Suomalaisten luottamus julkisiin instituutioihin on perinteisesti vahvaa. Täällä lähtökohtaisesti luotetaan, että viranomainen toimii oikein ja oikeudenmukaisesti, lakia noudattaen. Luottamus kuitenkin myös rapautuu helposti, ja siksi sitä tulee vaalia erityisellä huolella.
Luottamussuhteen ylläpitämiseksi viranomaistoiminta on tarkoin laeilla säädelty.
Virkasuhteessa olevalla on tehtävää hoitaessaan myös oikeudellinen vastuu, joka on laajempi kuin tavallisilla kansalaisilla. Jotta vastuu varmasti toteutuisi, voidaan julkisia hallintotehtäviä antaa muille kuin viranomaisille vain lailla tai lain nojalla, tarkoin määritellyin edellytyksin. Esimerkiksi Verohallinnolla on lain nojalla oikeus siirtää tietyt avustavat tehtävät yksityisen tahon hoidettavaksi.
Erityinen luottamussuhde huomioiden äkkiseltään tuntuisi selvältä, ettei virkatehtävien hoitoa voi niin vain ulkoistaa. Tai jos tällaista suunnitellaan, menettelyn lainmukaisuus ainakin selvitettäisiin huolella ennalta. Samoin on luontevaa ajatella, että virkatehtävässä toimivalla henkilöllä on aina jotain julkista valtaa käsittäviä tehtäviä, joita hoitamaan hänet on määrätty ja joita hoitaessa virkavastuu saattaisi toteutua.
***
Viime vuoden lopulla apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin teki Verohallintoa koskevan ratkaisun, jossa hän katsoi, ettei nykylaki mahdollista vuokratyövoiman käyttöä hallinnon puhelinpalvelussa. Sakslinin mukaan se edellyttäisi vuokratyöntekijöiden rikosoikeudellisen virkavastuun sääntelyä laissa. Rikosoikeudellinen virkavastuu kun ulottuu vain työntekijään, joka on suorassa virka- tai työsuhteessa viranomaiseen.
Sakslin piti epäselvänä myös sitä, voiko tällaista julkista hallintotehtävää ylipäätään siirtää yksityiselle toimijalle ilman selvää valtuutusta laissa. Kysymys ei ollut sellaisesta Verohallinnon avustavasta tehtävästä, joita nykyisessä laissa tarkoitetaan.
Verohallinnon järjestelyssä on lain rajojen venyttämisen makua. Kun Verohallinto käytti vuokratyövoimaa, se otti palvelukseensa (virka)vastuuttomia virkamiehiä.
***
Toinen tuore esimerkki viran velvoitteiden oudosta tulkinnasta on Valtiontalouden tarkastusvirastosta (VTV). Siellä oli tehty virkamiehen kanssa virkasopimus, jonka mukaisesti virkamiehelle maksettiin ennen eläkkeelle siirtymistä täyttä palkkaa yli kaksi vuotta ilman työntekovelvoitetta.
Oikeusasiamies Petri Jääskeläinen katsoi virkasopimuksen lainvastaiseksi. Virka-asemaan liittyvä velvoite tehdä töitä kävi Jääskeläisen mukaan suoraan tai välillisesti ilmi useammastakin lainkohdasta.
***
Tässä monenlaisen disinformaation värittämässä ajassa on entistä tärkeämpää, että viranomaisten toiminta on läpinäkyvää, avointa sekä lakien ja muiden yhteisten pelisääntöjen mukaista. Luottamuksen puute vähentää helposti myös kansalaisten halukkuutta yhteisten sääntöjen noudattamiseen.
Edellä selostetut tapaukset eivät ainakaan paranna luottamusta julkisiin instituutioihin. Molemmissa moitteet olisivat olleet vältettävissä. Puskaradio nimittäin kertoo, että ainakin Verohallintoa koskevassa ratkaisussa kantelu tuli talon sisältä. Sama oletus syntyy VTV:tä koskevaa ratkaisua lukiessa.
Hälytyskellojen olisi syytä hallinnossa soida, jos viranomaisen oman henkilöstön sisällä herää huoli viranomaisen toiminnan uskottavuuden ja luottamuksen horjumisesta. Miltä mahtaa toiminta näyttää ulkopuolisen silmin, jos oma väkikin epäröi oikeutusta?
Lain soveltamisen ja luottamuksen rajoja ei pidä ehdoin tahdoin koetella.
Kati Malinen
Kommentoi