Vaalikausi lähenee loppuaan ja verorintamalla säädellään viimeisiä lakimuutoksia. Kauden aikana on tarvittu nopeita lainsäädäntöratkaisuja ja verotuksessakin on jouduttu reagoimaan ensin koronapandemian, sitten Ukrainan sodan aiheuttamiin muutoksiin taloudessa, ihmisten arjessa ja yhteiskunnassa muuten. Näiden rinnalla on edistetty hallitusohjelmassa sovittuja hankkeita.
Yhtenä hallituksen verolinjan kantavista ajatuksista on ollut veropohjan tiivistäminen ja veronkierron estäminen – tavoitteita, joita on helppo kannattaa.
Osa vielä tätä juttua kirjoitettaessa pöydällä olevista lainsäädäntöhankkeista tuntuu kuitenkin tilkitsevän lähinnä aukkoja, joita ei ole, tai tarjoavan paikkoja, jotka eivät pidä yhtään nykyistä paremmin. Veropiireissä seurataankin paraikaa jännittyneinä, etenevätkö arvonnousuveroa ja taloudellista työnantajaa koskevat hankkeet laeiksi asti.
Jo 2020 valmistuneessa valtiovarainministeriön selvityksessä maastapoistumisvero todettiin niin ongelmalliseksi, ettei lainsäädäntötoimiin olisi syytä ryhtyä.
Toisin kävi. Hallitus laittoi ministeriön valmistelemaan esitystä arvonnousuveron nimellä. Lausuntokierroksella käynyt luonnos oli juuri niin epämääräinen ja ongelmallinen, kuin selvityksen perusteella saattoi olettaa. Esitysluonnos on tyrmätty laajasti. Verohallintokin listasi lausuntoonsa 18 sivun verran täsmennystarpeita.
Lain tarkoituksena olisi laittaa Suomesta ulkomaille muuttavat maksamaan veroa sellaisesta omaisuuden arvonnoususta, jota ei Suomessa asuessa ole realisoitu. Hankkeen julkistaloutta vahvistava merkitys on kyseenalainen, eivätkä verotuotot välttämättä lisääntyisi lainkaan. Verovelvollisten ja Verohallinnon hallinnollinen taakka kuitenkin kasvaisi reippaasti ja Suomen houkuttelevuus työskentelyvaltiona kärsisi.
Toinen kyseenalainen hanke on taloudellista työnantajaa koskeva sääntely, jossa on lyhyesti kyse siitä, että Suomi verottaisi tänne ulkomailta työmatkalle tulevien palkkatuloa aiempaa kattavammin.
Käytännössä suomalaisissa yrityksissä jouduttaisiin jokaisen lyhyenkin Suomeen kohdistuvan työmatkan yhteydessä pohtimaan, täyttyvätkö uuden sääntelyn soveltamisedellytykset tänne tulleen työntekijän osalta.
Yhteistä arvonnousuveron kanssa on se, että hanke heikentäisi Suomen kansainvälistä kilpailukykyä ja vaikutus verotuottoihin olisi epäselvä, mutta hallinnollinen taakka valtava. Lainsäädännön arviointineuvostokaan ei keksinyt, mitä nykytilan vero-ongelmaa sääntelyllä on tarkoitus ratkoa. Toivon mukaan molemmat hankkeet on ehditty hyllyttää ennen tämän jutun julkaisua.
Mukautuminen kulloisenkin hallituksen veropolitiikkaan on valtiovarainministeriön tehtävä ja poliittinen paine on aina läsnä. Säädösvalmistelua tehdään, vaikka selvitykset eivät puoltaisi uusia verosäännöksiä tai yhteensopivuus muuhun verojärjestelmään olisi kyseenalainen. Joku raja sentään tässäkin.
Hallituksen tehtävänä on vähintään varmistaa, että virkamiehillä on valmisteluun riittävät resurssit ja työrauha – perusteellisesta lainvalmistelusta ei tulisi tinkiä edes lähestyvien eduskuntavaalien alla. Perustuslaki edellyttää, että veroista säädetään lailla. Sääntely, joka jättäisi olennaiset asiat verovelvollisuuden perusteista epäselviksi ja Verohallinnon ohjeistuksen varaan, ei tätä edellytystä täytä.
Lainvalmistelun laatuun voi vaikuttaa myös virkamiehien työmäärää vähentämällä: näin epämääräisistä verohankkeista voisi jatkossa luopua heti kättelyssä.
Kati Malinen
Kommentoi