, täysi työhuonevähennys ylittyy helposti jo pelkillä pääomakuluilla. Etätöiden tekeminen lisää myös asunnon sähkön- ja lämmönkulutusta ja kalusteet kuluvat. Nykyinen vähennys on usein riittämätön ja sitä on syytä korottaa.
***
Toinen etätyöläisen verotuksen epäkohta liittyy saman luonteisten kulujen erilaiseen vähennysoikeuteen. Kaikki palkansaajat saavat automaattisesti 750 euron tulonhankkimisvähennyksen. Vähennys ei ole omavastuu, mutta toimii niin, että todellisista kuluista saa hyötyä vain, jos ne ylittävät kaikille myönnettävän 750 euroa.
Matkakulut työpaikalle vähennetään erikseen ja niille on oma 750 euron omavastuunsa. Matkakulut työpaikalle vähennetään vain, jos ne ylittävät omavastuun määrään.
Erityisesti osittaista etätyötä tekevät joutuvat väliinputoajiksi, kun vähennyksiin iskee tuplaleikkuri. Etätyön ollessa alle 50 prosenttia työhuonevähennys ei yksinään ylitä kaikille palkkatuloa saaville myönnettävää 750 euron tulonhankkimisvähennystä.
Jos matkakulut työpaikalle samalla jäävät alle 750 euron omavastuun, myös niiden vähennysoikeus poistuu. Tällöin voi käydä niin, että verotus kiristyy, vaikka työnteosta aiheutuneet kustannukset kokonaisuutena tarkasteltuna pysyisivätkin samoina tai jopa nousisivat. Lainsäädäntöä on syytä tarkistaa.
***
Aiemmin oli luontevaa ajatella, että verovelvollinen vastaa ainakin osittain itse asunnon sijaintipaikan valinnan aiheuttamista kustannuksista. Kauempana työpaikasta asunto saattaa olla edullisempi, mutta matkustamiskustannukset työpaikalle korkeammat.
Nykyisessä etätyön avartamassa maailmassa työpaikalla käyntien määrä on entistä enemmän riippuvainen ammatista ja työnkuvasta eikä asuinpaikan valinta enää vaikutakaan työssäkäynnin kustannusten määrään entiseen malliin.
Asunnon ja työpaikan väliset matkat tulee säätää vähennyskelpoisiksi samoin säännöin kuin muutkin työnteosta aiheutuneet kustannukset. Matkakulujen erillinen omavastuu voidaan poistaa tai määritellä kulut työhuonevähennyksen tapaan tulonhankkimiskuluiksi.
Etätyöläisten matkavähennykset sujahtavat Omaverossa Verohallinnon järjestelmiin niin näppärästi, ettei idean vastustaminen hallinnollisen työn lisääntymiselläkään ole perusteltua.
Kati Malinen
Kommentoi