Kevään veroilmoitusaika nostaa otsikoihin aina liudan vähennysvinkkejä veroilmoitustaan täyttäville. Monen vinkin kohdalla muistutellaan, miten puoliso tai perhe vaikuttaa vähennyksiin.
Suomen verotus perustuu puolisoiden erillisverotukseen. Yhteisverotuksesta luovuttiin jo 1975.
Yhteisverotuksen pääajatus on, että puolisoita verotetaan heidän tulojensa yhteismäärän perusteella ja huomioidaan näin kotitalouden kokonaisveronmaksukyky. Mallin ongelmana on muun ohessa, että se kannustaa parhaimmassa työiässä olevia, yleensä äitejä, jäämään kotiin pitkäksikin aikaa.
Aika ajoin julkisuudessa esitetään kuitenkin toiveita paluusta perheiden yhteisverotukseen. Toisaalta yksinasuvat ja avoparit kokevat verotuksen nykyisetkin piirteet perheettömiä syrjivänä. Miten perhetilanne pitäisi verotuksessa huomioida?
Perhe tai sen puuttuminen vaikuttaa edelleen verotukseen. Perheetön voi esimerkiksi saada työasuntovähennyksen työpaikkakunnan kakkoskodista vain, jos kotipaikkakunnalla on toinenkin työpaikka. Toisella paikkakunnalla työskentelyyn liittyviä viikonloppumatkoja hyväksytään myös vähennyksiin vain perheelliselle.
Alijäämähyvityksellä saatava verohyöty esimeriksi tappiollisesta metsätaloudesta voi olla parempi, jos verovelvollisella on alaikäisiä lapsia tai puoliso. Alijäämähyvityksen tai kotitalousvähennyksen voi niin ikään siirtää puolisolle, jos omat verot eivät riitä vähennykseen.
Puolison olemassaolo myös tuplaa perheen kotitalousvähennyksen maksimin, mutta muuten perhekokoa ei huomioida – tästä kärsivät esimeriksi yhden huoltajan suuremmat perheet.
Suurimmat veroerot löytyvät kuitenkin perintöverotuksesta, jossa avioliitto voi tiputtaa puolison perintöverot alle puoleen.
Tuloverotuksessa perhe on kuitenkin pieni: siihen luetaan vain aviopuoliso, rekisteröidyn parisuhteen puoliso ja alaikäiset lapset. Myös avopuolisot, jotka ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa tai joilla on tai on ollut yhteinen lapsi, ovat verotuksessa puolisoita.
Haittaakin perheestä voi verotuksessa olla. Puolison tulot ja varallisuus vaikuttavat veronmaksukyvyn alentumisvähennykseen eikä puolisolle tai alaikäiselle lapselle maksettua palkkaa saa verotuksessa vähennyskelpoinen.
Verotuksen tarkoituksena on ensisijaisesti kerätä yhteiskunnalle varoja, mutta siihen liittyy aina poliittisiakin tavoitteita.
Se heijastaa myös yhteiskuntamme perhe- ja väestöpolitiikkaa. Esimerkiksi työasuntovähennyksen rajaamisen taustalla on se, että yksin asuvan ei ole katsottu olevan yhtä sidottu asuinpaikkaansa kuin perheellisen. Kuitenkin myös perheettömällä voi olla kotipaikkakuntaansa tärkeitä siteitä, joiden sivuuttaminen verotuksessa ei välttämättä ole perusteltua.
Ikääntyvässä Suomessa olisi tärkeää pohtia, ajaako verotus edelleen nykyisten arvojemme mukaista väestöpolitiikkaa ja vastaako se muuttuvia perhetilanteita. Pitäisikö esimerkiksi puolisomääritelmää verotuksessa tarkastella uudelleen?
Rajauksiin liittyy toki myös ymmärrettäviä verovalvonnallisia syitä. Nykylaista poikkeava perheen, puolison tai muun läheisen henkilön määrittely verotusta varten olisi vaikeaa. Muihin yhteiselämän muotoihin ei liity virallisia rekisterimerkintöjä tai muita selkeitä kriteereitä, ellei osoitetietoja lasketa. Uusien selkeiden rajojen vetäminen olisi hankalaa.
Kati Malinen
Kommentoi