Uusi vuosi ei tuonut tullessaan sote-uudistusta lukuun ottamatta kovin järisyttäviä veromuutoksia. Varmaa sen sijaan on, että keskustelu veroista kiihtyy vaalikevään aikana.
Jo syksyn budjettiriihessä uusi hallitus saattaa käynnistää useammankin verohankkeen valmistelun. Aika näyttää, onko luvassa suuria muutoksia vai viime vuosien tapaan paljon pientä silppua.
Mitä kauempana hallituspuolueiden ideologiat ovat toisistaan, sitä vaikeampaa on löytää yksimielisyys myös veroasioissa. Tyypillistä onkin, että veroratkaisuissa rakennetaan useamman puolueen agendaan ja kannattajakunnan toiveisiin sopiva kombo. Sen toimivuus verojärjestelmässä on usein toisarvoista.
Seurauksena on hallituskausittain enemmän tai vähemmän poukkoileva verotus, joka heikentää sekä yritysten toimintakentän ennakoitavuutta että kansalaisten ymmärrystä verotuksesta.
Erityisesti parin viime vuoden trendi on ollut, että ongelmaa kuin ongelmaa on yritetty taklata verotuksella. Näillä jatkuvilla muutoksilla on helposti vaikutusta yleiseen kokemukseen verotuksen hyväksyttävyydestä.
Yksi esimerkki verotuksen poukkoilusta on kotitalousvähennys. Vähennyksen enimmäismäärää ja vähennysprosentteja on rukkailtu kahdenkymmenen viime vuoden aikana harva se vuosi. Ei ihme, että tavallinen veronmaksaja on usein pihalla siitä, minkä suuruisen vähennyksen mistäkin työstä voi saada.
Kotitalousvähennyksen edestakainen veivaus pitäisi lopettaa. Seuraavalla hallituskaudella tulisi säätää kaikille vähennykseen oikeuttaville töille pysyvämpi, riittävän korkea enimmäisvähennys ja korvausprosentti.
Samaa selkeyttä olisi kuitenkin syytä saada muuhunkin verolainsäädäntöön.
Toiveissani onkin, että hallituksen vero-ohjelmaa laadittaessa löytyisi kunnianhimoa myös verotuksen pitkäjänteiseen kehittämiseen ja valtiovarainministeriölle varattaisiin resurssit nykylainsäädännön peruskorjaukseen. Äänestäjiltä ei tästä irtopisteitä välttämättä ropise, mutta parhaimmillaan muutokset helpottaisivat monen yrityksen ja kansalaisen elämää.
Verotuksessa on nimittäin monta korjausta kaipaavaa ongelmaa ja epäjohdonmukaisuutta. Esimerkiksi työmatkakustannusten korvauksia koskeva sekava lainsäädäntö vaatisi täysmylläyksen. Sääntelyn yksinkertaistaminen säästäisi aikaa ja vaivaa niin Verohallinnossa kuin korvauksia maksavissa yrityksissäkin.
Joitain vuosia sitten runnottiin lyhyessä ajassa läpi isot muutokset verotusmenettelyyn ja verojen maksamiseen. Valmisteluaineistoa oli tuhansia sivuja ja kokonaiskuvan muodostaminen muutoksen vaikutuksista mahdotonta. Nyt olisi syytä korjata käytännössä havaitut ongelmat.
Verojen maksamisen puolella harmaita hiuksia aiheuttavat erityisesti nykyiset maksuviitteet ja epäjohdonmukainen maksujen tai mahdollisten palautusten kohdistaminen.
Myös verotuksen seuraamusmaksuja koskeva sääntely on osoittautunut liian jäykäksi, ja säännöksiin tarvittaisiin takaisin verovelvollisten yksilölliset tilanteet huomioivaa harkinnanvaraisuutta. Liian ankarat seuraamukset veroilmoituksen vääränlaisesta täyttämisestä vaikuttavat osaltaan ruuhkauttavan myös verotuksen oikaisulautakuntaa.
Virtuaalivaluuttojen ja ylipäätään luovutusvoittojen verotus kaipaisi uutta sääntelyä, sillä tällä hetkellä korkein hallinto-oikeus joutuu taivuttamaan nykyisiä lakeja muuttuneisiin sijoitustapoihin ja instrumentteihin. Työsarkaa peruskorjaajille siis olisi.
Kati Malinen
Irtopisteiden, äänien kerääminen on ollut tärkeämpää kuin aito maan eteen tekeminen meidän poliitikoilla vuosikausia.
Kansa palkitsee äänillä.
SOTE hyvä esimerkki. Kaatui aina valtapyrkimyksiin, kunnes väkisin saatiin nykyinen aikaan vuosien jälkeen.
Mikä saisi tilanteen muuttumaan.
Voisiko kansan käytöksen joku muuttaa?
Onko Suomella toivoa?
Kommentoi